Holmberg, Ville

Jokelainen, Pikka

Kinnunen, Paula M.

Finnish

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

https://helda.helsinki.fiMilloin on hyvä muistaa lemmikkivälitteisen zoonoosin mahdollisuus?Kinnunen, Paula M.2023Kinnunen , P M , Holmberg , V & Jokelainen , P 2023 , ' Milloin on hyvä muistaalemmikkivälitteisen zoonoosin mahdollisuus? ' , Suomen lääkärilehti , Vuosikerta. 78 , Nro5-6 , Sivut 174-177 . < https://www.laakarilehti.fi/pdf/2023/SLL5-6-2023-174.pdf >http://hdl.handle.net/10138/357239publishedVersionDownloaded from Helda, University of Helsinki institutional repository.This is an electronic reprint of the original article.This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail.Please cite the original version.TIEDE LÄÄKÄRILEHTI 5-6/2023 VSK 78174KATSAUSViittaus:Suom Lääkäril 2023;78:e34764VUONNA 2016 kolmanneksessa suomalaisis-ta kodeista asui lemmikki (1), ja määrä on  COVID-19-pandemian aikana kasvanut (2). Eläinten, ihmisten ja ympäristön yhteinen terveys on aiempaakin ajankohtaisempi. One Health -lähestymistapaa noudattamalla suoje-lemme yhteistä terveyttä ja voimme osaltamme ehkäistä patogeenireservoaarien syntyä. Zoonoosit voivat tarttua molempiin suuntiin – eläin voi olla ihmisen tartunnan lähde ja ihmi-nen eläimen. Ihmisten tunnetuista infektiotau-deista 60 % ja uusista taudeista vielä suurempi osuus on eläinperäisiä (3,4). Ilmastonmuutok-sen, matkailun ja eläintuonnin vuoksi uusia zoonoottisia patogeeneja voi päätyä Suomeen ja nykyisin satunnaisesti tavattavat patogeenit saattavat yleistyä. Yleisesti tavattavien ja uusien zoonoosien ohella tulee muistaa kotiarjessa lemmikeistä mahdollisesti tarttuvat taudit. Tämä katsaus esittelee Suomessa työskentelevälle lääkärille oleellisia esimerkkejä (taulukko 1).Lemmikkivälitteisten zoonoosien oirekirjo on laaja: niin ihmisellä kuin eläimelläkin voi-daan todeta esimerkiksi yleis-, ruoansulatus-kanava-, iho-, hengitystie-, silmä- tai hermos-to-oireita (5). Immuunipuutteisilla yksilöillä on suurempi riski saada vaikea taudinkuva zoo-noosi-infektion seurauksena. Ihmisen ja eläimen oireet eivät aina ole sa-manlaisia; esimerkiksi lemmikin salmonelloosi voi olla oireeton. Zoonooseja voikin olla vaikea epäillä kliinisen kuvan perusteella ilman eläin-kontaktianamneesia ja sen ohjaamaa näytteen-ottoa ja diagnostiikkaa. Zoonoosia epäillessään lääkärin on syytä kysyä, onko potilaalla lem-mikkiä (5). Zoonooseihin ja niiden epäilyyn liittyy laki-sääteisiä ilmoitusvelvollisuuksia lääkärien ja eläinlääkärien välillä. Yleisvaarallisten ja ilmoi-tettavien tautien lisäksi säädökset velvoittavat lääkärin ilmoittamaan tietyistä zoonooseista (taulukko 2) ja niiden epäilyistä kunnan tartun-tataudeista vastaavalle lääkärille, joka ilmoittaa niistä eläinlääkintäviranomaiselle (6,7). Puoles-taan eläinten taudeista, joista voi aiheutua vaa-raa ihmiselle, velvoittaa eläintautilaki (8) eläin-lääkäreitä ilmoittamaan virkaeläinlääkärille, ja tämä ilmoittaa niistä kunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille. Lemmikkien terveydenhuolto  turvaa ihmisten terveyttä Lemmikkien terveydestä tulee pitää huol-ta myös ihmisten terveyden säilyttämiseksi – omistajan ja lemmikkieläimen terveys ja  yhteinen ympäristö kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Moni ympäristössä, ruoassa ja vedessä mahdol-lisesti esiintyvä zoonoottinen taudinaiheuttaja voi tarttua sekä lemmikkeihin että ihmisiin. Osa lemmikkien terveydenhuollosta suojaa ihmisiä suoraan (9), esimerkkeinä rabies- ja leptospirarokotukset, ja osa epäsuorasti, esi-merkiksi vähentämällä mikrobilääkkeiden käyttötarvetta (10). Lemmikkien puutiaislää-kityksen voidaan