Viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana metsärahastot ovat tulleet Suomen metsäkiinteistömarkkinoille kokonaan uusina toimijoina. Tähän niitä ovat kannustaneet kansainväliset esimerkit, alhaiset korot ja metsäteollisuusyhtiöiden (UPM ja Metsä Group) toteuttamat metsäkiinteistöjen mittavat myynnit. Viime aikoina on esitetty huoli, että tavalliset yksityismetsänomistajat eivät erityisesti heikomman verotusasemansa vuoksi pystyisi kilpailemaan metsäkiinteistöjen ostoissa rahastojen ja muiden ammattimaisten sijoittajien kanssa. Tällaisten argumenttien pätevyyttä on ollut vaikea arvioida, koska Suomessa toimivien metsärahastojen metsänomistuksista, oikeudellisista rakenteista, verotusasemasta ja toiminnasta ei ole ollut olemassa kattavaa tutkimustietoa. Myöskään metsärahastot sisältävää kokonaisvaltaista vertailua erilaisten metsänomistusmuotojen verokohtelusta ja sen eroista ei ole ollut saatavilla.
Tämä tutkimus on ensimmäinen kattava analyysi siitä, miten metsärahastot ovat laajentaneet metsänomistustaan Suomessa, millaisten rakenteiden kautta ne toimivat ja miltä osin niiden kilpailuasema ja toimintatavat erityisesti verotuksen osalta poikkeavat tavanomaisista yksityismetsänomistajista ja muista alan perinteisistä toimijoista. Analyysi kattaa sekä Suomeen että ulkomaille rekisteröidyt metsärahastot ja niiden mahdolliset väliyhtiöt. Vertailu keskittyy tuloverotukseen, mutta tutkimuksessa on huomioitu myös perintö- ja lahjaverotuksen sekä varainsiirtoverotuksen keskeisimmät piirteet eri metsänomistusmuotojen kannalta. Näistä varsinkin perintö- ja lahjaverotuksella mahdollisine sukupolvenvaihdoshuojennuksineen voi olla merkittäväkin vaikutus eri toimijoiden väliseen kilpailutilanteeseen metsäkiinteistömarkkinoilla. Etenkin puustoisilla kohteilla ja suurehkoilla metsätiloilla perintöverot ilman sukupolvenvaihdoshuojennuksia voivat nousta niin suuriksi, että ne kannustavat omistajia luopumaan metsistään esimerkiksi likviditeettirajoitteiden takia. Tarkastelua tehdään paitsi yleisesti, verojärjestelmien tasolla, myös tapaustutkimusten kautta ottaen huomioon rajat ylittävien järjestelyjen vaikutukset Suomen valtion verotuloihin. Tapaustutkimusten kohteiksi on valittu metsänomistusten suuruuden perusteella merkittäviksi katsottuja ulkomaisia toimijoita.
Tulosten mukaan Suomessa toimii ainakin parikymmentä erilaista metsärahastoa ja ulkomaista sijoittajatahoa, joiden omistamien metsien pinta-ala on yhteensä noin 560 000 hehtaaria ja arvo yli kaksi miljardia euroa. Noin puolet tästä on ulkomaisten rahastojen ja sijoittajien hallussa.
Kotimaisten metsärahastojen oikeudelliset rakenteet ovat keskenään varsin samankaltaisia: pääosa on erikoissijoitusrahastoja mutta osa hyödyntää tavanomaisia kommandiittiyhtiörakenteita ja osa myös yhteismetsärakenteita. Ulkomaille rekisteröityjen metsää omistavien rahastojen ja sijoitusten oikeudelliset rakenteet sen sijaan ovat moninaisia, ja niiden verotukseen vaikuttavat Suomen kansallisen lainsäädännön ohella mm. rahaston ja sen osuudenomistajan sijaintivaltion verolainsäädäntö sekä valtioiden väliset verosopimukset. Lisäksi ulkomaille rekisteröityjen rahastojen kohdalla niiden verokohtelua koskevassa tarkastelussa on otettava huomioon mahdollinen rajat ylittävä voitonsiirto.
