This Bachelor’s thesis discusses the relationship between generating and curating in the context of artistic activity. In this context, generating refers to processes and systems used in generative art and generative design. Curating refers to the traditional profession of producing exhibitions, and to the contemporary definition of curating as a universal act of selection and evaluation. The objective of this thesis is to introduce the processes and methods used in generating and curating, and to expose the creative potential emerging from the combination of these practices.
The research analyses and compares contemporary discourses of generating and curating, and presents examples of modern generative and curatorial practices. A joint framework is proposed which illustrates the interconnection of generating and curating. Theories of creativity by Deleuze and Boden & Wiggings are accommodated in the framework to demonstrate the potential of the synthesis for emergent outcomes.
Despite the apparent discreteness of generating and curating, they in fact share many characteristics, both practical and conceptual. They both require the definition of a rule, which determines the curatorial or generative process. In generative design or art, this rule is an algorithm or some other formalisation of an action, in curating the rule is the selection criteria of the collection. Both in generating and curating, the agent creates the process instead of designing directly the product. Generating requires curating in evaluating and selecting the outcomes, as curating depends upon generating in forming the collection according to the selective rules. Deleuze’s concepts of ‘virtual’ and ‘actual’ capture the emergent properties of generating and curating: the rules define the ‘virtual’ cloud of possible outcomes, from which the perceptible products are actualised. Thus, generating and curating both supervene on and contain each other.Tämä opinnäytetutkielma tarkastelee generoinnin ja kuratoinnin suhdetta taiteellisen toiminnan näkökulmasta. Generoinnilla tässä yhteydessä tarkoitetaan generatiivisessa suunnittelussa ja generatiivisessa taiteessa käytettäviä synnyttäviä järjestelmiä ja prosesseja. Kuratoinnilla puolestaan tarkoitetaan sekä perinteisessä museokontekstissa tapahtuvaa näyttelyiden koostamista, että yleistynyttä määritelmää kuratoinnista universaalina arvioinnin ja valikoinnin prosessina. Tämän tutkielman tavoitteena on esitellä lukijalle generoinnin ja kuratoinnin prosesseja ja käytäntöjä, sekä osoittaa näiden konseptien yhdistämisestä kumpuavat luovat mahdollisuudet.
Tutkielmassa analysoidaan generoinnin ja kuratoinnin nykydiskursseja, sekä esitetään esimerkkejä moderneista generoinnin ja kuratoinnin praktiikoista. Tutkielmassa ehdotetaan näiden diskurssien pohjalta luotua viitekehystä, joka havainnollistaa generoinnin ja kuratoinnin yhtymäkohtia. Viitekehykseen liitetään myös Deleuzin sekä Bodenin ja Wigginsin teorioita luovuudesta, joilla todistetaan synteesin potentiaalia emergentteihin ratkaisuihin.
Generointi ja kuratointi jakavat monia ominaisuuksia sekä konseptuaalisella että käytännöllisellä tasolla. Molemmat edellyttävät säännön määrittelemistä, jonka mukaan kuratoiva tai generoiva prosessi muodostetaan. Generatiivisessa suunnittelussa tämä sääntö on algoritmi tai muu toimenpiteen formalisointi, kuratoinnissa kokoelman valintakriteerit. Sekä generoinnissa että kuratoinnissa tekijä suunnittelee prosessin, sen sijaan että suunnittelisi valmiin lopputuloksen. Generointi vaatii kuratointia lopputulosten arvioinnissa ja valinnassa, samoin kuin kuratointi edellyttää kokoelman muodostavan säännön generatiivista toteutusta. Deleuzen käsitteet ”virtuaalisesta” ja ”aktuaalisesta” kuvaavat generoinnin ja kuratoinnin emergenttejä ominaisuuksia: säännöt määrittelevät ”virtuaalisen” joukon mahdollisia lopputuloksia, joista havaittavat tuotteet aktualisoituvat. Generoinnin ja kuratoinnin voi ajatella sekä sisältävän että mahdollistavan toisensa
