Purhonen, Paula

Finnish

Journal.fi

KIRJ ALLISUUTTA Ukko ja hänen sukunsa Unto Salo, Ukko ukkosen jumala - Muinaissuomalai sten ukkosenjumala ja hänen indoeurooppalainen sukunsa. Teoksessa Irämerensuomi - eurooppalainen ,naa (toim. Kyösti Julku ). Studia hi storica fenno-ugrica 2. Societas hi storiae fenno-ugricae , Oulu 1997. 112 sivua. Teoksen ltämerensuomi - eurooppalainen maa toimittaja ja julkai suhankkeen alulle panija Kyösti Julku toteaa teoksen kirjoittajia yhdi stävän yhden tärkeän piirteen - kaikki suhtautu vat skep ti sesti traditionali s-tie n käs ityksiin , joiden mukaan suomalaisten alkukotia olisi haettava Volgan mutkan seutu vilta tai sen itäpuole lta Uralilta. Unto Salon artikkelissa ei kuitenkaan ole nähdäkseni otettu kantaa alkukotikysymyk-seen, mikä e i artikkelin aihep iirin kannalta ole edes olennaista. Tavanomaisesta poikkeavaa Suomen arkeo-logiassa va llitsevaan tutkimustraditioon nähden on sen sijaan itse aiheenvalinta ja erityises ti se tapa, jolla tutkimu sta viedään etee npäin. Vaikka uskonnontutkimus arkeologisen aineiston pohjalta on tällä hetkellä varsin suosittua sekä muissa Pohjo ismaissa että Keski-Euroopassa, suomalai sia arkeologeja e i aihepiiri o le Salon li säks i juuri kiinnostanut. Ositta in uutta on myös tutkimusmetodi , arkeologisen löytöaineiston tulkit-seminen etsimällä analogiat kielihi storian, taidehistorian ja kansanrunoude n pi iristä. Vaikka poikkitietei -sellä tutkimuksella on perinteisesti ollut vahva asema maamme arkeologiassa, sitä on pääasialli sesti esiin-tynyt arkeologian ja er i luonnontieteiden kesken. Aiheenvalinnallaan ja tutkimustavallaan Salok in näin ollen lunastaa paikkansa teoksen kirjoittaj ien rintamassa traditionali steja vastaan. Artikkelin otsikon mukaisesti Saloon ottanut tehtäväkseen se lvittää Ukon, muinaissuomalaisten ukko-sen jumalan suhdetta indoeurooppalaisen jumalmaailmaan. Liikkeelle hän lähtee muinaissuomalaisesta mytologiasta ja sen lähteistä ensisijaisena kiinnekohtanaan Mikael Agricolan vuonna 1551 julkai sema Davidin psalttarin esipuhe, jossa kuvataan hämälä isten ja karjalaisten muinaiset jumalat. Ukkosenjumala Ukkoa ja jumalluettelossa mainitun arvoitukse lli sen Raun in merkitystä Salo on käsitellyt aikaisemminkin. Nyt aihepiirin käsittely laajenee ja syvenee sekä ajalli sesti että alueellisesti. Ajallisesti tutkimus kattaa tyypillisen kampakeramiikan ja esihistorial li sen ajan lopun väli sen ajanjakson, viitisen tuhatta vuotta , minkä lisäksi joitakin esimerkkejä muinaisen uskomu smaa ilman piirteistä annetaan keskiajalta ja jopa niinkin myöhäiseltä ajalta kuin 1800-luvulta. Maantieteellisesti tutkimuksessa risteillään suomalais-ugri-la isten asuttaman alueen lisäksi Skandinaviassa ja Euroopassa aina ltaliaa ja Kreikkaa myöten. Myyttien ja uskomusten Salo ei vielä katso Suomessa kehittyneen es ihistoriallisen ajan loppuun mennessä järjes telmäl-li seks i kokonai suudeksi, varsinai seksi uskonnoksi kulttipaikkoineen ja e rikoi stune ine kultinsuorittajineen. Tällai sinakin ne kuitenkin toimivat rautakautisen talonpoikaisyhte iskunnan tarpe iden ja käs itys te n mukai-sesti . Artikke lin alkuosassa hän käsittelee perusteellisesti