The aim of this dissertation is to better understand how in-betweenness is created and represented in narratives. I argue that the concept of nepantla, which roughly translates as ‘torn between ways’ from Nahuatl, the Aztec language, allows scholars to analyze non-hierarchical, neutral in-betweenness in texts and, as a result, also in the ‘real’ world. I consider four works—three novels by Mexican American authors and one trilogy of novels by a Finnish Romani author—to approach characters who remain uncommitted, or do not fit, into our shared frames of reference. The dissertation aims to allow scholars familiar with the work of Gloria Anzaldúa to see nepantla, through the prism of comparative literature, in a new light. Further, Romani studies, and cultural studies and literatures in Europe more broadly, will benefit from the possibility of building on many decades of thought concerning ethnicity, race, culture, and more from the field of Chicana/o studies in the United States.
Currently, the most common concept for discussions on in-betweenness is probably hybridity. Hybridity, however, and other concepts like it (the Third Space, mestizaje, métissage, etc.), imply two or more self-contained categories that are then amalgamated, usually with an implied hierarchy. Nepantla, in contrast, allows scholars to ask: what aspects of normative categories are accepted, which are rejected, and why? If a character chooses from various influences in a piecemeal fashion that is continually evolving, the categories that make up the ‘hybrid’ are no longer very meaningful and cannot be hierarchically positioned.
Though nepantla is an abstract, contradictory, and difficult concept to wield, its application to a reading of literature allows nepantla-like processes of in-betweenness to be analyzed through the specificity of individual characters, communities, and historical contexts. This makes the concept more accessible. The novels I’ve collected are all ‘ethnic’ Bildungsromane in which the protagonists grapple with being between their minority communities and the status quo. They all end with the protagonists in an ambiguous state of in-betweenness and ongoing becoming that coincides with the concept of nepantla. They are Oscar ‘Zeta’ Acosta’s (1972) The Autobiography of a Brown Buffalo, Sandra Cisneros’s (1984) The House on Mango Street, Kiba Lumberg’s (2011) Finnish Romani Memesa trilogy, and John Rechy’s (1963) City of Night. The texts have been chosen because they represent different forms of in-betweenness and thereby illustrate nepantla’s many variations.
Based on the insight that nepantla represents both a positive in-between space where transformation can occur and the Coatlicue state, which is a time-place of chaos, suffering, and a loss of control, I argue that nepantla is best understood as a continuum of possible positionalities that change in the passage of time. Acosta’s novel represents an explicitly empowering form of nepantla, which is one end of the heuristically plotted continuum. Rechy’s novel is at the opposite end because it represents nepantla as chaotic, debilitating, and harmful. I compare Cisneros’s novel to Lumberg’s trilogy, which represent similar life trajectories for their heroines yet with very different results. While Cisneros’s protagonist dares to dream of a house of her own, Lumberg’s protagonist is regularly, in the course of her racialized existence, shut out from the category of ‘human,’ which results in different positions on the nepantla continuum for each protagonist.
An important contribution of the dissertation is the application of nepantla to Finnish Romani literature. While in the field of Chicana/o studies nepantla has mostly been used to better understand subjective processes of change based on agency, the analysis of the sociocultural and historical realities faced by Roma in Finland shifts our understanding away from agency and towards society. Besides a few minor exceptions, Finnish Romani literature has not yet been studied. In the dissertation, the Finnish-language excerpts have been translated, allowing for a more global and transdisciplinary dialogue.
