Tiivistelmä. Tämän kanditaatintutkielman tarkoituksena oli tutkia, kuinka yksilön musikaalisuus voidaan huomioida koulun arviointikäytänteissä, ja millainen arviointi voisi tukea lapsen ja nuoren musikaalisuuden kehittymistä. Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuskysymykseksi muodostui ”Millaisella arvioinnilla voidaan tukea lapsen ja nuoren musikaalisuuden kehittymistä?”. Tutkielmassa tarkastelen musikaalisuuden erilaisia määritelmiä, sekä arviointia, arvioinnin tehtävää ja musiikinarviointia. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda näkökulmia musiikkikasvattajille arvioinnin toteuttamiseen.
Yleiskielessä musikaalisuus sanaa käytetään usein, mutta silti on vaikeaa selittää ainakaan yhdellä sanalla, mitä se tarkoittaa. Tämä johtuu siitä, että jokaisen musikaalisuus on erilaista, ja jokaisen musikaalisuus sisältää yhdistelmän erilaisia kykyjä yksilöllisesti. Musikaalisuus ei ole poikkeuskyky, jota yksilöllä joko on tai ei ole, vaan sen katsotaan esiintyvän eriasteisena eri yksilöillä. Musikaalisuus voidaan käsittää periytyvänä ominaisuutena, opittuna ja ympäristön vaikutuksesta kehittyneenä ominaisuutena, tai näiden kahden yhteisvaikutuksesta kehittyneenä.
Arviointi koulussa kuuluu kiinteästi osaksi opetusta ja oppimista. Peruskoulun valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa arviointi jaetaan päättöarviointiin, ja arviointiin opintojen aikana. Lisäksi palautteen antaminen on keskeinen osa opintojen aikaista arviointia. Arviointi on suuri osa opettajan työtä, ja sitä voidaan pitää merkittävänä elementtinä, jolla voidaan vaikuttaa oppijoiden työprosesseihin ja oppimistuloksiin joko suoraan, tai välillisesti. Musiikissa arviointi on ollut perinteisesti suorituskeskeistä ja opettajalle on annettu suhteellisen vapaat kädet määritellä arvioinnin kriteerit, kuitenkin opetussuunnitelmaan perustuen.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että jokaisen ihmisen musikaalisuus näyttäytyy erilaisena, sillä musikaalisuus sisältää yhdistelmän erilaisia kykyjä yksilöllisesti, ja voidaan katsoa, että musiikillinen tietämys ja taidot omaksutaan vähitellen, jolloin musikaalisuus on opittavissa oleva taito. Tuloksissa nousi esiin, että musiikin oppiaineessa opintojen aikainen formatiivinen arviointi, sekä palautteen anto korostuvat. Kannustava ja rakentava palaute tukee oppilaiden motivaation rakentumista, sekä auttaa jokaista löytämään omat vahvuutensa. Palautteella voi olla vaikutusta oppilaan kognitiivisiin prosesseihin, motivaatioon, sekä oppilaan minäkäsitykseen. Palautetta antamalla, sekä itse- ja vertaisarvioinnin, ja jatkuvan arvioinnin menetelmiä käyttämällä opettaja voi ohjata oppilasta tarkastelemaan omaa yksilöllistä musikaalisuutta ja musikaalisuuteen liittyvien kykyjen osa-alueita
