This thesis consists of two main topics regarding patients with cleft palate. In the first topic we compared speech symptoms of velopharyngeal insufficiency (VPI) and the incidence of secondary speech surgery in 79 10-year-old Finnish children with unilateral cleft lip and palate (UCLP) following primary palatal surgery using two randomized surgical methods (Arms A and C). In Arm A the soft palate was closed at 4 months and the hard palate at 12 months. In Arm C both the soft and hard palates were closed at 12 months. The second topic focused on the effect of maxillary osteotomy on speech among cleft patients. The aim was to investigate whether preoperative velopharyngeal function (VPF) and cleft type can predict VPF after Le Fort I osteotomy and to evaluate whether maxillary advancement changed the articulation of Finnish alveolar consonants /s/, /l/, and /r/ in cleft patients. In addition, the aim was to evaluate whether the amount of maxillary advancement affects VPF.
The first topic contained single-center speech data on 10-year-old patients with UCLP from the Scandcleft multicenter randomized controlled trial. Speech symptoms of VPI were evaluated on a three-point scale from standardized video recordings, and the incidences of surgery for correcting VPI, fistula closure, and speech therapy were collected from hospital records.
In the osteotomy topic, VPF (N=100) and articulation (N=59) of alveolar consonants were analyzed from hospital records and perceptually evaluated from standardized video recordings before and after maxillary advancement. The mean age of the patients at the time of maxillary osteotomy was 17.9 years. The perceptual assessment of VPF was instrumentally confirmed with a nasometer. VPI was evaluated on a five-point scale. Alveolar articulation errors were perceptually evaluated and categorized as either correct, distortion, substitution, or omission and further classified as mild or severe. Preoperative and postoperative lateral cephalometric radiographs (N=93) were digitalized to measure the amount of maxillary advancement and its effect on VPF.
No differences were found in speech symptoms of VPI or the need for VPI surgery or speech therapy between the two surgical timings used in Arms A and C. 33% had had VPI surgery and 61% speech therapy. The number of fistulas was significantly higher in two-stage palatal repair, Arm A, than in one-stage palatal repair, Arm C. Most of the 10-year-old children had good or relatively good speech but 11% of the 10-year-old children with UCLP presented with moderate-to-severe speech symptoms of VPI.
A significant negative change in VPF was found after Le Fort I osteotomy. At risk were patients presenting borderline or more severe VPI preoperatively. Patients with preoperatively normal VPF were not at risk of VPI postoperatively. Cleft type did not affect the postoperative VPF. /S/ and /l/ sounds improved significantly after maxillary advancement and the amount of less severe articulation errors increased postoperatively, while severe articulation errors decreased. The amount of maxillary advancement did not affect VPF.Huuli- ja suulakihalkiot ovat yleisimpiä synnynnäisiä epämuodostumia. Suomessa halkioiden esiintyvyys on noin 25/10 000. Vaikeimpiin huuli- ja suulakihalkioihin liittyy huomattavaa luuston, pehmytkudosten ja nenän rakenteiden poikkeavuutta, joka voi aiheuttaa ulkonäkö, puhe-, hampaisto- ja purentaongelmia sekä sosiaalista haittaa.
Halkion korjausleikkaukset tehdään ensimmäisen ikävuoden aikana. Hyvästä kirurgiasta huolimatta suulaen primaarikorjauksen jälkeen joillekin lapsille jää nenäportin toimintavajetta eli velofaryngeaalista insuffisienssia (VPI) ja/tai jäännösaukko suulakeen (fisteli). VPI ja fistelit voivat aiheuttaa puheeseen nasaalisuutta, nasaaliemissioita, painekonsonanttien pehmeyttä tai kompensatorisia artikulaatiovirheitä. Osalla puhe korjaantuu itsestään tai puheterapian avulla, mutta noin kolmannes tarvitsee puhekirurgiaa.
Puheeseen voi tulla muutoksia myös myöhemmin tehtävän yläleuan kasvuhäiriön korjausleikkauksen maksillaosteotomian yhteydessä. Halkiotyypistä riippuen jopa 66% potilaista tarvitsee maksillaosteotomian purennan ja kasvojen mittasuhteiden korjaamiseksi.
Tutkimus koostui kahdesta aihekokonaisuudesta. Ensimmäisessä tutkittiin 10-vuotiaita lapsia, joilla oli ollut toispuolinen huuli-suulakihalkio. Tutkimuksessa arvioitiin halkiopuheen virhepiirteiden esiintyvyyttä ja verrattiin kahden eri primaarileikkausmetodin (Arm A ja C) puhetuloksia. Lisäksi kartoitettiin aikaisempaa puhekirurgian ja puheterapian yleisyyttä sekä jatkohoidon tarvetta. Toisessa kokonaisuudessa selvitettiin yläleuan kasvuhäiriön korjausleikkauksen, Le Fort I osteotomian, vaikutusta nenäportin toimintaan ja VPI-piirteisiin sekä /s/, /l/ ja /r/ äänteisiin eri halkiotyypeissä. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin yläleuan siirron määrän vaikutusta VPI-piirteisiin.
Väitöskirjatutkimus on retrospektiivinen potilasasiakirjatutkimus. Tutkimusaineistona oli Huuli- ja suulakihalkiokeskuksen potilasarkisto, puheen videonauhat ja kefalometriset röntgenkuvat. Ensimmäisessä tutkimuskokonaisuudessa oli 79 lasta, joilla oli toispuolinen huuli-suulakihalkio. Suulaen primaarileikkaukset oli tehty kansainvälisen randomisoidun Scandcleft-tutkimuksen mukaisesti kahdella eri leikkausmetodilla vuosina 1997-2006. Metodissa A pehmeä suulaki suljettiin 4kk:n ja kova suulaki 12kk:n iässä. Metodissa C pehmeä ja kova suulaki suljettiin 12kk:n iässä. Maksillaosteotomiatutkimuksessa oli 100 potilasta, joilla oli eri halkiotyyppejä. Maksillaosteotomiat oli tehty vuosina 2006-2016.
Kaksi erilaista leikkausmetodia johtivat samanlaisiin puhetuloksiin, samaan määrään puhekirurgiaa ja puheterapiaa. 33%:lle potilaista oli tehty puheenparannusleikkaus ja 61% oli saanut puheterapiaa. Metodi A aiheutti potilaille merkittävästi enemmän suulaen fisteleitä kuin metodi C. Kymmenenvuotiasta huuli-suulakihalkiopotilaista 11%:lla ilmeni kohtalaisia tai vaikea-asteisia halkiopuheen virhepiirteitä. Le Fort I osteotomialla oli merkittävä vaikutus VPI-piirteisiin. VPI-piirteistö lisääntyi potilailla, joilla oli preoperatiivisesti lievä, merkityksetön tai vaikea-asteisempi VPI. Riskiä VPI:sta ei ollut nenäportin preoperatiivisen toiminnan ollessa normaali. Halkiotyyppi tai siirron määrä ei vaikuttanut puhetuloksiin. /S/ ja /l/-äännevirheissä tapahtui paranemista osteotomian jälkeen