Narrative theory provides a number of tools that help us to discern how in-betweenness and nepantla-like processes are represented and created in texts, the most central of which is the narrative gap. Because semantic signifiers are categories and nepantla is in-between categories, and hence often language itself, texts will often rely on representing a nepantla-like phenomenon by placing it where a conspicuous absence exists. Furthermore, readers can access that which is beyond language through negativity, irony, association, interpretation, imagination, and metaphorical language, which are all ways of communicating beyond verbalized meaning. Nepantla guides this process by making us on the lookout for representations of experiences, emotions, time-places, and meaning that don’t fit into normative frames of reference. The main implication of this research is that the concept of nepantla allows scholars to better acknowledge, analyze, and understand in-betweenness in both texts and the ‘real’ world, thereby beginning to do justice to the experiences and subjectivities of some characters and individuals.Voiko päättää olla suomalainen? Mitä on olla suomalainen? Kuka päättää näistä asioista? Voiko olla osittain suomalainen ja osittain jotain muuta? Entä kuinka paljon yksilö voi päättää kielenkäytöstään, sukupuolestaan, seksuaalisuudestaan, sosiaaliryhmästään ja monista muista kategorioista, joihin meidät yhteiskunnassa usein sijoitetaan?
Tutkin tässä väitöskirjassa, jonka englanninkielinen nimi on “I Belong but Do Not Belong”: The Concept of Nepantla and Narratives of In-betweenness in Chicana/o and Finnish Romani Bildungsromane, miten välitiloja luodaan ja kuvataan kirjallisuudessa. Keskeinen väite on, että usein kirjallisuuden hahmot (ja ihmiset ylipäätään) eivät sovi puhtaasti kategorioihin, joihin heidät yleisesti määritellään.
Esimerkiksi Kiba Lumbergin (2011) Memesa -trilogiassa nuori Memesa lähtee kotoa ja päättää jättää romaniyhteisön, johon hän on syntynyt, koska sen sisällä hänen tulevaisuutensa naisena näyttää epämiellyttävältä. Hän päättää liittyä suomalaiseen yhteiskuntaan. Häntä ei kuitenkaan hyväksytä suomalaisena, koska hän on romani, ja hän on itse päättänyt, että hän ei kuulu romaniyhteisöön. Kuka hän sitten on? Hän on henkilö, joka on välitilassa.
Välitilat voivat olla voimaannuttavia tai sitten yksinäisiä ja tuhoisia. Yleensä välitilat ovat molempia ja paljon muutakin. Tutkimalla kirjallisuutta, jossa kuvataan välitiloja, voimme paremmin ymmärtää niiden muodostumisen prosesseja. Kuvauksissa hahmot neuvottelevat tilanteissa, joissa he tavallaan kuuluvat (belong) ja toisaalta eivät kuulu joihinkin kategorioihin.
Lumbergin Memesa -trilogian lisäksi vertailen kolmea meksikolaisamerikkalaista (Chicana/o) romaania, jotka ovat Oscar ‘Zeta’ Acostan (1972) The Autobiography of a Brown Buffalo, Sandra Cisnerosin (1984) The House on Mango Street ja John Rechyn (1963) City of Night. Keskeinen konsepti on Gloria Anzaldúan (2015) kehittämä nepantla, jonka kautta uudet näkökulmat välitiloihin avautuvat. Atsteekkien kielessä nahuatlissa nepantla tarkoittaa eri tavoin revittyä, ja se perustuu ajatukseen, että kaikki on aina liikkeessä ja muuttumassa. Ei ole olemassa selviä kategorioita, joihin voisi kuulua, vaan ihminen kohtaa monia erilaisia vaikutteita, jotka muuttuvat koko ajan ja muuttavat häntä.
Väitöskirjan tärkeä panos on nepantlan soveltaminen suomalaiseen romanikirjallisuuteen. Chicana/o-tutkimuksen alalla nepantlalla on enimmäkseen pyritty ymmärtämään paremmin subjektiivisia tahdonvoimaan perustuvia muutosprosesseja, kun taas Suomen romanien kohtaamien sosiokulttuuristen ja historiallisten realiteettien analyysi siirtää ymmärrystämme yhteiskunnan suuntaan. Muutamia pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta suomalaista romanikirjallisuutta ei ole vielä tutkittu. Väitöskirjassa suomenkieliset otteet on käännetty, mikä mahdollistaa globaalimman ja poikkitieteellisen vuoropuhelun
