Kandidaatintyössäni hahmotan kuvataidekasvatuksen ja taidekasvatuksen roolia taidemuseokentällä. Lähestyn aihetta oman ohjaustyöni herättämien kysymysten näkökulmasta: toimin talvella 2015 pajaohjaajana Kiasman Tunnetila-taidepajassa. Taidepaja on osa Kiasman ja varhaiskasvatusviraston Nykytaidetta naperoille -projektia, jonka tarkoituksena on tuoda nykytaidekasvatus lähemmäksi päiväkotien arkea. Työni herätti kysymyksiä taidemuseoiden tekemän taidekasvatuksen roolista ja merkityksestä. Oman ohjaukseni kautta pohdin, minkälaista tietoa arjen taidekasvatustyö voi keskusteluun tuoda?
Aineistoni koostuu työpäiväkirjastani, jota kirjoitin tammi–helmikuussa oman Tunnetila-taidepajaohjaukseni pohjalta. Kirjoitin työpäiväkirjaa 29 taidepajan pohjalta dokumentoiden välittömät havaintoni. Kirjoittaminen toimi siis niin aineistonkeruumenetelmänäni kuin aineiston analyysikeinona. Tarkoitukseni oli osoittaa, miten subjektiivinen arkikokemus heijastaa taiteen- ja kulttuurintutkimuksen alojen keskusteluja ja voi tuoda niihin uudenlaista tietoa. Tutkimusasetelmani teoreettinen tausta perustuu Irit Rogoffin kriittisyyden näkökulmaan.
Aineistoni pohjalta keskeisiksi ohjaustyötä määrittäviksi tekijöiksi nousivat pedagogisen osaamisen kehittyminen, työtä määrittävät kontekstit sekä onnistumisen tunne. Pedagoginen osaaminen sisälsi omaa reflektiotani, mutta myös huomioita koulutuksen ja työyhteisön tuoman tuen tärkeydestä. Työtä määrittävät kontekstit paikantuivat taidemuseoiden asemaan ja tehtävään yhteiskunnassa, sekä keskusteluun kasvatuksellisesta käänteestä. Sekä pedagoginen osaaminen, että työtä määrittävät kontekstit olivat taustalla onnistumisen tunteessa. Sen näkymisen työssäni paikansin taidekasvatuksen ihanteisiin sekä niiden luomiin odotuksiin. Tätä kautta taidekasvatus näyttäytyy mahdollisuutena kokemukseen, jossa yhdistyvät niin nykytaiteen keinoin syntynyt kontakti, vuorovaikutus, ja läsnäolo kuin kasvatukselliset sisällötkin.
Työni perusteella voidaan nähdä, miten oleellista on tunnustaa se työmäärä, aika ja asiantuntemus, joita kuva- ja taidekasvatuksen ihanteiden toteutuminen vaatii pohjakseen. Työssäni olen pyrkinyt havainnollistamaan tätä asetelmaa tuomalla oman työni kautta läpinäkyväksi ohjaustyön prosessia Tunnetila-taidepajassa. Jatkossa olen kiinnostunut edelleen tutkimaan kielen ja kirjoittamisen kautta taidekasvattajien tai museopedagogien arjen kokemusta, jolloin näkymättömät käytännöt on mahdollista saada osaksi keskustelua
