Tiivistelmä. Tässä tutkielmassa syvennyttiin urheiluvalmentajan kasvatukselliseen merkitykseen ja valmennussuhteen vaikutuksiin lasten ja nuorten sosioemotionaalisten taitojen kehittymiselle. Sosioemotionaalisilla taidoilla on osoitettu olevan keskeinen merkitys ihmisten elämänkulun ja sosioekonomisen aseman kannalta. Organisoitu urheilu tavoittaa suuren määrän lapsia ja nuoria, jolloin valmennussuhde voi tarjota erinomaiset edellytykset sosioemotionaalisten taitojen kehittymiselle. Tutkielman tavoitteena oli ymmärtää valmentajan kasvatuksellinen merkitys ja valmennussuhteen laadun vaikutukset lasten ja nuorten sosioemotionaalisten taitojen kehittymiselle.
Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena tarkastelemalla aikaisempia tutkimustuloksia valmentaja-urheilija vuorovaikutussuhteesta ja valmentajan luoman kasvatusilmapiirin vaikutuksista sosioemotionaalisten taitojen kehittymiselle. Tulosten perusteella positiiviseen psykologiaan, itsemäärämisteoriaan ja avoimeen vuorovaikutukseen perustuvat valmennustyylit olivat positiivisesti yhteydessä sosioemotionaalisten taitojen kehittymiseen. Valmentajan suoritusta ja lopputulosta korostava valmennustyyli, kontrolloiva vuorovaikutus ja psykologisiin perustarpeisiin turhautuminen olivat negatiivisesti yhteydessä näiden taitojen kehittymiseen. Valmentajien pedagogista osaamista tulisi korostaa ja kehittää, jotta valmennusosaaminen kehittyy kokonaisvaltaisesti kasvatuksellisempaan suuntaan. On kuitenkin huomioitava, että urheilu ei ole ainoa konteksti, jossa kodin ja instituutioiden ulkopuolinen merkityksellinen aikuinen voi vaikuttaa sosioemotionaalisten taitojen kehittymiseen ja urheilun konteksti saattaa tuoda esille erityisiä kasvatuksellisia piirteitä
