Ammattikuntamme on vaikutettava hallittuun ja potilasturvalliseen digitalisaation ja etäpalvelujen kehitykseen

Ikonen Tuija

Reponen Jarmo

UTUPub

1245PÄÄKIRJOITUSDuodecim 2021;137:1245–7Tuija Ikonen ja Jarmo ReponenAmmattikuntamme on vaikutettava hallittuun ja potilasturvalliseen digitalisaation ja etäpalvelujen kehitykseen Pakotettu digiloikkaD igitalisaatiosta ja etäpalveluista odo­tetaan terveydenhuoltoon mullistajaa (”game changer”) (1). Tietokoneavus­teiset hoidot lisääntyvät, robotit hoivaavat ikäihmisiä ja vaativimmat toimenpiteet teh­dään maapallon toiselta puolelta. Inhimilli­siltä erehdyksiltä ja ihmisälyn päättelykyvyn hairahduksilta säästytään, kun lääkerobotit huolehtivat oikeat lääkkeet oikeille potilaille tai valvontalaitteet ja tekoäly var­mistavat oikean diagnoosin ja turvallisen hoidon nopeammin ja tarkemmin kuin ammattihenkilöiksi koulute­tut Homo sapiens ­lajin edustajat. Henkilöstön saatavuuskaan ei huoleta, sillä harvenevat hoi­tajat riittävät niitä varten, joille teknologiat ovat ylivoimaisia.COVID­19­pandemia pakotti terveyden­huollon turvautumaan etäpalveluihin. Pienes­tä viruksesta tuli maailmanlaajuinen katalyytti digimuutokselle (2). Vuosien kehitys tiivistyi nopeasti uusiksi käytänteiksi hoitokontakteis­sa. Teknologiaa vietiin potilaan kotiin ennen näkemättömällä tavalla (3). Suomessa potilai­den hallinnoimien Omaolo­palvelun ja Ter­veyskylän suosio lisääntyi. Digiloikan lennossa oltaisiin ilman pandemiaakin. Väistämättömän maakosketuksen ennakoiminen, jotta selvittäi­siin vähin vahingoin ja ilman siviiliuhreja, on professiomme vastuulla potilasturvallisuuden ja hallitun kehityksen takaamiseksi. Säädösten valmistelijat ovat lajityypillisesti takamatkalla digikehityksessä.Kenties ensimmäisenä maailmassa brittien terveydenhuoltojärjestelmä (National Health Service, NHS) antoi maaliskuussa 2020 kan­salliset ohjeet etäkonsultaatioista ja muusta etänä annettavasta erikoissairaanhoidon pal­velusta COVID­19­pandemian aikana (4). Ohje painottaa potilaskohtaista riskinarviota – voidaanko etäpalvelua käyttää vaarantamatta potilasturvallisuutta ja hoitotulosta. Siinä kan­nustetaan määrittelemään etätoiminnan rajat, listataan tilanteet, joihin etäkon­taktia ei suositella sekä kuvataan etäkonsultaatiokäytännöt henki­löstölle ja potilaille. Brittiläisen tervey denhuollon omintakeinen vuosikymmeniä rakennettu laa­dunhallintajärjestelmä oli valmiina ohjeista­maan uudet käytännöt vain viikkoja pande­mian ilmaantumisesta.Jo ennen pandemiaa vuonna 2018 Ameri­can Society for Health Care Risk Management (ASHRM) opasti hallittuun digitalisaatioon te­lelääketieteen riskinarvioinnin valkoisessa kir­jassaan: Palvelujen antajan ja järjestäjän on tun­nistettava etätoiminnan riskit hyötyjen rinnalla. Riskienhallintasuunnitelman osa­alueita ovat toiminta, hoidon ja potilasturvallisuus, strate­ginen ja taloudellinen ulottuvuus, henkilöstön osaaminen, säädökset, teknologia ja uhat (5). Digitalisaatio on edennyt vaiheittain ja muodostanut useita kompleksisia systeemejä, joiden käyttämät terminologiat ja määritelmät vaihtelevat. Etähoitoa määrittää palvelun tar­joajan ja kohteen fyysinen välimatka. Etälääke­tieteen ekosysteemissä keskenään riippuvaisia ovat säädösten laatijat, teknologiateollisuus, ammattihenkilöt, järjestäjät, maksajat ja palve­luja tuottavat organisaatiot, potilasta ja hänen läheisiään unohtamatta (5).Digioptimismilla on epäilijänsä. Sosiaali­ ja Digitalisaation kipu-piste on ihmisen ja teknologian rajapinta1246terveydenhuollon kompleksinen systeemi on kyllästetty inhimillisten virheiden mahdolli­suuksilla. Digitalisaation kipupiste on ihmisen ja teknologian rajapinta. Monenlaiset riippu­vuudet ja satunnaistekijät mutkistavat tekno­logioiden hyödyntämistä: ammattihenkilön osaaminen, potilaan ominaisuudet, vuorovai­kutushaasteet tai monista sidosryhmistä koos­tuvat palvelujärjestelmät (6). Kompleksisen systeemin kehittäminen toisella tavalla komp­leksisella systeemillä herättää aiheellisesti kysy­myksiä riskeistä ja muutoksen hallinnasta (7). Yrityksen ja erehdyksen maksajiksi eivät kuulu haavoittuvimmat palvelujen käyttäjät. Heidät tulee erityisesti huomioida jo suunnitteluvai­heessa (8).Suomen Lääkäriliiton etälääketieteen suo­situksen mukaan etälääketieteen keinoja käyt­tävä lääkäri ja hänen organisaationsa vastaavat tarjottujen palvelujen laadusta ja potilasturval­lisuudesta ja lääkärin velvollisuus on varmistua käyttämiensä välineistöjen ja ohjelmistojen laadusta ja tietosuojasta (9). Vähimmäisvaa­timuksena on tekninen tuki organisaatioiden koko toiminta­ajan ja riittävä käytön opastus. Lääkäreiden telelääketieteen ja sähköisten ter­veyspalvelujen arkikäytön sekä digiteknolo­gioiden käyttöönoton suunnittelun, arvioinnin ja johtamisen osaamista tarvitsee vahvistaa. Suomella on kärkimaana ollut vuodesta 2013 lääkäreille terveydenhuollon tietotek­niikan erityispätevyysohjelma (10). Kansalli­sessa lääketieteen alojen perusopetuksen digi­talisaation kehityshankkeessa MEDigissä on tunnistettu 12 sähköisten terveyspalvelujen opetuksen aihealuetta lääkäreiden ja hammas­lääkäreiden peruskoulutukseen (11). Opetusta voitaisiin toteuttaa nykyisillä oppialoillakin, esimerkiksi etäkonsultaatioiden vaatimuksia ja eettisiä kysymyksiä vuorovaikutusopetuksessa.Digimenetelmien systemaattinen arviointi on vasta muotoutumassa. Suomalaisessa kat­sauksessa kehitettiin digitaalisten terveyden­huollon palveluiden menetelmien arvioinnin kehikko (health technology assessment frame­work), Digi­HTA, mobiiliteknologian, robo­tiikan ja tekoälyn sovellusten arviointiin (12). Koska digitaaliset teknologiat muuttavat kliini­siä hoitopolkuja, organisaatioiden toimintata­poja, potilaan ja ammattihenkilöiden vuorovai­kutusta sekä edellyttävät käyttäjiltään uuden­laista osaamista, eivät tavanomainen HTA ja teknologioiden ominaisuuksia tai tietoturvalli­suutta arvioivat mallit riitä. Digiteknologioiden hyötyjen, haittojen ja vaikutusten arvioinnissa käytettävyys, turvallisuus ja toimintavarmuus ovat henkilöstön ja potilaan kannalta välttämät­tömiä.Dokumentissaan ASHRM viittaa lääketie­teellisten yhdistysten laatimiin etähoitosuo­situksiin (5). Hyötyisimmekö Suomessakin suosituksista, mitä etänä voi hoitaa ja miten? Ei ole perusteltavissa, että etähoidon vaatimus­tasona olisi muu kuin kokeneen ammattihenki­lön osaamistaso. Olisiko kokenut erikoislääkäri sittenkin