Vesienhoidon suunnittelua tehdään Suomessa vesistöaluekohtaisesti. Vesienhoidon toimenpideohjelmien täytäntöönpano vaatii kuitenkin tarkempaa valuma-aluesuunnittelua ja edelleen eri toimijoiden yhteistyötä suunnitteluvaiheesta aina käytännön toteutukseen asti. Kaikkien toimijoiden intressien huomioiminen siten, että päätavoite, vesientilan paraneminen mahdollistuu, vaatii huolellista koordinointia. Mitkä ovat suunnittelun ja toteutuksen väliset pahimmat pullonkaulat Suomessa tai mitkä ovat parhaiksi käytännöiksi havaittuja toimintatapoja Pohjoismaissa tai Ison-Britannian alueella? Muun muassa näihin kysymyksiin on vastattu tässä julkaisussa, johon on koottu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa sekä Suomen ympäristökeskus Sykessä kesällä 2022 työskennelleiden kahden korkeakouluharjoittelijan kirjallisuuteen ja haastatteluihin perustuvat selvitykset.
Valuma-aluesuunnittelun ja toteutuksen haasteiden selvityksessä etsittiin niitä pullonkauloja, jotka estävät yleissuunnittelussa ehdotettujen toimenpiteiden päätymistä toteutukseen. Valuma-aluelähtöisessä vesienhallinnassa on haasteita ja sen vaikuttavuutta, monistettavuutta sekä käyttökelpoisuutta selvitettiin suunnittelusta toteutukseen. Selvitys suoritettiin haastattelututkimuksena kesällä 2022, jossa haastateltiin maa- ja metsätalouden vesienhallinnan avustusta saaneiden hankkeiden hankevastaavia. Selvityksessä kyseltiin myös paikkatieto-ohjelmien haasteita ja kehittämismahdollisuuksia.
Valuma-aluelähtöinen suunnitelma on hyödyllinen toimintatapa kokonaisuuden hahmottamiseksi sekä vaikuttavien toimenpiteiden löytämiseksi. Vaihtoehtoinen toimintatapa oli maanomistajien halukkuudesta lähtöinen vesienhallinta valuma-aluetasolla. Molemmilla toimintatavoilla on hyötynsä ja heikkoutensa, ja niiden yhdistäminen alueella voisi tuoda tehokasta vesienhallintaa. Valuma-aluesuunnittelussa ja toteutuksessa ilmeni useita pullonkauloja. Ne liittyivät usein maanomistajien kanssa viestintään, osaavien suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden vähyyteen sekä rahan ja ajan niukkuuteen.
Haastateltavien mukaan ELY-keskusten osalta toivottiin osaamisen säilymistä sekä ehdotettiin hanketasolla aktiivisempaa roolia. Näin saataisiin hankkeiden välistä koordinointia parannettua sekä yhtenäisempää työskentelyä. Näin vesienhallinta ei olisi vain yksittäisten aktiivisien alueellisten toimijoiden varassa. Haastatteluista jäi silti positiivinen kuva vesienhallinnasta, ja vaikka tässä selvityksessä on etsitty haasteita ja ongelmia, on vesienhallinta kehittynyt ja tilannetta pidettiin poikkeuksellisen hyvänä edellisiin vuosiin verrattuna.
Kirjallisuuden avulla selvitettiin, miten valuma-aluelähtöistä vesienhoidon koordinointia toteutetaan myös Euroopan Unionin alueella. Kirjallisuuskatsaus kuvailee yleisellä tasolla valuma-aluelähtöisen koordinoinnin nykytilaa Euroopan Unionin vesipuitedirektiivin alaisuudessa. Työssä tarkasteltiin eri maiden virallisia organisaatiorakenteita, vesienhoitoa koordinoivia tahoja ja niiden hallintojen horisontaalista sekä vertikaalista toimintaa, valuma-alueen muita toimijoita ja sidosryhmiä ja niiden osallistumista viralliseen päätöksentekoon tai toimien toteuttamiseen, koordinaation keskeisiä kohteita, haasteita ja tehokkuutta, sekä selvittiin mikä taho, jos mikään, on toimenpiteiden käytännön toteuttaja.
Yhteistyön koko valuma-alueen toimijoiden kanssa todettiin kaikissa maissa olevan hyvin tärkeää, kuin myös osallistujien motivaatio ja sitoutuminen prosessiin. Sidosryhmien osallistamisen havaittiin parantavan ympäristöön liittyvien päätöksentekojen laatua ja kestävyyttä, mikäli päätöksenteon prosessi on rakennettu hyvin. Suurimmassa osassa maita sidosryhmien vaikuttamisen mahdollisuudet katsottii
