Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten sosiaalisesti oikeudenmukainen ohjaus toimii hallintana ohjauksen poliittisessa diskurssissa. Tutkielmassa sosiaalinen oikeudenmukaisuus hahmotetaan koulutuspoliittisena tavoitteena, jota toteutetaan kohdentamalla ohjausta tuen tarpeessa oleville yksilöille. Työn teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään poststrukturalistista hallinnan analyysia sekä tähän viitekehykseen perustuvaa aiempaa tutkimusta haavoittuvuuden eetoksesta nuoriin kohdistuvissa tukijärjestelmissä. Tästä kehyksestä katsottuna ohjausta tarkastellaan subjektivoivan hallinnan teknologiana. Tutkimuksen aineisto koostuu Opinto-ohjauksen kehittämisohjelmaan kuuluvista koulutuspoliittisista dokumenteista. Tutkimuskohteena on se, millaisiin hallinnan tekniikoihin ohjauksen koulutuspoliittisessa diskurssissa tukeudutaan sekä millaista subjektiviteettia näissä tuotetaan ohjauksen kohteena oleville nuorille. Aineistoa analysoidaan diskursiivista lukutapaa hyödyntäen. Tutkimuksen tulokseksi muodostuu, miten ohjaus toimii hallintana ohjauksen kohdentamisen teknologian kautta. Poliittisessa diskurssissa kohdennetun ohjauksen kohteena oleville nuorille rakentuu jännitteinen subjektiviteetti: Yhtäältä nuoret nähdään koulutuksellisina toisina ja siten tukea tarvitsevina. Toisaalta heidät asemoidaan samanaikaisesti itsestään vastuullisiksi sekä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ratkaisijoiksi. Työ tekee näkyväksi sitä, miten ohjauksen kohdentaminen toimii hallinnan keinona sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteen nimissä sekä herättelee pohtimaan sen nuorille rakentamia toiminnan mahdollisuuksia ja rajoja