tehnyt kliinisen tutkimuksen, tunnus­tellut, haistanut tai tarkkaillut toisin? Vastuunsa linjauksista kantaa myös etäpalveluja käyttävä organisaatio, ja ohjauksen tarve koskee kaikkia etäpalveluketjuun osallisia ammattihenkilöitä. Ruotsissa on otettu tiukka kanta etänä määrät­täviin mikrobilääkehoitoihin (13). Löytyisikö suomalaisilta erikoisalayhdistyksiltä pontta laa­tia oman alansa etähoitosuositukset ja määritel­lä etänä toimivan lääkärin ammattistandardi? ■T. Ikonen ja J. ReponenPÄÄKIRJOITUSTUIJA IKONEN, LT, potilasturvallisuuden professori, johtajaTurun yliopistoPotilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiskeskusVaasan sairaanhoitopiiriTwitter: @patkeskusJARMO REPONEN, LT, terveyden tietojärjestelmien työelämäprofessoriOulun yliopisto ja OYS (MRC Oulu)Twitter: @reponenjarmoSIDONNAISUUDETTuija Ikonen: Ei sidonnaisuuksiaJarmo Reponen: Hankkeet (OKM:n rahoittaman MEDigi-hankkeen hankejohtaja)KIRJALLISUUTTA1. Digital health: a game changer. Editorial. EBioMedicine 2019;43:1–2.2. Blandford A, Wesson J, Amalberti R, ym. Opportunities and challenges for tele-health within, and beyond, a pandemic. Lancet Glob Health 2020;8:1364–5.3. Gerke S, Schachar C, Chai PR, ym. Regu-latory, safety, and privacy concerns of home monitoring technologies during COVID-19. Nat Med 2020;26:1176–82. 4. Clinical guide for the management of re-mote consultations and remote working in secondary care during the coronavirus pandemic. Lontoo: NHS 2020.5. Russel D, Boisvert S, Borg DJ, ym. Tele-medicine risk management considera-tions. Chicago: The American Society of Healthcare Risk Management 2018.6. Nilsen ER, Stendal K, Gullslett MK. Im-plementation of eHealth technology in community health care: the complexity of stakeholder involvement. BMC Health Serv Res 2020;20:395. 7. Lindsberg P. Läheisyyteen perustuva tie-de. Duodecim 2020;135:1852–3.8. Rodriguez JA, Clark CR, Bates DW. Digital health equity as a necessity in the 21st century cures act era. JAMA 2020;323:2381–2. 9. Etälääketieteen suositus. Helsinki: Lääkä-riliitto 2016. www.laakariliitto.fi/laaka-rin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/etalaaketieteen-suositus/. 10. Reponen J, Tuomiranta M, Erkkilä E. Terveydenhuollon tietotekniikasta erityispätevyysohjelma. Suom Lääkäril 2013;68:1031–3.11. Tuovinen T, Reponen J. eHealth in Finnish undergraduate medical education: defining core content. Proceedings of 25th Finnish National Conference on Telemedicine and eHealth “From Dream to Reality”. Virtual Conference, 1.10.2020. www.telemedicine.fi/images/pdf/julkais-ut/978-952-69224-2-3.pdf.12. Haverinen J, Keränen N, Falkenbach P, ym. Digi-HTA: Health technology assessment framework for digital healthcare services. FinJeHeW 2019;11:326–41.13. Rekommendationer för kvalitetsindi-katorer vid digitala vårdmöten 2019. Rekommendationen framtagen av Nationell arbetsgrupp Strama fastställd 2019-10-31. https://strama.se/wp-con-tent/uploads/2019/10/Kvalitetsindika-torer-f%C3%B6r-digitala-v%C3%A5rd-m%C3%B6ten-191031.pdf.

Pakotettu digiloikka

https://www.utupub.fi/bitstream/10024/171906/1/duo16275.pdf

Pakotettu digiloikka

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

UTUPub