Päästöt ja suotoveden kierrätys Seutulan kaatopaikalla

Abstract

Tämän työn tavoitteena oli selvittää Seutulan kaatopaikan jätetäytössä tapahtuvan hajoamisprosessin nykytila ja täyttöalueen veden laatu sekä kaatopaikasta aiheutuvat suotovesi- ja kaasupäästöt. Suotoveden kierrätyksen aiheuttamat vaikutukset kaasun tuottoon ja kaasusta saatavaan tehoon sekä vaikutukset täyttöalueen vesiin ja suotoveden laatuun kierrätyksen aikana määritettiin. Suotoveden kierrätystä edeltävä tila tutkittiin. Kirjallisuusosassa selvitettiin jätteen hajoamisprosessia ja kaatopaikkakaasun muodostumista, kaatopaikan eri vaiheita sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Suotoveden laatua, kierrätystä ja kierrätyksen etuja tarkasteltiin. Kaatopaikkakaasun talteenottoa tarkasteltiin tutkimalla eri keräysjärjestelmävaihtoehtoja, hyödyntämismahdollisuuksia, etuja ja haittoja sekä talteenoton tulevaisuutta, koska vuodesta 2002 lähtien on Suomessa EU- direktiivien mukaisesti kaatopaikoilla oltava kaasunkeräysjärjestelmä. Jätetäytön pinnan läpi tulevien metaanipäästöjen mittaus oli keskeinen osa kirjallisuusosiota. Tekniikoita on useita ja niitä kehitetään tarkemmaksi ja tehokkaammiksi koko ajan. Kirjallisuusosiossa tarkasteltiin jo olemassa olevia sekä tulevaisuuden mittaustekniikoita. Työn kokeellisessa osassa mitattiin talteen otetun kaatopaikkakaasun koostumusta ja määrää biokaasulaitokselta käsin alkaen kesällä 1997 ja loppuen joulukuussa 1998. Pinnan läpi emittoituvaa kaasua mitattiin kesällä ja syksyllä 1998. Vesinäytteitä otettiin kaatopaikan sisäisestä ja viemäriin johdettavasta vedestä. Vesinäytteitä otettiin vuoden 1998 aikana. Näytteitä analysoitiin paikan päällä "in situ" ja laboratoriossa. Jätetäytön sisäisen veden pinnan korkeuksia tutkittiin vuoden 1998 aikana. Seutulan kaatopaikan jätemassan hajoamisprosessin tila vaihteli hieman jätetäytön eri osissa johtuen jätteen epähomogeenisuudesta. Suurin osa jätetäytöstä on stabiilissa metaanivaiheessa, mutta täytössä on myös happovaiheessa olevia alueita. Jätetäytön sisäinen ja viemäriin johdettava vesi on pitoisuudeltaan samanlaista kuin muiden vastaavassa vaiheessa olevien kaatopaikkojen vedet Suomessa keskimäärin ovat. Analyysituloksista saaduista korrelaatioista tärkein oli BOD/COD-suhteen ja lämpötilan välillä. Lämpötilan noustessa BOD/COD-suhde laskee. Kaasunkeräysalueella pinnan läpi emittoituvan kaasun määrä oli melko vähäinen, noin 10 kW. Talteensaadun kaasun teho oli keskimäärin noin 2 800 kW. Jätetäytöstä kerätystä kaasusta saatava teho nousi suotoveden kierrätyksen aikana alueella 1 55% ja alueella 3 70% kun verrokkialueella 2 tehon nousu oli 12%. Jätetäytön pinnankorkeus laski vuoden aikana keskimäärin noin 0,20 metriä. Ehdotus tehtävistä muutoksista pitää sisällään uuden horisontaalisen keräilyputkiston rakentamisen vanhan lisäksi tehostamaan kaasun talteenottoa, samalla voisi suotoveden kierrätystä lisätä asentamalla samaan kaivantoon suotoveden kierrätysputkistoa. Vanha kierrätysputkisto pitää kaivaa maan alle, jotta sitä voidaan käyttää myös talviaikana. Kaasun optimaaliseen keräilyyn olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Kaatopaikkakaasun hyödyntämiseen esim. ajoneuvojen polttoaineeksi on panostettava, koska tällä hetkellä lämpiminä vuodenaikoina kaasua ei hyötykäytetä, vaan se poltetaan soihdussa