Katsauksessa kootaan asuntojen, koulujen, päiväkotien ja toimistojen sisäilman pienhiukkasille (PM2,5; aerodynaaminen halkaisija alle 2,5 µm) ja hengitettäville hiukkasille (PM10; aerodynaaminen halkaisija alle 10 µm) altistumiseen liittyviä tietoja erityisesti Suomesta ja muista Pohjoismaista. Hiukkaslähteiden ja -pitoisuuksien sekä niihin vaikuttavien tekijöiden lisäksi käydään läpi hiukkasten terveysvaikutukset sekä toimenpiderajat ja ohjearvot sisäilman hiukkasille. Lisäksi esitetään hiukkaspitoisuuden mittaamisessa huomioon otettavia seikkoja ja pohditaan asumisterveysasetuksen (545/2015) ja sen soveltamisohjeen (osat I ja III) (Valvira 2016) päivitystarvetta sisäilman hiukkasten osalta. Hengitysilmassa olevat hiukkaset voivat aiheuttaa terveyshaittoja niin lyhyen kuin pitkäaikaisen altistumisen seurauksena. Kodeissa sisäilman pienhiukkasten tärkeimpiä lähteitä ovat ulkoilma, ruuanlaitto ja erilaiset palamisprosessit kuten tupakointi, puunpoltto ja kynttilöiden poltto. Toimistoille ominaisia hiukkasten lähteitä ovat erilaiset laitteet. Eri lähteistä peräisin olevien hiukkasten pitoisuudet vaihtelevat paljon lähteiden voimakkuudesta ja asunnon tai muun tilan ominaisuuksista riippuen. Sisätilojen hiukkasmittauksiin on olemassa kansainvälinen standardi. Se määrittelee sisäilman PM2,5- massapitoisuuden mittaamisessa käytettävät välineet ja menetelmät, joita voidaan soveltaa myös PM10-pitoisuudelle. Asumisterveysasetuksen hiukkasmittauksia varten suositellaan validoimaan pienikokoisempia ja hiljaisempia sisätilojen mittauksiin soveltuvia hiukkaskeräimiä. Olisi hyvä tarkastella myös asumisterveysasetuksen toimenpiderajoja uudelleen uusimman tutkimustiedon valossa. Mittausjärjestelyistä suositellaan tehtäväksi ohje, jotta mittaukset tulisivat tehdyksi yhdenmukaisesti kaikkialla Suomessa ja tulokset olisivat luotettavasti verrattavissa asumisterveysasetuksen toimenpiderajoihin