maamme muinaista usko ntoa va lottavan tutkimus-materiaalin luonnetta ja sen tutkimukselle ja tulkinnalle aiheuttam ia lähdekriittisiä onge lmia. Sovel lettaes-sa uskontofenolog ista lähestymistapaa, kuten Salo tässä käs itykseni mukaan tekee, on ehkä suurimpana va ike utena eri ty yppisistä materiaaleista poimittujen ana logioiden keskinäinen yhteensov ittaminen. Vaikka arkeolog isen aineiston ajoittaminen ja lähtökohdan selvittäminen on yleensä varsin he lppoa, näin e i suin-kaan ole laita kielihi storialli sen ja myyttiaineiston kohdalla. Salo suhtautuu artikkelissaan tähän ongelmaan hyv in vakavasti ja toteaakin: »Tämä edellyttää tietenkin, että arkeologiset ja uskontohi storia lli se t rinnas-tukset ovat uskottavia. Mikäli edellä mainitut edellytykset täyttyvät, uskontohi storia saa kronolog ian , joka siltä on es ihi storialli sen ajan osa lta puuttunut. Rinnastukset oval tie tysti tulkinnanvarai s ia: yks ittä isinä epävarmoja, monesti kyseenalaisiakin , ja jokseenkin aina subjektii visia. Mutta jos rinnastuksia on use ita ja ne muodostavat peräkkäisyyksien sarjan , tulkinnat muuttu vat todennäköisemmiksi. Ne oval tietysti sitä todennäköisempiä mitä useammat mytolo log iset piirteet rinnastu vat arkeologiaan ja kie lihistoriaan ja mitä paremmin ne sopivat kronologiaan ja arkeo logian ja kie lihi storian perustelemaan kulttuurikehitykseen. Metodina on siis palapeli , joka kootaan mahdolli simman vähin olettamuksin, tieteellisen ekonomian pe ri -aatteiden mukaisesti.» Tutkimus on rakennettu toisin kuin arkeo logiassa monesti tehdään: nyt ei edetäkään vanhemmasta nuorempaan vaan päinvastoin uus immi sta ilmiöi stä yhä vanhe mpiin ja vanhempiin, mikä antaa käsittelylle 150 j ännittävän, jopa salapolii sikertomu sta mui stutta van juone n. Huolimatta tutkimusteeman aj alli ses ta j a alu -ee lli sesta laajuudesta j a mone nl aisia eril a isia ilmiöitä käsittävästä lähdea ine istosta, kerto muksen juoni pysyy koossa häm mästyttävän hyv in - pun aisena lankana on jo o ts ikossa mainittu indoeurooppalaisuu s ja sen merkitys es ihi stori an eri aja nj akso ina e lä ne iden suomalaiste n uskonnolli sten käs itysten synn ylle ja maa ilmanku va n muotoutumi se ll e. Artikke lin lopussa o n vie lä laaj a yhteenveto, jossa kerrataa n tutki muk-sen tärke immät tulokset, nyt kronolog isessa järj estyksessä vanhe mmasta nuore mpaa n. Koska tutkimuk sen lähdea ine isto on rajattu käs ittämään ainoastaa n muutami a es ineryhmiä, lähinnä kirve itä j a tul e ntekovä line itä, muinaises ta uskonnosta saatu kuva pa inottuu eri tava ll a kuin a ika isemman tutkimuk sen antama ku va, joka on saatu analysoimalla j a tulkitsema ll a pääas ialli sesti eri aikais ia hauta löy-töj ä. Tämä ei tarko ita s itä, e ttä nyt saatu tut kimustul os o li si ri stiriidassa perinte isten, maamme muinaista uskontoa koskev ie n käs itysten kanssa. Päin vasto in se täyde ntää j a monipuo li staa kokona isku vaa j a antaa me ille mahdolli suude n e nti stä kokona isvaltaisemmin ymmärtää es ihi stori an eri jaksoina e läne iden ihmi s-len uskomusmaa ilmaa j a sen ase maa he idän ta loudelli sissa ja sosi aa li sissa toimintastrateg ioissaan. Salo n artikke li onkin tärkeä li sä Suomen arkeo log iseen kirjalli suuteen ens immäi senä laaj ana, kri stinus-koa ede ltävää uskomusmaailmaa koskevana selvityksenä. Toivottavasti Salon innovatii vise lla ja uusia aj atuksia s isä ltäväll ä j a herättävä ll ä artikkelilla tulee o le maan toi senkinla inen merkitys - rohkaista tul evaa tutkimusta tarttumaan myös aine iston arkeologista primaaritulkintaa syvempää symboli sten sisältöj en se l-vittämistä edell yttäv iin tutkimustehtävi in. Erityisen kiitoksen ansaitsee myös artikkel in laaj a ja mon ipuoli-nen , peräti 8 1 ku vaa käsittävä ku vitus, johon nyt annetul tulkinnat suuressa määrin tukeutu vat ja joka tarjoaa myös lukijalle mainion til aisuuden oman kuvalli sen hahmottami skykynsä testaamiseen. Paula Purhonen Tallinnan seudun asutuksen, yhteiskunnan ja viljelyksen pronssi- ja rautakautinen kulttuurihistoria Valte r Lang, Muistne Rävala. Muisrised, kronoloogio ja maavi/jelusliku asustuse kujun emine Loode-Eesris, eriri Pirira jöe alamjooksu piirkonnas. 1- 2 kö ide. 629 sivua, 67 ku va taulua, Ta llinn 1996. Vä itöskirj a, tarkastettu Tarton yliopi stossa 17. 12. 1996. / . Yleistä Työ liittyy Viron aikaisempaan arkeo logiseen tutkimukseen, erityi sesti 70- j a 80-lu vull a tehtyy n kenttätyö-hön, johon kirj oittaj a on it se hyv in aktii visesti osalli stunul. Hänen ka ivauks iensa kohte ina oval olleet mm . kalmistot j a muinaispello t. Ka ivauksensa hän julkaissut lukuisina artikke le ina, joide n tulokset hän väitös-kirj assaan kokoaa j a kehittää . Muokkaustyö alko i jo ne uvosto va llan aika isesta kandidaatintutkimuksesta, j oka e i marksil aise n ideologian pakkopaidan vuoksi kuitenkaan kirjoittajaansa ty ydyttänyt. Sitä seurannut tutustuminen muussa Euroopassa suoritettuun tutkimukseen lavensi j a syvensi hänen tie teelli stä katsomus-taan. 2. Tutkimusalue Tutkimusa lue käs ittää Tallinnan seudun : lännestä itään luete llen Vasa lemman joen itävarren sekä Ke il an, Väänän, Piritan, Jöe lehtmen j a Jägalan joki en a lajuoksut , yhteensä n. 75 km :n pituisen, suunnilleen 25 km leveän rannikkkokaista leen. Tässä laajuudessaan tutkimusalue on kuite nkin lähinnä kehys, johon kirj o ittaj a sijoittaa varsina isen syväanal yys insä tulokset. Syväanalyys i näet kohdi stuu Pirita-joe n al ajuoksuun. Ana-lyys insä lähtökohdaksi kirj o itt aj a es ittelee Pirita-joen a lajuoksun erityisesti vilj elyn j a karj anhoidon kan-na lta. Alueeseen kuuluu karu , vilj elyy n sopi maton ranta matalikko sekä Pohjois-Viron tasanko. Tasa ngon pohjo isvyöhykkeessä on laajoj a ka llionpää lli siä mult ake rroks ia , jo ita on vilj elty alu sta lähti en; ohuutensa vuoksi ne ovat paiko in köyht yneet, kute n käy töstä jääneet muinai spe llo t oso ittaval. Etelämpänä on vilj av ia, vilj e lyy n jo varha in o tettuj a moreeni alue ita; paiko in niit ä va ivaa liika kos teus. Kirj oittaja toteaa, e tt ä Pirita-joen alajuoksu vastaa luonnonmaa nti eteen näkökulmasta koko tutkimusa luetta ja on s iten aluee lli sesti edustava . 151 

Ukko ja hänen sukunsa

https://journal.fi/suomenmuseo/article/download/130769/79200

Ukko ja hänen sukunsa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi