Kirjallisuuskatsaus opintoja ja työllistymistä tukevista toimenpiteistä nuorille aikuisille, joilla on ADHD

Abstract

ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, joka saattaa merkittävästi heikentää yksilön opiskelu- ja työkykyä. Monet kansainväliset terveysjärjestöt suosittelevat siihen useita interventiomuotoja yhdistävää kuntoutusta. Tässä järjestelmällisessäkirjallisuuskatsauksessa selvitettiin olemassa olevaa tutkimustietoa psykososiaalisista interventiomenetelmistä, joilla tuetaan ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten ja nuorten aikuisten (16–30-vuotiaiden) opintojen edistymistä sekä normaaliin tai tuettuun palkkatyöhön työllistymistä ja työssä pysymistä. Järjestelmällisen kirjallisuushaun avulla löydettiin kahdeksan hakukriteerit täyttävää tutkimusartikkelia. Interventiomenetelmistä eniten tutkittuja olivat opiskelun haasteisiin kohdistuva valmennus sekä tarkkaamattomuuden ja impulsiivisuuden vähentämiseen kohdistuva EEGbiopalautehoito. Tutkimusten välillä oli suuria eroja käytännön toteutuksessa ja tuloksellisuuden mittaamisessa. Lyhyellä aikavälillä saadut tulokset olivat enimmäkseen myönteisiä, mutta pidempikestoista kuntoutuksen jälkiseurantaa ei ollut toteutettu. Kaiken kaikkiaan aihetta koskeva tutkimustieto näyttää olevan vielä niukkaa ja hajanaista, ja lisää tutkimustietoa tarvitaan kliinisen työn tueksi. Abstract ADHD is a disorder of attention and activity that can noticeably reduce an affected individual’s ability to study and work. Most international health organizations recommend treatment with a multicomponent intervention program. This systematic review assesses the state of the art in research on psychosocial interventions aimed at supporting education and employment of young adults (aged 16−30) with ADHD. A thorough search in nine databases resulted in eight research articles. The most commonly used intervention techniques were coaching targeted at study skills, and neurofeedback targeted at inattention and impulsivity. The parameters of practical implementation and instruments for measuring the results differed greatly between studies. In most cases, the short-time results were positive, but no long-term follow-up was conducted. All in all, the evidence shows that there is currently scant intervention research on young adults with ADHD, and more research is urgently required