katsoa suojaavan ihmisiä puutiaisilta (5,11) ja siten puutiaisvälitteisiltä taudeilta (12), lemmikkien sisäloistartunto-jen ehkäisy ja hoito ovat tärkeitä esimerkiksi suolinkaisten (Toxocara spp., larva migrans) zoonoottisuuden vuoksi, ja maahan saapuvien koirien ekinokokkihäätö vaaditaan ihmisten suojelemiseksi alveolaariselta ekinokokkoosil-ta (Echinococcus multilocularis) (13). Paula M. Kinnunentarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri, zoonoosimikrobiologian dosenttiHelsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta Technical Veterinary Manager, MSD Animal Health, EspooVille HolmbergLT, infektiotautien erikoislääkäri, kliininen opettajaHelsingin yliopisto ja Hus Helsingin yliopistollinen sairaala, infektiosairaudetPikka JokelainenELT, zoonoosiparasitologian dosenttiHelsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta ja Statens Serum Institut, Kööpenhamina • Moni zoonoosi voi tarttua lemmikkieläimen ja ihmisen välillä. • Lemmikkieläinkontakteista voi olla hyödyllistä kysyä esimerkiksi  iho-oireiden, gastroenteriittien ja yleisinfektioiden yhteydessä.  • Vakavimmat lemmikkivälitteiset zoonoosit, rabies ja Capnocytophaga  canimorsus -sepsis, vaativat välittömiä toimia.  • Lääkärien ja eläinlääkärien yhteistyö suojelee yhteistä terveyttä. Milloin on hyvä muistaa lemmikkivälitteisen zoonoosin mahdollisuus?Kirjallisuusluettelo ja sidonnaisuudet verkkoversiossa www.laakarilehti.fi/e34764 LÄÄKÄRILEHTI 5-6/2023 VSK 78 175Resistentit bakteeritMikrobilääkkeille resistenttejä, esimerkiksi laa-jakirjoisia beetalaktamaaseja (ESBL) tuottavia bakteerikantoja voi esiintyä kotioloissa, erityi-sesti jos lemmikkiä ruokitaan raakaruoalla (14) tai jos se on tuotu ulkomailta (15) (taulukko 1). Niitä voi kehittyä myös, jos kissaa tai koiraa on lääkitty paljon antibiooteilla. Myös lemmikin omistaja voi tartuttaa esimerkiksi metisilliinil-le resistentin Staphylococcus aureus -bakteerin (MRSA) lemmikkiinsä (16). Iho-oireet Iho-oireet ovat yleisiä sekä ihmisillä että lem-mikkieläimillä. Osa aiheuttajista on yhteisiä (5) (taulukko 1) ja osa on ympäristövälitteisiä – esimerkiksi Mycobacterium marinum voi tarttua ihmisen ihoon akvaariovedestä (17).Zoonoottiset silsat (esim. Microsporum canis ja Trichophyton mentagrophytes) ovat eläimillä yleisiä (5). Ihmisen ihosilsan lemmikkiperäinen tartuntalähde on usein kissa (18,19) ja joskus jyrsijä (20). TIEDE LÄÄKÄRILEHTI 5-6/2023 VSK 78176Ulkoloisista koiraa, kissaa ja marsua infes-toiva Cheyletiella-hilsepunkki on kohtalaisen yleinen Suomessa ja voi aiheuttaa ihmiselle papulovesikulaarista dermatiittia (21). Harvi-naisempi eläinten vaiva on syyhypunkkien (Sarcoptes scabiei var. canis ja var. vulpes) aiheuttama zoonoottinen kapi, joka oireilee voimakkaasti kutisevana, hilseilevänä, hyper-keratoottisena ja karvan lähtöä aiheuttavana ihotautina (5). Ihmisen syyhypunkki (S. scabiei var. hominis) voi vastaavasti tarttua eläimeen (21). Ruskea koiranpuutiainen (Rhipicepha-lus sanguineus) sekä koiran ja kissan kirput (Ctenocephalides spp.) ovat toistaiseksi Suo-messa harvinaisia (21). Ulkoloiset voivat toimia myös vektoreina: esimerkiksi kirput voivat levittää kissanraapi-matautia (Bartonella henselae) (5) ja Dipylidium caninum -heisimatoa (21). Leishmania on esi-merkki zoonoottisesta, hietasääskivälitteisestä patogeenista, jota esiintyy tuontikoirilla Suo-messa, mutta vektorin puuttuessa riski ihmi-sille on toistaiseksi rajallinen (15). Dirofilaria repens on ihonalaiskudoksessa viihtyvä suk-kulamato, joka voi tarttua Suomessa esiintyvi-en hyttysten välityksellä koirista ihmisiin (22).Kissan, koiran tai jyrsijöiden välityksellä voi saada lehmärokon (23–25). Eksoottisten lem-mikkien välityksellä on tarttunut apinarokkoa (26). Vuonna 2022 sitä todettiin kymmenissä maissa tunnettujen endeemisten alueiden ul-kopuolella, ja on tärkeää muistaa, että virus voi tarttua lemmikkeihin (27,28).GastroenteriititMoni ihmisen gastroenteriitin aiheuttaja on zoonoottinen, joskin valtaosa kotimaisista gastroenteriiteistä on peräisin ihmisten väli-sistä tartunnoista (29). Matkailija saa tartun-nan tyypillisesti elintarvikkeesta tai juomasta (29) ja voi tartuttaa zoonoottisen vatsataudin lemmikkiin. Lemmikkien raakaruokintaan liittyy huo-mattavia tartuntariskejä (taulukko 1): kotimai-sessakin, pakastetussa raakarehussa on todettu shigatoksiinia tuottavia Escherichia coli -bak-teereita (STEC), ESBL- tai AmpC-β-laktamaasi-entsyymiä tuottavia E. coli -bakteereita ja kam-pylobakteereita (14). Raa´assa lihassa voi olla myös esimerkiksi Yersinia- (30) ja Salmonel-la-bakteereita (31) ja toksoplasmaloisia. Kissa, jonka sallitaan metsästää, voi saada esimerkik-si Salmonella-tartunnan (31). Sammakkoeläi-met ja matelijat kantavat usein salmonellaa normaalimikrobistossaan (5,20,32). Lemmikin salmonellalähde voi olla myös ihminen.Zoonoottiset kryptosporidialkueläimet,  kuten Cryptosporidium parvum ja C. felis, voivat ai-heuttaa ripulia sekä eläimille että ihmisille (33). Puremat ja rabiesSuomessa on arvioitu tapahtuvan kymmeniä-tuhansia lemmikin puremia vuodessa (34,35). Purematapauksissa tulee arvioida profylaktisen mikrobilääkityksen, tetanustehosteen ja ra-bieksen estohoidon tarve (36,37). Haavan pai-kallishoidolla voidaan pienentää rabiesriskiä jopa 90 % (38): haavaa huuhdotaan välittömästi 15 minuuttia saippuavedellä ja se desinfioidaan sen jälkeen 70-prosenttisella alkoholilla, kuten käsihuuhteella (39). Rabies on zoonooseista vaarallisin. Sitä esiintyy Suomessa kotoperäisenä lepakoissa, mutta ei lemmikeissä (40,41) (taulukko 1). Koi-rien ja kissojen tuonnin lisääntyminen on kas-vattanut rabiesriskiä (15). Jos taustaltaan epämääräisen tai poikkea-vasti käyttäytyvän nisäkkään sylkeä päätyy ihmiseen pureman, naarmun tai limakalvojen kautta, on arvioitava rabiesriski eläinlääkärin kanssa ja tarvittaessa käynnistettävä vuoro-kauden sisällä altistuksen jälkeinen estohoito (39). Ihmiselle annettavasta estohoidosta voi tarvittaessa konsultoida kunnan tartuntatau-deista vastaavaa lääkäriä tai päivystysaikana Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tai Tampereen yliopistollisen sairaalan infektio-päivystäjää.  LÄÄKÄRILEHTI 5-6/2023 VSK 78 177Ukrainasta tuodut lemmikit muodostavat ajankohtaisen riskin, sillä niitä saa tietyin eh-doin poikkeuksellisesti tuoda maahan rokot-tamattomina (42). Suomessa tuontilemmikille annettu rokotus ei estä eläimen aiemmin saa-man tartunnan etenemistä.Pasteurella multocida voi siirtyä lemmikin normaalimikrobistosta ihmiseen ja aiheuttaa vakavia infektioita (20,43) (taulukko 1). Toi-sen eläinten suun mikrobin, Capnocytophaga  canimorsus -bakteerin, tartunnat ihmiseen ovat yleistyneet (44): Suomessa varmistuu vuo-sittain 17–39 tapausta (45), tappavuus on 5 %:n luokkaa (46). Lemmikkijyrsijän puremasta voi siirtyä zoo-noottisia rotanpuremakuumeen aiheuttajia, Spirillus minus ja Streptobacillus moniliformis -bakteereita (20).HengitystieinfektiotEläimillä ja ihmisillä on monia yhteisiä hen-gitystiepatogeeneja, esimerkiksi tietyt A- influenssan tyypit ja mykobakteerit (20,47) (taulukko 1). Lemmikkikontaktissa merkittäviä ovat kissan, fretin, hamsterin ja satunnaisesti koiran ihmisperäinen SARS-CoV-2- tartunta (48) sekä häkkilinnuista ihmiseen tarttuva Chlamydia psittaci (49) ja lemmikkikanojen patogeenit (5,50). MuutEksoottisiin lemmikkeihin