Hailuoto is fairly large island in the northern Bothnian Gulf that was settled in the 11th century. A small auxiliary chapel began to operate on the island in the early 15th century and Hailuoto became an independent parish in 1587. Since then Hailuoto has developed its rich own island culture, which includes many tales of apparitions and hauntings. Among them there is a story of the alleged revenance of a man that had hanged himself on the island in the mid-18th century. According to local lore, the deceased could not rest in peace in churchyard consecrated soil and kept wandering about and disturbing people. For this reason his body had to be exhumed and taken by boat and buried in the woods of Hanhinen Island, where a stone setting still marks the grave. Interestingly, the 1761 church registers confirm the burial of the suicided man at that same place. The information about a second unusual burial comes from archaeological research. The excavation of the Hailuoto Church ruins was conducted by Oulu archaeologists during 1985–1987 and produced dozens of late medieval and early modern burials, including a somewhat isolated, coffinless grave that contained the remains of a beheaded adult male. The individual had suffered from severe congenital craniosynostosis (premature cranial suture closure), which had led to considerable head and facial deformation. But even more bizarre was the fact that the skeleton was associated with two wooden stakes: one through his chest and the other right next to his detached cranium. This paper describes and discusses the details surrounding these two unusual burials in the light of archaeological, bioanthropological and ethnohistorical data.Kummittelunvastaisista keinoista: kaksi tapausta vanhasta Hailuodosta (Karlö) Pohjois-Pohjanmaalta Hailuoto on suurehko, 1000-luvulla asutettu saari Perämerellä. Pieni sivukappeli aloitti toimintansa saarella 1400-luvun alkupuolella, ja Hailuodosta tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1587. Näistä ajoista lähtien Hailuodossa on kehittynyt oma rikas saarikulttuurinsa, johon kuuluvat osana myös monet kuolleiden ilmestymisestä ja kummittelusta kertovat tarinat. Yksi näistä on kertomus saarella itsensä hirttäneen miehen väitetystä kuolemanjälkeisestä palaamisesta 1700-luvun puolivälissä. Paikallisen perinteen mukaan edesmennyt ei voinut levätä rauhassa kirkkomaan siunatussa mullassa vaan kuljeskeli ympäriinsä ja häiritsi ihmisiä. Tämän vuoksi miehen ruumis piti kaivaa ylös, ja se kuljetettiin veneellä haudattavaksi metsikköön Hanhisen saarelle, missä on säilynyt haudan paikkaa merkitsevä kivimuodostelma. Myös vuoden 1761 hautausrekisteri vahvistaa itsemurhan tehneen miehen hautaamisen juuri tuolle paikalle. Tieto toisesta epätavallisesta hautauksesta on peräisin arkeologisesta aineistosta. Oululaiset arkeologit suorittivat Hailuodon kirkon raunioiden kaivaukset vuosina 1985–1987. Tuloksena oli kymmenittäin myöhäiskeskiaikaisia ja varhaismoderneja hautauksia, mukaan lukien yksi jossain määrin muista eristetty, arkuton hauta. Se sisälsi jäänteet, jotka olivat kuuluneet aikuiselle miehelle, jolta oli katkaistu pää. Kyseinen yksilö oli kärsinyt vakavasta synnynnäisestä kraniosynostoosista (kallon ennenaikaisesta luutumisesta), mikä oli johtanut huomattavaan pään ja kasvojen epämuodostumaan. Vielä omituisempi yksityiskohta oli se, että luurankoon oli liitetty kaksi puista sauvaa: yksi lävisti sen rinnan ja toinen oli aivan irrotetun kallon vieressä. Tässä katsauksessa kuvataan ja tarkastellaan näihin kahteen epätavalliseen hautaukseen liittyviä yksityiskohtia arkeologisen, bioantropologisen ja etnohistoriallisen aineiston valossa