Metsärahastojen verotuksellisen aseman kartoittamiseksi tutkimuksessa esitetään kattava vertailu erilaisten metsänomistusmuotojen tuloverokohtelusta. Vertailu osoittaa, että luonnollisen henkilön suora metsänomistus on puhtaasti kotimaisissa tilanteissa ja muihin kotimaisiin omistusrakenteisiin verrattuna edullinen tapa omistaa metsää silloin, kun käytettävissä on metsävähennyspohjaa (TVL 55 §). Metsävähennysoikeudella on yleensäkin keskeinen merkitys puun myyntitulojen verokohtelun ja siinä eri omistusmuotojen keskinäisen edullisuuden kannalta. Myös yhteismetsän kautta tapahtuva omistaminen on luonnolliselle henkilölle edullista silloin, kun käytettävissä on metsävähennys. Tuloverojärjestelmän kannalta yhteismetsä on järjestely, jota ei ole käytettävissä muunlaisessa sijoitustoiminnassa. Yhteismetsien verotuksellisena erityispiirteenä on niiden kautta saatavien metsätulojen yhdenkertainen verotus varsin matalalla 26,5 %:n verokannalla.
Koska osakeyhtiöllä ei ole metsävähennysoikeutta, osakeyhtiön käyttäminen metsäsijoituksissa ei ole luonnolliselle henkilölle yhtä edullista kuin muunlaisessa sijoitustoiminnassa, esimerkiksi asuntosijoittamisessa. Metsän omistaminen osakeyhtiön kautta voi kuitenkin olla edullista tuloverotuksessa verrattuna luonnollisen henkilön suoraan omistukseen silloin, kun luonnollinen henkilö ei voi tehdä metsävähennystä. Tosin osakeyhtiön verotukselliseen edullisuuteen vaikuttaa myös se, miten osakkeenomistajan yhtiöltä saamaa osinkoa kussakin yksittäistapauksessa verotetaan. Luonnollisella henkilöllä tähän vaikuttaa erityisesti listaamattoman osakeyhtiön nettovarallisuus ja siten osakkeenomistajan mahdollisuus nostaa huojennettuja osinkoja. Mikäli yhtiöllä on paljon nettovarallisuutta, osingon verokohtelu muodostuu merkittävästi edullisemmaksi verrattuna tilanteeseen, jossa yhtiön nettovarallisuus on pieni. Myös perintö- ja lahjaverotus voi kannustaa sijoitusvarallisuuden omistamiseen osakeyhtiön kautta yritystoiminnan sukupolvenvaihdoshuojennusten takia.
Metsänomistusmuotojen välinen vertailu osoittaa myös, että kansainvälisissä tilanteissa Suomesta saadut metsätulot voivat jäädä kokonaan Suomen verotusvallan ulkopuolelle. Näin on esimerkiksi silloin, kun metsärahasto on Suomessa verovapaa ja rahastolla on ulkomaisia osuudenomistajia, tai kun Suomessa veronalaista metsätuloa siirretään rahastokonsernien sisällä ulkomaille vähennyskelpoisten korkomenojen muodossa. Tätä raporttia kirjoitettaessa eduskunnan käsiteltävänä on tuloverolain muutosesitys (uusi TVL 10 §:n 10 a kohta), joka poistaisi Suomen omasta lainsäädännöstä johtuvia esteitä verottaa rajoitetusti verovelvollisen henkilön Suomessa välillisesti omistamista kiinteistöistä saatuja luovutusvoittoja. Muutosehdotus vaikuttaisi toteutuessaan eräiden verosopimusten luovutusvoittoa koskeviin määräyksiin siten, että ne mahdollistaisivat jatkossa välillisesti omistettujen kiinteistöjen luovutusvoittojen verotuksen Suomessa. Tämä muutos ei kuitenkaan vaikuttaisi esimerkiksi tilanteisiin, joissa sovelletaan metsärahastojen kannalta keskeisintä Luxemburgin verosopimusta, eikä sillä ole vaikutusta metsäomaisuudesta saatavien juoksevien tulojen verotukseen. Juoksevia tuloja saadaan ennen muuta puunmyynneistä.
Kansainvälisten metsärahastojen ja -sijoitusyhtiöiden rakenteisiin ja verojärjestelyihin paneutuvat tapaustutkimukset vahvistavat käsitystä siitä, että Suomella ei aina ole mahdollisuutta verottaa metsästä saatuja tuloja ja luovutusvoittoja rajat ylittävissä tilanteissa. Tapaustutkimukset osoittavat, että ulkomaisten rahastojen ja muiden ammattimaisten sijoittajien omistus suomalaisissa metsäkiinteistöissä on usein osakeyhtiömuotoista ja erilaiset konsernin sisäiset lainajärjestelyt ovat hyvin yleisiä. Lainajärjestelyjen avulla metsäomaisuudesta saatuja tuottoja on siirretty ulkomaille suomalaisyhtiön verotettavaa tulosta ja siten yhteisöveron määrää pienentävinä korkomenoina. Tällöin syntyy tilanteita, joissa suomalainen metsäkiinteistöjä omistava osakeyhtiö ei maksa Suomeen lainkaan yhteisöveroa, ja metsätulot jäävät sen seurauksena Suomessa kokonaan verottamatta. Isossa osassa tutkituista tapauksista korkomenot on saatu vähennettyä suomalaisyhtiön verotuksessa nykyisten korkovähennysrajoitusten puitteissa. Yhdessä tutkitussa tapauksessa voitonsiirrossa on puolestaan hyödynnetty yhteismetsärakennetta, mikä voi johtua siitä, että yhteismetsien korkomenojen vähennyskelpoisuutta ei ole rajattu samalla tavalla kuin esimerkiksi osakeyhtiöiden korkomenojen vähennysoikeutta. Joissakin tapauksissa myös metsäomaisuuden hallintokulut vaikuttavat erittäin suurilta.