liittyviä mahdolli-sia vakavia riskejä ovat Borna-enkefaliitti lem-mikkioravista (51) ja sikiölle vaarallinen lym-fosyyttinen koriomeningiitti jyrsijöistä (20,52) (taulukko 1). Osa streptokokeista (etenkin Lancefieldin ryhmissä B, C ja G) on zoonoottisia: lemmikki-eläimistä voivat tarttua S. canis ja S. equi subsp. zooepidemicus (53). Leptospiroosi voi tarttua monesta lemmikkilajista (5,20,54). Ekinokokki-loiset voivat aiheuttaa loisrakkuloita esimerkiksi keuhkoihin ja maksaan; Suomessa esiintyy hir-viekinokokkia (Echinococcus canadensis) (55). Valtaosa ihmisten Toxoplasma gondii  -infektioista on vähäoireisia, mutta loinen voi  aiheuttaa vakavan toksoplasmoosin, erityisesti immuunipuutteiselle ja sikiölle. Toksoplasma voi tarttua ihmiseen tartunnan saaneiden kis-sojen erittämillä ookystilla saastuneesta ruoas-ta, vedestä tai maaperästä tai riittämättömästi kypsennetystä, kudoskystia sisältävästä lihasta. Kissojen tartuntoja voi ehkäistä antamalla niille lihaa vain hyvin kypsennettynä ja sallimalla ul-koilu vain valvotusti (56). Kissan vessa tulee sii-vota päivittäin, koska ulosteessa olevat ookystat muuttuvat infektiivisiksi 1–5 päivässä. Milloin lemmikki ei ole tartuntalähde?Nielutulehduksen tärkein aiheuttajabakteeri on ihmisen oma A-ryhmän streptokokki (57), ja se voi joskus harvoin tarttua koiraan (53). Luteet, täit ja satiaiset eivät tartu ihmisen ja eläimen välillä (5), joskin ihmisten täit voivat harhautua koiraan esimerkiksi samassa vuo-teessa nukuttaessa (21). Myös kihomadot ovat yleensä hyvin lajispesifisiä (5).Kliininen merkitys SuomessaLemmikkiperäisten tartuntojen yleisyydestä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa: tartunnan läh-de varmistuu harvoin eikä tapauksia tilastoida. Esimerkiksi salmonelloosi, kampylobakterioo-si, yersinioosi, kryptosporidioosi, giardioosi, sil-sa ja toksoplasmatartunta ovat melko yleisiä ja kliinisesti tärkeitä (29–31,33), mutta on vaikea arvioida, kuinka usein ne tarttuvat lemmikis-tä. Sama koskee moniresistenttien bakteerien kantajuutta. Suomessa esiintyville zoonoottisil-le patogeeneille altistumisen todennäköisyyttä ja seurausten vakavuutta on arvioitu työter-veysnäkökulmasta (58).Koirien ja kissojen aiheuttamista purema-haavoista löytyy yleisimmin Pasteurella (36). Capnocytophaga canimorsus -septikemia on harvinainen, mutta mahdollinen hengenvaa-rallinen seuraus altistumisesta koiran syljelle (45,46). Rabiesinfektio johtaa aina kuolemaan; riskiryhmien rokotukset ja altistuksen jälkei-nen estohoito on toteutettava ohjeiden mukai-sesti (39).Moni lemmikkiperäinen infektio on harvi-nainen. Erotusdiagnostisesti on kuitenkin hy-vä muistaa esimerkiksi ekinokokkoosi (50), leptospiroosi, kissanraapimatauti ja suolin-kaisinfektio. LopuksiKarttuva tutkimustieto osoittaa lemmikkien olevan hyödyksi ihmisten hyvinvoinnille ja ter-veydelle (59). Lemmikkeihin liittyvän zoonoo-siriskin hallinnassa lemmikkien asianmukai-nen ruokinta, alkuperä, terveydenhoito ja hyvä  hygienia ovat tärkeitä. Immuunipuutteisen on hyvä välttää kontaktia eksoottisiin eläimiin (60). Zoonoosin osuessa kohdalle lemmikistä ei yleensä tarvitse luopua – eläinlääkärin pakeil-le ohjaaminen riittää (5). Myös zoonoosiepäilyä pohtiessa voi konsultoida lääkärikollegoiden  lisäksi muita yhteisen terveyden ammattilai-sia. lKiitämme LL Antti Kinnusta arvokkaista kriittisistä kommenteista käsikirjoitusta laadittaessa. 

Milloin on hyvä muistaa lemmikkivälitteisen zoonoosin mahdollisuus?

https://helda.helsinki.fi/bitstream/10138/357239/1/SLL5_6_2023_174.pdf

Milloin on hyvä muistaa lemmikkivälitteisen zoonoosin mahdollisuus?

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto