Mustonen, Jukka

Finnish

Julkari

330          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 88 (2023):3Alkoholinkäyttö ulkomaisten kirjailijoiden kuvaamana JUKKA MUSTONENTässä lehdessä julkaistiin aiemmin kirjoitukse-ni ”Alkoholi kotimaisessa kirjallisuudessa” (YP 1/2022). Nyt käsittelen samaa teemaa katsauk-sessa, joka sisältää lainauksia 26 ulkomaisen kir-jailijan teoksista. Nobel-palkinnon saaneita heistä ovat Herman Hesse (1946), Ernest Hemingway (1954), Halldór Laxness (1955), Albert Camus (1957), John Steinbeck (1962), Mihail Śolohov (1965), Aleksander Solženitsyn (1970), Isaac Sin-ger (1978), Günter Grass (1999), Alice Munro (2013) ja Svetlana Aleksijevitš (2015). Mukana on vertailun vuoksi myös muutaman kotimaisten kirjailijan ajatuksia. Olut Olut lienee maailman vanhin ja suosituin alkoho-lijuoma. Sen käytöstä on havaintoja jo yli 10 000 vuoden ajalta, ja Kalevalankin runoissa olut mai-nitaan. Tsekkiläinen, nykyään Ranskan kansalai-nen Milan Kundera kuvaa oluen moninaisia vai-kutuksia kirjassaan Tietämättömyys. ”Eikö muuten olut, jolle ystävät ilmoittivat pysyvänsä uskollisina, olekin rehellisyyden pyhä juoma? Taikajuoma joka poistaa tekopyhyyden, hyvien tapojen teeskente-lemisen ja joka innostaa harrastajiaan virtsaamaan viattomasti, lihomaan vilpittömästi?” Oluen juo-minen lisää virtsan eritystä kahdella mekanismilla. Se vähentää virtsan eritystä estävän, antidiureet-tisen hormonin eritystä aivolisäkkeestä ja myös li-sää elimistön nestemäärää. Ja kyllähän olut myös lihottaa, jos sitä juo runsaasti, koska alkoholi on hyvin energiapitoista.Kundera kertoo myös, että ”oluthumala tekee meluisammaksi ja hyväntahtoisemmaksi kuin vii-nihumala.” Kanadalainen kirjailija Alice Mun-ro: ”Hän uskoi, että olut oli terveellisempää kuin gini” (Kerjäläistyttö). John Steinbeckin mukaan ”olut selvittäisi minun aivoni” (Torstai on toivoa täynnä). Kalle Päätalo on eri linjoilla: ”Ei kahesta olutpullosta päihdy. Sen vertanen ei tunnu pääs-sä eikä persiessä” (Pohjalta ponnistaen). Päätalo it-se ei käyttänyt runsaasti alkoholia, mutta nelos-oluesta hän piti. ViinitViinistä kerrotaan useissa kohdissa Raamatun tekstiä. Japanilainen kirjailija Shikibu Murasa-ki totesi 1 000 vuotta sitten julkaistussa teokses-saan Genjin tarina, että ”sivistyneen miehen kol-me parasta ystävää ovat kotonsoitto, runous ja vii-ni. Kaksi niistä sopii myös naisille, mutta viimei-nen ei.” Lappilainen kirjailija Annikki Kariniemi oli 1970-luvulla toista mieltä: ”Eikä se kaikistel-leen naisihminenkään voi sanoa ei hyvälle viinil-le. Jos ei muullekaan hyvälle” (Laulu Lapista ja  Lapin papista).Ranskalainen filosofi Rene Descartes eli 1600-luvun alkupuolella. Hänen mukaansa ”ih-misissä, jotka ovat juoneet paljon viiniä, viinin höyryt yhtyvät nopeasti vereen, nousevat sydämes-tä aivoihin ja muuttuvat siellä elonhengiksi. Nämä ovat voimakkaampia ja niitä on enemmän kuin ai-voissa tavallisesti olevia elonhenkiä ja he