Tutkielman aiheena on rikoslain uusi koventamisperuste (RL 6:5.1 kohta 4), jonka mukaan rangaistusta
voidaan koventaa, jos rikos on tehty uhrin sukupuolesta johtuvasta vihavaikuttimesta. Sukupuolta
rangaistuksen koventamisperusteena voidaan soveltaa kaikkiin rikostyyppeihin. Lainsäädäntöhankkeen
tarkoituksena on puuttua erityisesti naisiin kohdistuvaan vihapuheeseen ja järjestelmälliseen häirintään,
kuten maalittamiseen ja uhkailuun. Rikoslaki perustuu sukupuolineutraalille lähtökohdalle, jolloin
ihmisiä ei voida sukupuolen perusteella asettaa eri asemaan. Väkivalta on kuitenkin sukupuolistunut
ilmiö ja naiset kohtaavat erilaista vihapuhetta kuin miehet. Naisiin kohdistuva vihapuhe sisältää usein
uhkailua seksuaalisella väkivallalla ja siinä esitetään ulkonäköön ja sukupuolirooleihin liittyviä
kommentteja.
Tutkielma sijoittuu oikeuden ja sukupuolen tutkimuksen traditioon ja se on metodiltaan lainopillinen.
Tutkielmassa selvitän, kuinka rangaistusta voidaan koventaa sukupuolen perusteella ja miten
sukupuoleen perustuva vihamotiivi tulisi näyttää toteen. Tutkimuksen tarkoituksena on lisäksi tuottaa
uusia indikaattoreita vihamotiivin tunnistamiseksi, jotka huomioivat sukupuoleen perustuvan vihan
paremmin.
Tutkimukseni johtopäätös on, että lainsäädäntömuutos ei ole itsessään riittävä toimi naisvihaan
puuttumiseksi, koska koventamisperusteen soveltamisala on hyvin kapea. Sukupuolen määrittelyn
osalta hallituksen esityksen perusteluja voidaan pitää epäonnistuneena, koska esityksessä omaksuttu
sukupuolen määritelmä ei huomioi riittävästi sukupuolten moninaisuutta. Koventamisperuste ei
myöskään sovellu lähisuhdeväkivaltaan, joka on ilmiön kannalta keskeinen ongelma. Sukupuoli ei
sisälly kiihottamisrikoksen kansanryhmän käsitteeseen, koska naiset eivät ole vähemmistö. Naisiin
kohdistuva vihapuhe on siis nykylainsäädännön mukaan sallittua vihapuhetta, jos se kohdistuu yleisesti
naisiin eikä yksittäiseen henkilöön. Näyttökynnys koventamisperusteen soveltamistilanteessa on
asetettu hyvin korkealle (vailla varteenotettavaa epäilystä), joka todennäköisesti johtaa siihen, että
rangaistuksia tullaan koventamaan vain harvoin sukupuolen perusteella. Koventamisperusteen
soveltamisen kannalta on olennaista hankkia näyttöä vihamotiivista mahdollisimman varhaisessa
rikosprosessin vaiheessa ja huomioida teon sukupuolistunut konteksti. Vihamotiivin selvittämisessä
erityisesti sukupuolisensitiivisistä vihamotiiviin indikaattoreista on hyötyä