Maisterin opinnäytteessään Pietari tutkii Ylessä kehitetyn "uuden" tv-formaatin, gamealityn
lavastamista Heroes of the Baltic Sea -sarjan tekoprosessin kautta. Hän pohtii, miten kyseisen
tv-sarjan realitypeliin osallistujat yleisesti kokivat pelitilanteet, ja minkälainen suhde
lavastuksella oli pelillisiin tapahtumiin. Analysoimalla keräämänsä haastattelumateriaalia ja
tukiaineistoa Pietari pohtii, millä keinoin gamealityn lavastaja voi tukea pelaajan kokemusta ja
etenkin uppoutumista peliin. Millainen sopimus syntyi The Heroes of the Baltic Sean pelaajien,
itse pelin ja katsojan välille? Miten The Heroes of the Baltic Sean kaltaisen gamealityn
vaatimukset lavastukselle eroavat perinteisen draamaelokuvan/-tv-sarjan vaatimuksista?
Opinnäytteessään Pietari tutkii uudella tavalla nimettyä tv-sarjan lajityyppiä, gamealityä, ja mitä
erityispiirteitä sen lavastukselta vaaditaan verrattuna normaaliin elokuva- ja
televisiotyöskentelyyn omien kokemustensa, sekä työryhmä- ja pelaajahaastatteluiden pohjalta.
Lisäksi Pietari pohtii jonkin verran sitä, mitä annettavaa gamealityn lavastamiselle on sen
“sukulaislajeilla”, kuten pakohuoneilla, tietokonepeleillä ja perinteisemmillä tosi-tv-ohjelmilla.In his MA-thesis, Pietari Bagge is discovering “gameality”, a new form in reality genre and how
such a TV show should be designed, through the making process of the series The Heroes of the
Baltic Sea. Pietari also ponders upon questions such as: How do the players feel about the
gaming situations? In what kind of relation the scenography is to the events in the game? By
analysing interviews and selected support sources of information Pietari examines by what
means can a production designer help the player to get immersed in to the game. Pietari also
tries to find out what kind of unwritten agreement the player makes with the game and how
staging such show as The Heroes of the Baltic Sea differs from a more traditionall TV show.
Based in his experience and on the interview material of both makers and players, in his thesis,
Pietari is researchin this newly named reality TV subgenre, gameality and what special needs it
has compared to normal TV and cinema work. Pietari also compares gameality to its relatives,
such as escape rooms and computer games, in order to find something usefull in case the
subgenre of gameality is visited again