kykene-vät siis liikuttamaan ruumista monella omituisella tavalla” (Teoksia ja kirjeitä). Descartes ajatteli, et-tä aivoissa sijaitsee käpyrauhanen, josta elonhen-get lähtevät liikkeelle ja siirtyvät verisuonten kaut-ta elimistöön. Anton Tśehov, joka eli 1800-luvun loppupuo-lella, kertoo kirjassaan Kohtaus metsästysretkellä: ”Rupesimme juomaan punaviiniä. Muutuin ta-vattoman virkeäksi sielultani, eloisaksi ja poik-YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 88 (2023):3         331keuksellisen iloiseksi.” Viinejä ihastelee myös sak-salainen Herman Hesse: ”Eniten pidän puhtaista, miedoista, vaatimattomista maalaisviineistä, joilla ei ole erityistä nimeä; niitä sietää juoda paljonkin ja ne maistuvat hyvältä, maistuvat maalta ja vai-nioilta ja taivaalta ja metsältä” (Arosusi). Kreikkalainen kirjailija Niko Kazantzákis: ”Joimme viiniä, veri alkoi sykkiä, ruumis kävi kiinteämmäksi ja varmemmaksi, maailma kaunis-tui, ja vieressämme istuva nainen nuortui ja hänen ryppynsä silisivät” (Kerro minulle Zorbas). Samaa mieltä on Anna Kortelainen: ”Viinin valossa käy jokainen nainen kauniiksi” (Naisen tie). Ernest Hemingwayn mukaan viinillä on moni-naisia vaikutuksia: ”Viinistä voi saavuttaa tietoa ja kitalakensa kehittämistä voi jatkaa suuresti naut-tien koko elinikänsä, niin että kitalaesta tulee yhä kehittyneempi ja pätevämpi nauttimaan viinistä, ja viinistä oppii nauttimaan yhä kasvavassa mää-rin ja arvostamaan sitä, vaikka siinä kyllä munuai-set voivat heikentyä, ukkovarvasta ruveta kolotta-maan ja sormennivelet jäykistyä, kunnes lopulta, juuri kun eniten rakastaa viiniä, se kielletään ko-konaan” (Kuolema iltapäivällä). Kirjailijan luette-lemista viinin haitoista uskottavin on ”ukkovar-paan kolottaminen”. Kyseinen oire sopii kihtiin, jota alkoholin ja etenkin oluen juonti voi tunne-tusti aiheuttaa. Kotimaisista kirjailijoista Mika Waltarin histo-riallisissa suurromaaneissa on monipuolisia ku-vauksia viinistä. Viinien käyttö oli tunnettua nii-nä aikoina niissä maissa, joihin Waltari on kirjo-jensa tapahtumat sijoittanut, maissa, joissa ihmi-set tiesivät, että ”viini on jumalien lahja ilahdut-tamaan sydäntä kohtuullisesti nautittuna” (Si nuhe  egyptiläinen). SamppanjaAleksandr Puškin vertaa samppanjaa naiseen: ”Samppanja on kuin kaunis nainen, eloisa, tyhjä, turhamainen; ja viekas, kevytmielinen. Bordeaux taas poistaa mielen pahan, suo lievennystä surui-hin, kuin tulee kunnon toverin, on valmis aina auttamaan. Sen tähden aina altis oon ma juomaan kunniaks Bordeaux’n” (Jevgeni Onegin). Ukrainalainen, sittemmin ranskalaistunut kir-jailija Irene Nemirovsky kertoo kirjassaan Ranska-lainen sarja: ”Corte oli vuosien pohdinnan ja tut-kimusten jälkeen tullut siihen tulokseen, että hä-nen arka maksansa sieti vain samppanjaa.” F. Scott Fitzgeraldin romaanissa Kultahattu kuvataan ou-to tapa käyttää samppanjaa. Kirjan päähenkilö ”Gatsby joi niin vähän. Joskus remuisissa juhlis-sa naiset hieroivat samppanjaa