Kokonaiskustannusmallin taustalla on valtionvarainministeriön johdolla 2000-luvulla valmisteltu kustannuslaskentamalli, joka suunniteltiin julkishallinnon yhteisrahoitteisia hankkeita varten. Mallia sovelletaan muun muassa yliopistoissa. Mallin tavoitteena on kaikkien kustannusten kohdistaminen oikeudenmukaisesti aiheuttamisperiaatteen mukaan, ja siten mallia sovelletaan lähtökohtaisesti myös muuhun yliopistojen toimintaan kuten liiketoimintaan. Mallissa käytettävien kertoimien suuret vaihtelut eri yliopistoissa ovat herättäneet keskustelua riittävästä yhtenäisyydestä. Tästä johtuen opetus- ja kulttuuriministeriö määräsi vuonna 2016 yliopistoja yhtenäisestä laskentavasta sekä ottamaan mallin mukaan lasketut kustannuskertoimet (YK- ja HSK-kerroin) tarkastettaviksi tilintarkastajan toimesta vuosittain.
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko määräyksen antaminen parantanut yliopistojen kokonaiskustannusmallilaskennan yhtenäisyyttä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, hyödyntävätkö yliopistot kokonaiskustannusmallin mukaisia kertoimia myös tehdessään kustannuskohdennuksia liiketoimintaansa. Tutkimusaineisto hankittiin yliopistojen kokonaiskustannusmallilaskennasta vastaavilta asiantuntijoilta käyttämällä strukturoitua lomakehaastattelua. Tämän jälkeen vastauksia tarkennettiin tarvittavilta osin haastatteluiden avulla. Lisäksi työssä hyödynnettiin asiantuntijalausuntoja tehtyjen päätelmien varmentamiseksi.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että määräys on parantanut yliopistojen kokonaiskustannusmallilaskennan yhtenäisyyttä. Tätä väitettä tukevat yliopistojen määräyksen saamisen jälkeen laskentaansa tekemät muutokset, yliopistojen omat arviot yhtenäistymisestä sekä YK-kertoimen vaihteluvälin pienentyminen. HSK-kertoimen osalta vastaavaa vaihteluvälin pienenemistä ei kuitenkaan syntynyt ja siihen liittyviä eroja on syytä selvittää lisää. Laskennan merkittävin eroavaisuus löytyi välittömään työhön laskettavasta osuudesta. Tällä on ratkaiseva merkitys YK-kertoimen osalta, sillä sitä käytetään yleiskustannusten jakajana. Eroja löytyi siitä, käsitelläänkö tutkimuksen välittömän työn kustannuksena vain projekteille tehty tutkimustyö vai myös muu projektoimaton tutkimustoimintaan kohdentuva työ. Tämä tulisi määritellä yhdenmukaisella tavalla. Yliopistot hyödyntävät kokonaiskustannusmallia yleisesti myös liiketoiminnan kustannuskohdennuksissa. Yliopistot näyttävät suhtautuvan tähän varsin huolellisesti estääkseen kielletyn valtiontuen syntymisen sekä hoitaakseen elinkeinotoiminnan verotukseen liittyvät seikat lakien edellyttämällä tavalla.The full cost model was prepared by the Ministry of Finance in the early 2000s. The model was first planned for jointly funded projects as a method to execute cost allocations. It is applied for example in universities. The aim of the model is to allocate all costs according to the principle of causality. This is why the model should be applied to all activities within universities including business activities. The large variation range in the coefficients used in the model in different universities have sparked a debate about adequate unity of the model. For this reason, Ministry of Education and Culture published in 2016 a provision for universities, which included rules for coherent calculation method. It also became mandatory to include the calculation of coefficients in annual auditing process.
The aim of this thesis was to find out whether the adoption of the provision has improved the coherence of the full cost model in universities. In addition, the aim was to find out whether universities use the coefficients of the full cost model in making cost allocations to their business activities. The research data was obtained from the experts responsible for calculating the full cost model in universities by using structured form interviews. In addition, expert statements were used to confirm the reached conclusions.
Based on the study, it can be concluded that the provision has improved the coherence of the full cost model among universities. This argument is supported by the changes made by universities in their calculations after the provision, universities’ own assessments of unification and the reduction of the variation range in overheads coefficients. However, a corresponding reduction in the variation range of coefficient for indirect employee costs was not found and the related differences needs to be further investigated. The most significant difference was related to the definition of direct work. Some universities calculate only the hours allocated to research projects as direct work, while others take also into account the research hours not allocated to projects. This has a great impact on overheads coefficient, since overheads are dived by the overall sum of direct work cost. Universities also use the full cost model for cost allocations to their business activities. Universities seem to do this very carefully to prevent the creation of forbidden state aid and to deal with the taxation aspects of business activities as required by the law
