Kandidaatintyön tavoitteena oli tutkia, miten Ruotsin kolmelle suurimmalle kaupunkiseudulle 2000-luvulla rakennetut kirkot ja moskeijat sijoittuvat kaupunkirakenteeseen uskontodialogin ja spontaanien kohtaamisten näkökulmasta.
Globalisaatio ja maahanmuutto ovat muovanneet Ruotsista viime vuosikymmeninä pluralistisen ja moniuskontoisen yhteiskunnan. Moskeijarakennus on tärkeä muslimien identiteetille ja tukee kotoutumista. Uskontodialogi edistää yhteiskuntarauhaa. Vuoropuhelu voi olla virallista ja järjestettyä tai epävirallista ja spontaania. Sitä voidaan käydä kaupunkitilassa.
Autojen ehdoilla tapahtunut suunnittelu leveine valtaväylineen ja laajoine pysäköintialueineen ei edistä ihmisten välistä kanssakäymistä. Sen sijaan laadukas kävely-ympäristö, julkinen liikenne sekä palvelujen ja asumisen läheisyys edesauttavat spontaanien kohtaamisten syntyä.
Yhdeksän kohde-esimerkkiä on tutkittu ortoilmakuvien ja Google Mapsin Street View -toiminnon avulla. Tarkastellut kirkot sijaitsevat spontaanin uskontodialogin kannalta otollisissa paikoissa: kaupunginosakeskuksissa palveluitten äärellä julkisen liikenteen solmukohdissa asutuksen ympäröiminä. Moskeijoitten sijainti on puolestaan pääsääntöisesti syrjäinen ja epäsuotuisa.
Aihe on ajankohtainen Suomessakin, jonne suunnitellaan rakennettavan moskeijoita. Kaavoituksessa olisikin syytä ottaa huomioon spontaanien kohtaamisten mahdollisuus kaupunkitilassa ja pitää mielessä uskontodialogin yhteiskuntarauhaa lujittava merkitys
