Tiivistelmä
JOHDANTO: Tutkimuksessamme arvioitiin porrastestin hyötyjä vakavien komplikaatioiden ja kuolleisuuden ennustajana vaativassa syöpäkirurgiassa.
POTILAAT JA MENETELMÄT: Aineiston muodostivat Keski-Suomen keskussairaalassa vuosina 2012–2021 leikatut 495 ruokatorvi- ja keuhkosyöpäpotilasta. Porrastestistä muodostettiin kolme ryhmää: yli 14 metriä (neljä kerrosta), 10–14 metriä (3–4 kerrosta) ja alle kymmenen metriä (alle kolme kerrosta) nousevat. Potilaat vastasivat myös suorituskykykyselyyn. Päätemuuttujat olivat vakavat komplikaatiot, kuolleisuus 90 vuorokauden kuluessa, viiden vuoden kokonaiskuolleisuus sekä kuolemat muuhun kuin syöpään.
TULOKSET: Vakavia komplikaatioita ilmaantui eniten huonon (alle 10 m) suorituskyvyn ryhmässä (23 %) verrattuna 10–14 metrin (12 %) ja yli 14 metrin (11 %) ryhmiin (p = 0,037). Yhdeksänkymmenen vuorokauden kuolleisuus oli vastaavasti 10 %, 4,1 % ja 0,7 % (p < 0,001), ja viiden vuoden elossaolo-osuudet olivat 45 %, 36 % ja 69 % (p < 0,001). Kun tarkasteltiin muita kuin syövästä johtuvia kuolemia, elossaolo-osuudet olivat 47 %, 66 % ja 88 % (p < 0,001). Monimuuttujamallissa porrastestitulos oli kuolleisuuden lisääntymisen itsenäinen riskitekijä.
PÄÄTELMÄT: Suorituskyky vaikuttaa ruokatorvi- ja keuhkosyöpäkirurgiassa potilaan hoitolinjaukseen, leikkauskomplikaatioihin ja pitkän ajan tuloksiin
