Painetut bioaktiiviset materiaalit diagnostiikassa

Abstract

The aim of the work was to study printing technology methods in diagnostics. The goal was to print bacteriolytic reagents onto nonwoven fabrics and compare their effectiveness to same reagents in solutions. Another goal was to detect visually as small bacteria amount as possible on fabrics. The literature part discusses the use of printing technology in the production of bioactive materials for diagnostics, concentrating on printing bio molecules. Research activity of printed bio molecules has been very high. However, there are relatively few commercial applications available. In the experimental part different bacteriolytic reagents were gravure printed. Bacteriolytic effectiveness of the fabrics was studied by using enzymatic method in which the result was detected visually as a colour change. Most of the printed reagents performed as well as in solutions. Lysis of bacteria was most effective when done with fabrics containing detergents in these experimental conditions. The lowest bacteria amount detected was 7.5.102 CFU. This was detected after three hours test reaction incubation. The colorization of the fabrics was typically uneven because of the diffusion of the reagents and detected analyte. The easiest way to detect colour differences between fabrics was scanning the fabrics to photos. If using the described method as a diagnostic rapid test it would be recommended to scan the fabrics for result reading. Using printed bacteriolytic enzyme A fabric to replace multi-phased acid cell extraction of the commercial immunological Strep A rapid test was also studied in the experimental part. Printed enzyme A fabric was observed to perform well with the test. Therefore, using printed enzyme A fabric it could be possible to develop a simpler and faster Strep A rapid test than there is commercially available at the moment.Työn tarkoituksena oli tutkia painotekniikan hyödyntämistä diagnostisten tuotteiden valmistuksessa. Työn tavoitteena oli perinteisiä painomenetelmiä käyttäen painaa bakteerisoluja hajottavia reagensseja kankaalle ja vertailla painettujen reagenssien toimivuutta vastaaviin reagensseihin liuoksina. Lisäksi tavoitteena oli kehittää pikamenetelmä, jolla voitaisiin todeta mahdollisimman pieni bakteerimäärä visuaalisesti kankaalta. Kirjallisuusosiossa on tarkasteltu painoteknologian käyttöä bioaktiivisten materiaalien valmistuksessa diagnostisiin sovelluksiin, keskittyen biomolekyylien painamiseen. Havaittiin, että biomolekyylien painamisesta on olemassa melko paljon tutkimustietoa, mutta sovelluksia on vain vähän markkinoilla. Tutkimusosassa painettiin erilaisia bakteerisoluja hajottavia reagensseja syväpainokoneella ja niiden toimivuutta tutkittiin visuaalisesti värinmuutoksena kankaalla havaittavalla entsymaattisella menetelmällä. Suurin osa painetuista reagensseista toimi samalla tavalla liuoksena. Bakteerien hajotuksessa käytetyissä koeolosuhteissa parhaiten toimivat detergenttejä sisältävät kankaat. Pienin havaittava bakteerimäärä oli 7,5.102 PMY ja se pystyttiin havaitsemaan jopa kolmen tunnin testireaktioinkuboinnin jälkeen. Värin muodostuminen kankaille oli epätasaista reagenssien ja detektoitavan analyytin diffuusiosta johtuen. Skannaamalla kankaat kuviksi pystyttiin havaitsemaan parhaiten värieroja eri kankaiden välillä. Tuloksen lukeminen kankailta kuvantamislaitteella olisikin järkevää sovellettaessa menetelmää diagnostiseksi pikatestiksi. Tutkimusosiossa tutkittiin lisäksi kaupallisen immunologisen Strep A -pikatestin monivaiheisen bakteereja hajottavan happouuton korvaamista painetulla bakteriolyyttisellä entsyymi A -kankaalla. Koska entsyymi A -kankaan todettiin soveltuvan Strep A -pikatestiin, voidaan havaintoa hyödyntämällä mahdollisesti kehittää yksinkertaisempi ja nopeampi Strep A -pikatesti kuin mitä tällä hetkellä on markkinoilla