hänen tukkaansa, itse hän oli tottunut pysymään väkevistä juomista erillään.” Mikähän tarkoitus lienee ollut tällä nais-ten suorittamalla hiusten hieronnalla? VodkaWikipedian mukaan vodka keksittiin vuosisato-ja sitten Venäjällä ja Puolassa. Monet venäläiset kirjailijat ovatkin kertoneet vodkan juomisesta. Aleksander Solženitsyn: ”Edelleen hän joi vodkaa – mutta vain jos hänelle tarjottiin tai jos se pantiin esiin pöydälle, ja silloin hän joka kerta valitteli, et-tä vodka on tappavan vaarallista hänen terveydel-leen” (Ensimmäinen piiri). Myös Maksim Gorki varoittaa: ”Juoppous on suuri pahe. Votka on pi-run keksintö (Maailmalla). Kiovassa syntynyt ja lääkärinäkin toiminut Mi-hail Bulgakov esittelee toisenlaisen näkemyksen: ”Kerrotaan hänen kokonaan lakanneen juomasta portviiniä ja juovan vain mustan viinimarjan nu-puilla höystettyä votkaa, mikä on kohentanut suu-resti hänen terveyttään” (Saatana saapuu Mosko-vaan). Suomalaisen psykiatri-kirjailijan Joel Haah-telan mukaan ”lasillinen portviiniä helpottaa mur-heita nopeasti” (Tule risteykseen seitsemältä). John Steinbeck vieraili Neuvostoliittossa vuon-na 1947, ja seuraavana vuonna ilmestyi hänen kirjansa Matkalla Neuvostoliitossa. Siinä hän ker-too: ”Ja me maistoimme gruusialaista votkaa, jo-ta emme suosittele kenellekään, sillä siinä on sy-tytyslanka hännässä. Se on ryyppynä varsinainen raketti, eivätkä vatsamme pystyneet ottamaan si-tä vastaan. Oikeastaan se ei edes ole votkaa, vaan sitä mitä meillä sanotaan grappaksi, siis tislattua viiniä”. Alkoholi elämän kirjossaMoni kirjailija kuvaa alkoholin juomisen myön-teisiä vaikutuksia. Ernest Hemingway: ”Kaikki pi-tivät hänestä kovasti, ja kun hän oli selvin päin tai epätavallisen vahvasti humalassa, hänen ryhtinsä oli erittäin tiukka ja sotilaallinen” (Totta aamun-koitteessa). Christer Kihlman: ”Sinun pitäisi juo-da useammin, sanovat minun lapseni, sinä olet humalassa paljon kiltimpi (Ihminen joka järkkyi). 332          YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 88 (2023):3Ranskalainen Albert Camus: ”Alkoholi ja naiset ovat tuottaneet minulle – miksi en sitä tunnustai-si – ainoan ansaitsemani helpotuksen (Putoami-nen). Tanskalaisen Peter Høegin romaanissa Lu-men taju ”Esajaksen äiti kelpasi suositukseksi alko-holin tervehdyttävästä vaikutuksesta. Selvin päin hän oli jäykkä, tuppisuinen ja estynyt. Juovuksissa hän tanssahtelee iloisena kuin peipponen.” Hyvin tunnettu on Aleksis Kiven Nummisuutarien Eskon tanssahtelu ensihumalansa onnessa: ”Näin ihana-ta, näin taivaallista, näin rautarohkeata.” Ukrainassa syntyneen Svetlana Aleksijevitšin kirja Neuvostoihmisen loppu: ”Minä olen juop-po. Miksi minä juon? En tykkää elämästäni. Ha-luan viinan voimalla tehdä mielikuvitusvoltin ja siirtyä toiseen paikkaan.” ”Mitä yksinäinen mies voi tehdä? Ryyppää – menee nukkumaan – ryyp-pää.” John Steinbeck: ”En usko että rupean ryyp-päämään yksinäni ennen kuin ehdin alkoholistik-si” (Matka