Christina Salmivalli

UTUPub

Koronakeväästä koronasyksyyn – haasteena koululaisten oppiminen ja hyvinvointiJos kevät oli koululaisille erikoinen, on sitä myös alkava syksy. Lukuvuoden alkua varjostaa lisääntyväkoronavirustartuntojen määrä ja ”toisen aallon” ennakointi. Etäisyydet, käsihygienia,hengitystieoireisten (oppilaiden ja opettajien) kotiin jääminen matalalla kynnyksellä sekä keväänaikana syntyneiden oppimis- ja hyvinvointierojen tasaaminen vaativat kaikki järjestelyjä.Etäopetukseen siirtyminen tai etä- ja lähiopetuksen vuorottelu ovat myös mahdollisia skenaarioita,puhumattakaan kaikenikäisiä koskettavasta huolesta ja epävarmuudesta. Selvitimme Koululaistenkoronakevät -kyselyssä peruskoululaisten oppimista ja hyvinvointia etäopetusjakson aikana. Tuloksetmuistuttavat asioista, jotka on syytä huomioida uuden lukuvuoden alussa.Suomessa lukuvuoden aikana tapahtuva opetus tasaa perhetaustasta juontuvia oppimiseroja;etäopiskelujakson aikana näiden erojen voidaankin olettaa kasvaneen. Eroja korostaa se, ettäkorkeammin koulutetut vanhemmat pystyivät auttamaan etäkoululaisia matalasti koulutettujavanhempia paremmin – näin todettiin mm. hollantilaisselvityksessä. Oppilaiden hyvinvointierojenkasvuun kevään poikkeustilanne vaikutti todennäköisesti vieläkin enemmän. Oppilaitoksissa onkinnyt erityisen tärkeää kartoittaa oppilaiden tuen tarve ja tarjota apua matalalla kynnyksellä niinoppimisen kuin hyvinvoinnin haasteisiin. Joidenkin kuntien päätökset opettajien lomautuksista ovattässä tilanteessa käsittämättömiä.Vaikka etäopetusjakso sujui kyselymme mukaan pääsääntöisesti hyvin, sen aikana peräti 11%alakoulun 4.-6. -luokkalaisista ja 5% yläkoululaisista kertoi jääneensä käytännössä vaille opetustasaaden pelkästään tehtäviä – ja hyvin pieni puolen prosentin vähemmistö ei saanut edes niitä. Ontodennäköistä, että tätä selittävät joidenkin oppilaiden, mutta myös joidenkin opettajienpuutteelliset digitaidot. Viimeistään nyt olisi syytä varmistaa, ettei opetus jää tästä kiinni, mikäli(osittaiseenkin) etäopetukseen joudutaan turvautumaan uudelleen. Niillä oppilailla, joillaetäoppitunteja ei ollut, oli enemmän vaikeuksia koulutehtävissä, he kokivat harvemmin olevansa osaluokkayhteisöä, he pitivät koulunkäynnistä vähemmän ja he olivat jopa hieman masentuneempiakuin oppilaat, joille etäoppitunteja pidettiin. Erot olivat erityisen selviä yläkoululaisten keskuudessa.Tarkasteltaessa poikkeustilanteen vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin on vaikea erottaa itsepandemian aiheuttamaa huolta rajoitustoimien vaikutuksista. Kuitenkin huomattavasti suurempiosuus 8.–9.-luokkalaisista nuorista koki kyselymme perusteella kevään aikana kohtalaista tai vaikeaaahdistuneisuutta verrattuna vuoden 2019 kouluterveyskyselyyn (tänä keväänä 20,5 %, vuosi sitten12,9 % ao. ikäryhmästä). Huolenaiheet olivat ala- ja yläkouluissa hieman erilaiset: yläkoululaisilla olienemmän omaan oppimiseen ja mielialaan liittyviä huolia, kun alakoululaisten suurimmat huoletliittyivät pandemiaan yleisemmin. Hyvinvoinnin kannalta pelkästään opetus ei ole tärkeää, vaanylipäätään yhteyden säilyminen opettajaan: ne oppilaat, jotka kokivat etäopetusaikana vaikeaksiottaa yhteyttä opettajaan, olivat vielä selvästi muita ahdistuneempia.Etäopetusjakso osoitti kiusaamisen olevan sitkeä ongelma. Vaikka kokonaismäärä väheni, kiusatuksijoutui juuri sama osuus oppilaista, jota normaalioloissa kiusataan netin kautta. Kevätkään ei siis olluttäydellinen hengähdystauko kaikille kiusatuille, vaikka monelle se sitä oli.Jos etäopetuksen edellyttämien digitaitojen varmistaminen on nyt yksi oppimistavoite, näkisintoisena uudenlaisen yhteisöllisyyden rakentamisen. Tämä voi tarkoittaa toisaalta yhteisöllisyydenrakentamista omassa luokassa ja koulussa poikkeuksellisen kevään jälkeen mm. yhteistä kokemustakäsittelemällä, mutta myös sen oivaltamista, miten koko ihmiskunta on todellakin ”samassaveneessä”: olemme riippuvaisia toisistamme ja jokaisen yksilön valinnoilla on seurauksia myösmuille. Lopuksi, mikä olisikaan ajankohtaisempi ja paremmin monialaiseen, oppiainerajat ylittäväänkäsittelyyn soveltuva ilmiöoppimisen aihe kuin pandemia. COVID-19 ei todennäköisesti (javalitettavasti) ole ainoa pandemia, jonka nykyiset peruskoululaiset elämässään kohtaavat.Ilmastonmuutoksen ja elonkirjon köyhtymisen lisäksi se on yksi ihmiskuntaa varjostavista uhista,josta tutkijat ovat varoittaneet pitkään. Kasvatetaan siis sukupolvi, joka ymmärtää paremmin jatietää enemmän, ei vain virusten leviämisestä ja sen ehkäisemisestä, vaan myös vastuullisestakansalaisuudesta.Christina SalmivalliKirjoittaja on Turun yliopiston psykologian professori ja Strategisen tutkimuksen neuvostonvarapuheenjohtaja. Hän toimi keväällä valtioneuvoston kanslian asettaman COVID-19 –tiedepaneelin puheenjohtajana.

Koronakeväästä koronasyksyyn – haasteena koululaisten oppiminen ja hyvinvointi

https://www.utupub.fi/bitstream/10024/158164/1/Koronakev%c3%83%c2%a4%c3%83%c2%a4st%c3%83%c2%a4%20koronasyksyyn_TS.pdf

Koronakeväästä koronasyksyyn – haasteena koululaisten oppiminen ja hyvinvointi

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

UTUPub