Metsänomistusmuotojen verokohtelua koskevassa vertailussa on tarkasteltu myös perintö- ja lahjaverotukseen liittyviä kysymyksiä. Tarkastelun perusteella sukupolvenvaihdoshuojennus ja siihen liittyvät omaisuuden arvostuskäytännöt tarkoittavat merkittäviä verohelpotuksia maa- ja metsätilan tai metsää omistavan yrityksen toimintaa jatkavalle perilliselle. Maa- ja metsätilan osalta huojennus on mahdollista saada vähäisellä viljelyssä olevalla peltopinta-alalla, mikä laajentaa hieman sitä metsänomistajajoukkoa, joka on huojennukseen oikeutettu. Sukupolvenvaihdoshuojennuksesta voivat hyötyä myös osakeyhtiön tai henkilöyhtiön toiminnan jatkajat, mikäli yhtiö omistaa voittovaroillaan hankittua metsäomaisuutta.
Varainsiirtoveroa luonnolliset henkilöt, yhteismetsät, osakeyhtiöt ja rahastot maksavat normaalin asteikon mukaan ostaessaan metsäkiinteistöjä suoraan omistukseensa. Metsätilan luovutus perintönä, lahjana tai testamentilla ei velvoita erikseen maksamaan varainsiirtoveroa. Myös osana sukupolvenvaihdosta saatu metsäomaisuus on vapautettu varainsiirtoverosta, jos maatilatalouden harjoittajalle on myönnetty korkotukilaina kiinteistön hankintaan. Varainsiirtoveron verokanta riippuu siitä, onko luovutuksen kohteena metsäkiinteistö tai yhteismetsäosuus vai metsää omistavan osakeyhtiön osakkeita vai metsärahaston osuuksia. Metsäkiinteistöstä ja yhteismetsäosuuksista maksetaan varainsiirtoveroa 4 %:n verokannalla. Metsää omistavien osakeyhtiöiden osakkeiden luovutuksesta maksettava varainsiirtovero (2 %) on alhaisempi kuin metsäkiinteistöstä maksettava varainsiirtovero. Suomessa toimivista kotimaisista metsärahasto-osuuksista ostaja ei ole velvollinen maksamaan varainsiirtoveroa.
Metsärahastojen metsien käsittelytavoista ei ole olemassa tutkimustietoa. Asiaa voidaan arvioida lähinnä metsäsertifiointien ja taksonomianmukaisuuden perusteella. Monet metsärahastot ja sijoittajat ovat pyrkineet saamaan metsilleen tavanomaisen PEFC-metsäsertifioinnin lisäksi ekologisilta vaatimuksiltaan tiukemman FSC-sertifikaatin. Lisäksi suurin osa kotimaisista metsärahastoista on EU:n kestävän rahoituksen tiedonantoasetuksen artiklan 9 mukaisia rahoitustuotteita, toisin sanoen niiden tavoitteena on kestävien sijoitusten tekeminen. Sen sijaan ulkomaisten metsärahastojen ja sijoittajien harjoittamasta metsänkäsittelystä on saatavilla hyvin niukasti tietoa. Tämänkin takia metsärahastojen vaikutusta puuntarjontaan tai Suomen ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiseen ei ole mahdollista arvioida.
Metsään sijoittavien ja yleisölle avoimien erikoissijoitusrahastojen tulisi kertoa nykyistä selvästi tarkemmin, millä tavalla ne määrittävät metsiensä arvon. Nykyistä käytäntöä voidaan pitää sijoittajasuojan näkökulmasta osin hyvin puutteellisena. Sama koskee tapaa, jolla metsärahastot ilmoittavat täyttävänsä EU:n kestävän rahoituksen (taksonomian) vaativimmat luokitukset.
Raportin johtopäätöksenä voidaan todeta metsärahastojen merkityksen kasvaneen selvästi Suomen metsäkiinteistömarkkinoilla. