Ortodoksisten pappien liitto, Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan ortodoksisen teologian koulutusohjelma ja Karjalan Teologinen Seura
Abstract
Artikkelissa esitellään Euroopan kirkkojen, erityisesti ortodoksisten kirkkojen, toimintaa Euroopan unionissa. Euroopan unioni on ainutlaatuinen, monimutkainen ja dynaaminen kokonaisuus, joka kokoaa yhteen 28 jäsenvaltion erot ja erityispiirteet. Unionilla ei ole toimivaltaa uskonnon alueella vaan se kunnioittaa jäsenvaltioittensa lainsäädäntöä kirkollisten asioiden järjestämisessä. Tämän seurauksena valtion ja uskonnollisten yhteisöjen suhdetta Euroopan tasolla leimaavat kunkin maan historialliset, uskonnolliset ja sosiokulttuuriset erityispiirteet. Euroopan unionin järjestys takaa kuitenkin avoimen, läpinäkyvän ja säännöllisen vuoropuhelun Euroopan kirkkojen kanssa.
Kirkkojen ja Euroopan unionin toimielinten välinen yhteydenpito tapahtuu eri tavoin (esim. kahdenväliset kokoukset, monenväliset seminaarit ja kirjalliset välikysymykset). Myös kirkkojen edustuksella on monia muotoja. Roomalaiskatolisella kirkolla on Brysselissä kaksi paavillista nuntiusta. Eurooppalaiset katoliset piispat ovat myös virallisesti eduste uina katolisen kirkon piispainkokousten EU-toimiston (COMECE) kautta ja joillakin katolisilla sääntökunnilla on oma EU-edustus. Protestantit toimivat EU:ssa yhtäältä erilaisten kansalaisjärjestöjen ja toisaalta lähinnä Euroopan kirkkojen konferenssin (CEC) kautta. Osalla protestanttisista kirkoista on myös oma edustuksensa (esim. Saksan evankelisella kirkolla ja Anglikaanisella kirkolla). Ortodoksisista kirkoista Ekumeeninen patriarkaatti perusti ensimmäisenä edustuksen Brysseliin vuonna 1995. Tällä hetkellä viidellä muullakin ortodoksisella paikalliskirkolla on toimisto Brysselissä (Kreikka, Moskova, Romania, Kypros ja Bulgaria). Useimmat ortodoksiset kirkot toimivat myös CEC:n kautta. Viime vuosina kolmas ortodoksisen edustuksen muoto, ortodoksisten toimijoiden yhteystyö, on voimistunut ja osoittautunut tehokkaaksi tavaksi toimia EU:ssa.
Motiivina ortodoksisten kirkkojen läsnäololle Brysselissä on yhtäältä tarve huolehtia yhteydenpidosta EU:n ortodoksisten virkamiesten kanssa ja toisaalta halu osallistua yhteiseen toimintaan eurooppalaisella tasolla. Ortodoksisten edustustojen ensisijaiset tavoitteet Euroopan unionissa voidaan tiivistää seuraavasti: a) politiikan ja Euroopan toimielinten toiminnan seuraaminen erityisesti kirkkoja kiinnostavilla aloilla, esim. yhteiskuntaa, koulutusta, ympäristöpolitiikkaa, ihmisoikeuksia ja bioetiikkaa koskien; b) kirkkojen ja kansalaisten tiedottaminen Euroopan unionin toiminnasta; c) huolehtiminen viestinnästä, sekä kirkkojen ja EU:n toimielinten vuoropuhelun edistäminen ja kehittäminen; d) erityisen ortodoksisen panoksen tuominen Euroopan rakentamiseen.
Lissabonin sopimuksen (2009) voimaantulon myötä EU:n ja kirkkojen vuoropuhelun perinne sai oikeudellisen perustan. Euroopan kirkot olivat 2000-luvun alussa aktiivisesti mukana EU-sopimusten uudistamisprosessissa. Tuolloin käydyt keskustelut, virallisten kannanottojen laatiminen sekä muut yhteiset toimet roomalaiskatolisen kirkon, ortodoksisten kirkkojen ja useitten protestanttisten kirkkojen kesken osoittivat, että Euroopan kirkkojen läsnäolo on merkityksellistä ja että kirkot voivat toimia yhdessä tehokkaasti. Hyvästä kirkkojenvälisestä yhteistyöstä huolimatta perustuslakisopimuksen lopullisen luonnoksen johdanto-osassa ei ollut viittauksia kristinuskoon tai Jumalaan. Perustuslakisopimukseen sisällytettiin kuitenkin osio ”Kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asema”, jossa suorasanaisesti tunnustetaan ja turvataan kirkkojen asema jäsenvaltioissa sekä luodaan perusta kirkkojen ja Euroopan unionin dialogille.
Uskonnolliset yhteisöt ja EU:n edustajat ovat vuodesta 2005 alkaen kohdanneet vuosittaisessa korkean tason kokouksessa, jossa eri EU-maista olevat uskonnolliset johtajat käsittelevät ajankohtaisia kysymyksiä Euroopan komission, Euroopan neuvoston ja Euroopan parlamentin presidenttien kanssa. Vuoden 2013 vuosikokous keskittyi aktiivisen kansalaisuuden teemaan. Ortodoksisten kirkkojen johtajista kokoukseen osallistuivat mm. Romanian patriarkka Daniel sekä Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo. Tyytymättömyys, välinpitämättömyys ja jopa suoranainen vihamielisyys Euroopan unionia kohtaan on voimistumassa EU-kansalaisten keskuudessa. Puheissaan ortodoksiset edustajat korostivat, että jokaisen Euroopan kansalaisten ja EU:n jäsenvaltion tulee toimia maltillisesti ja edistää yhteistä vastuuta ja solidaarisuutta. Kirkkojen edustajat toivoivat, että EU:n kansalaiset osallistuisivat nykyistä aktiivisemmin EU:n politiikan muotoilemiseen ja toteuttamiseen.
Aktiivinen yhteiskunnallinen osallistuminen on olennaisen tärkeää kirkon tehtävän, todistuksen ja itseymmärryksen kannalta. Edistääkseen ihmisten hyvinvointia ja pelastusta ortodoksiset kirkot haluavat omalla ainutlaatuisella tavallaan vahvistaa yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden henkeä niin kansallisesti omilla alueillaan kuin koko Euroopankin tasolla.Artikkelissa esitellään Euroopan kirkkojen, erityisesti ortodoksisten kirkkojen, toimintaa Euroopan unionissa. Euroopan unioni on ainutlaatuinen, monimutkainen ja dynaaminen kokonaisuus, joka kokoaa yhteen 28 jäsenvaltion erot ja erityispiirteet. Unionilla ei ole toimivaltaa uskonnon alueella vaan se kunnioittaa jäsenvaltioittensa lainsäädäntöä kirkollisten asioiden järjestämisessä. Tämän seurauksena valtion ja uskonnollisten yhteisöjen suhdetta Euroopan tasolla leimaavat kunkin maan historialliset, uskonnolliset ja sosiokulttuuriset erityispiirteet. Euroopan unionin järjestys takaa kuitenkin avoimen, läpinäkyvän ja säännöllisen vuoropuhelun Euroopan kirkkojen kanssa.
Kirkkojen ja Euroopan unionin toimielinten välinen yhteydenpito tapahtuu eri tavoin (esim. kahdenväliset kokoukset, monenväliset seminaarit ja kirjalliset välikysymykset). Myös kirkkojen edustuksella on monia muotoja. Roomalaiskatolisella kirkolla on Brysselissä kaksi paavillista nuntiusta. Eurooppalaiset katoliset piispat ovat myös virallisesti eduste uina katolisen kirkon piispainkokousten EU-toimiston (COMECE) kautta ja joillakin katolisilla sääntökunnilla on oma EU-edustus. Protestantit toimivat EU:ssa yhtäältä erilaisten kansalaisjärjestöjen ja toisaalta lähinnä Euroopan kirkkojen konferenssin (CEC) kautta. Osalla protestanttisista kirkoista on myös oma edustuksensa (esim. Saksan evankelisella kirkolla ja Anglikaanisella kirkolla). Ortodoksisista kirkoista Ekumeeninen patriarkaatti perusti ensimmäisenä edustuksen Brysseliin vuonna 1995. Tällä hetkellä viidellä muullakin ortodoksisella paikalliskirkolla on toimisto Brysselissä (Kreikka, Moskova, Romania, Kypros ja Bulgaria). Useimmat ortodoksiset kirkot toimivat myös CEC:n kautta. Viime vuosina kolmas ortodoksisen edustuksen muoto, ortodoksisten toimijoiden yhteystyö, on voimistunut ja osoittautunut tehokkaaksi tavaksi toimia EU:ssa.
Motiivina ortodoksisten kirkkojen läsnäololle Brysselissä on yhtäältä tarve huolehtia yhteydenpidosta EU:n ortodoksisten virkamiesten kanssa ja toisaalta halu osallistua yhteiseen toimintaan eurooppalaisella tasolla. Ortodoksisten edustustojen ensisijaiset tavoitteet Euroopan unionissa voidaan tiivistää seuraavasti: a) politiikan ja Euroopan toimielinten toiminnan seuraaminen erityisesti kirkkoja kiinnostavilla aloilla, esim. yhteiskuntaa, koulutusta, ympäristöpolitiikkaa, ihmisoikeuksia ja bioetiikkaa koskien; b) kirkkojen ja kansalaisten tiedottaminen Euroopan unionin toiminnasta; c) huolehtiminen viestinnästä, sekä kirkkojen ja EU:n toimielinten vuoropuhelun edistäminen ja kehittäminen; d) erityisen ortodoksisen panoksen tuominen Euroopan rakentamiseen.
Lissabonin sopimuksen (2009) voimaantulon myötä EU:n ja kirkkojen vuoropuhelun perinne sai oikeudellisen perustan. Euroopan kirkot olivat 2000-luvun alussa aktiivisesti mukana EU-sopimusten uudistamisprosessissa. Tuolloin käydyt keskustelut, virallisten kannanottojen laatiminen sekä muut yhteiset toimet roomalaiskatolisen kirkon, ortodoksisten kirkkojen ja useitten protestanttisten kirkkojen kesken osoittivat, että Euroopan kirkkojen läsnäolo on merkityksellistä ja että kirkot voivat toimia yhdessä tehokkaasti. Hyvästä kirkkojenvälisestä yhteistyöstä huolimatta perustuslakisopimuksen lopullisen luonnoksen johdanto-osassa ei ollut viittauksia kristinuskoon tai Jumalaan. Perustuslakisopimukseen sisällytettiin kuitenkin osio ”Kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asema”, jossa suorasanaisesti tunnustetaan ja turvataan kirkkojen asema jäsenvaltioissa sekä luodaan perusta kirkkojen ja Euroopan unionin dialogille.
Uskonnolliset yhteisöt ja EU:n edustajat ovat vuodesta 2005 alkaen kohdanneet vuosittaisessa korkean tason kokouksessa, jossa eri EU-maista olevat uskonnolliset johtajat käsittelevät ajankohtaisia kysymyksiä Euroopan komission, Euroopan neuvoston ja Euroopan parlamentin presidenttien kanssa. Vuoden 2013 vuosikokous keskittyi aktiivisen kansalaisuuden teemaan. Ortodoksisten kirkkojen johtajista kokoukseen osallistuivat mm. Romanian patriarkka Daniel sekä Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo. Tyytymättömyys, välinpitämättömyys ja jopa suoranainen vihamielisyys Euroopan unionia kohtaan on voimistumassa EU-kansalaisten keskuudessa. Puheissaan ortodoksiset edustajat korostivat, että jokaisen Euroopan kansalaisten ja EU:n jäsenvaltion tulee toimia maltillisesti ja edistää yhteistä vastuuta ja solidaarisuutta. Kirkkojen edustajat toivoivat, että EU:n kansalaiset osallistuisivat nykyistä aktiivisemmin EU:n politiikan muotoilemiseen ja toteuttamiseen.
Aktiivinen yhteiskunnallinen osallistuminen on olennaisen tärkeää kirkon tehtävän, todistuksen ja itseymmärryksen kannalta. Edistääkseen ihmisten hyvinvointia ja pelastusta ortodoksiset kirkot haluavat omalla ainutlaatuisella tavallaan vahvistaa yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden henkeä niin kansallisesti omilla alueillaan kuin koko Euroopankin tasolla