Charleyn kanssa). Yksinäisyyyttä kuvaa myös Eeva Joenpelto: ”Huoneensa yksinäisyydessä hän sai viinasta edes jonkinlaista turtumusta, vä-linpitämättömyyttä” (Avoin, hellä ja katumaton). Ruotsalainen Selma Lagerlöf: ”Tuo pappi tuol-la ylhäällä saarnatuolissa tiesi, ettei elämää maan perukassa voi kestää ilman viinaa” (Gösta Berlinin taru). Korpikirjailija Ilmari Kianto kuvaa rovas-tia, jolla ”ei näyttänyt olevan aavistustakaan siitä, kuinka hauskaa on tosinaan olla parailleen huma-lassa” (Novelleja ja kertomuksia). August Strindber-gillä on omanlainen perustelu juomiselle: ”Kaik-ki ihmiset juovat punssia, omasta puolestani en tä-tä juomaa rakasta, mutta en tahdo maailman pitä-vän minua itseään pahempana” (Punainen huone). John Steibeckin kirjassa Matka Charleyn kans-sa sanotaan: ”Minä halusin ostaa bourbonia, vis-kiä, giniä, vermuttia, vodkaa, keskinkertaisen hy-vää konjakkia, vanhaa omenaviinaa ja korin olut-ta. Minusta tuntui että niillä hoitaisi jokseenkin ti-lanteen kuin tilanteen.” Sally Salmisen Katriinassa vaimo puolestaan kauhisteli miehensä juomatapo-ja lukiessaan löytämiensä viinapullojen etikettejä: ”Whisky, Konjak, Portvin, Brandy ja Gin”. Humaltumiseen ei aina tarvita edes suuria mää-riä alkoholia. John Steinbeck: ”Mies kuin mies sai yhtä hyvän humalan lasinpuolikkaista kuin täy-sistäkin laseista, edellyttäen että asianomaisella oli halu tulla humalaan” (Hyvien ihmisten juhla). Günter Grass pistää vielä paremmaksi romaanis-saan Sipulia kuoriessa, jossa on eräs ”kokenut ryyp-pymies, joka pystyi humaltumaan ilman viinaa-kin, pelkästä puheesta.”Juomisen varjopuoliaKirjailijat ovat tuoneet esille myös alkoholin aiheut tamia monia haittoja. Esimerkiksi tilantei-ta, joissa alkoholisoitunut isä kohtelee kaltoin per-hettään ja lapsiaan. Yhdysvaltalaisen Mark Twainin vuonna 1884 ilmestyneessä klassikossa Huckleber-ry Finnin seikkailut kirjan päähenkilö ”Huck” jou-tuu kärsimään toistuvaa fyysistä väkivaltaa juopon isänsä taholta. ”Vähitellen ukko rupesi tanssitta-maan keppiään liian ahkerasti, ja mä en kestänyt enää. Mulla oli palkoja joka paikassa.” Jari Lind-ström onkin todennut, että ”alkoholismi on sai-raus, mutta lapsi miettii, onko syy hänessä” (Sy-vään päähän).Puolanjuutalainen Isaac Singer kertoo, että ”ei-len Sam joi puoli pulloa konjakkia. Hänen ei pi-täisi juoda ollenkaan – hänellä on huono sydän ja laajentunut prostata” (Shosha). John Steinbeckin romaanihenkilö opastaa: ”Älä koskaan – älä ikinä luota juoppoon” (Tyytymättömyyden talvi). Samaa mieltä on Kalle Päätalo: ”Kun mies sortuu viinan orjaksi, sille kasvaa samaa rintaa selittelijän lahja” (Iijoen kutsu). Halldór Laxness kertoo isänmaansa ihmisistä: ”Islantilaiset eivät oksenna koskaan muuta kuin viinaa. Mikään kansa ei kestä viinaa niin huonos-ti kuin islantilaiset” (Laulu luojan antimista). Tä-mä tuntuu kummalliselta, jos on uskominen Sep-po Heikinheimoa, jonka mukaan ”islantilaiset ve-tävät päänsä täyeen kuutena päivänä viikossa. Suo-malaisten ryyppääminen on siihen verrattuna pik-ku juttu” (Mätämunan muistelmat).Myös Mihail Śolohov pohtii ryyppäämisen ai-heuttamia harmeja: ”Moni hankkii päissään suuret häpeät niskoilleen ja vannoo, ettei tule koko lop-puikänään maistamaan tippaakaan. Mutta sehän on samaa kuin sian vala, ettei tule syömään tatteja – kun metsään juoksee, parittain niitä ahmii” (Hil-jaa virtaa Don). Mika Waltari tuo lohdutusta. ”Kra-pulassa ihminen suurentelee suotta rikkomuksiaan, kuvitelleen ettei enää koskaan voi katsoa silmiin ke-tään säädyllistä ihmistä” (Turms kuolematon). Krapulan hoidosta kirjoittaa yhdysvaltalainen Paul Auster: ”Ryhdyin lukemaan teosta sunnun-taina iltapäivällä vuoteessa juotuani kuusi kuppia kahvia ryyppyillan aiheuttamaan krapulaan” (Le-viatan). Kotimaisessa kirjallisuudessa on mainit-tu muitakin krapulan hyviä hoitokeinoja, kuten rasvaiset tölkkisardiinit näkkileivän päällä ja pieni määrä jääkkaappikylmää koskenkorvaa sekä pelk-kä sisukas odottaminen. YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 88 (2023):3         333Juomisen lopettaminen ja raittiusJuomisen lopettamisen vaikeudesta on myös ker-tomuksia. Anton Tśehov: ”Tohtorit kielsivät mi-nun juomasta. Juon vain, koska on vaarallista yht-äkkiä lakata juomasta. On lopetettava vähitellen” (Kohtaus metsästysretkellä). Ja Ernest Hemingway: ”Viimeinen ryyppy, minä sanoin. Ja vain lääk-keeksi” (Totta aamunkoitteessa). Halldór Laxnessin teoksessa Salka Valka ker-rotaan, että ”pienessä kylässä vähenee miehen ar-vo aivan uskomattomasti juomisen lopettamises-ta: on kuin hän ja hänen maailmansa kutistuisi-vat kokoon.” Minna Canth kertoo myös, että ”ei se ole mies, eikä mikään, joka ei koskaan uskalla edes väkeviä nauttia” (Työmiehen vaimo). Näyt-tää siltä, että sekä Islannissa että Suomessa on perinteiseen miehisyyteen kuulunut alkoholin-käyttö. Saksalainen Herman Hesse: ”Minäkin olen vuo-sikausia ollut varsin kohtuullinen ja pitkän aikaa paastonnutkin, mutta nyt elän elämääni jälleen ve-simiehen merkeissä, ja se on synkkä ja kostea merk-ki” (Arosusi). Raittiuden tuomaa tuskaa helpottaa Antti Tuurin kirjan Taivaanraapijat eräs henkilö, joka ”selitti minulle, että raittiusseuran jäsenet sai-vat juoda lasillisen viskiä, jos osasivat tehdä sen hu-maltumatta ja toista lasillista ottamatta.” Lopuksi Ulkomaiset kirjailijat ovat käsitelleet usein viine-jä, venäläiset toki usein myös vodkaa. Kuvauksia muista ”kovista viinoista” on enemmän kotimai-sessa kirjallisuudessa. Suhtautumisessa alkoholin-käyttöön on paljon yhteneväisiä piirteitä eri mai-den, kulttuurien ja aikakausien kesken.  KIRJOITTAJAMustonen, Jukka, emeritusprofessori, Tampereen yliopisto ( jukka.mustonen[at]tuni.fi)

Alkoholinkäyttö ulkomaisten kirjailijoiden kuvaamana 

https://www.julkari.fi/bitstream/10024/146738/1/YP2303_Mustonen.pdf

Alkoholinkäyttö ulkomaisten kirjailijoiden kuvaamana

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari