Tämän diplomityön tarkoitus on tutkia kuormitetun laajakaistaiseen koodijakomenetelmään perustuvan makrosoluverkon kapasiteettia.
Työn tavoitteena on selvittää simulointien avulla, miten solukkoverkon palvelemien matkaviestinten käyttäjien eri tiedonsiirtonopeudet ja liikkumisnopeudet vaikuttavat järjestelmän kokonaiskapasiteettiin.
Tehonsäädön ja samalla taajuudella olevien solujen välisen kanavananvaihdon toiminnallisuuksien ja parametrien vaikutuksia tutkitaan verkon kapasiteetin kannalta Tutkimus alkaa hajaspektriteknologian perusteiden ja UMTS:n (Universal Mobile Telecommunications System) FDD (Frequency Division Duplex) osan esittelyillä.
Laajakaistaisen koodijakoon perustuvan verkon kapasiteetin ominaisuudet esitellään.
Makrosoluympäristö määritellään ja sen perusominaisuudet esitellään.
Laajakaistaista koodijakoon perustuvaa UMTS-järjestelmää mallintava simulointiohjelmisto kuvaillaan ennen tämän diplomityön simulointien ja tulosten esittelyä ja analysointia.
Tämän tutkimuksen simuloinnit suoritetaan yksinkertaisessa esikaupunkityyppisessä makrosoluympäristössä.
Laajakaistaisen koodijakoon perustuvan järjestelmän kapasiteetti käyttäytyy hyvin dynaamisesti.
Kapasiteetti riippuu käyttäjien jakaumasta verkossa, tiedonsiirtonopeuksista, liikkumisnopeudesta, häiriön määrästä ja tehonsäädön ja samalla taajuudella olevien solujen kanavanvaihdon parametrien valinnasta.
Puhekäyttäjien lisäys vaikuttaa enemmän suuria tiedonsiirtonopeuksia kuin alhaisia tiedonsiirtonopeuksia käyttävien tilaajien palvelun laatuun.
Solujen väliset häiriöt vaikuttavat merkittävästi verkon kapasiteettiin.
Alhaiset tehonsäädön virheet eivät vaikuta merkittävästi hitaasti liikkuvien käyttäjien saamaan palvelun laatuun.
Samalla taajuudella olevien solujen kanavanvaihdon kynnysarvo tulisi optimoida, jotta voitaisiin saavuttaa verkon suurin mahdollinen kapasiteetti ja minimoida häiriöt
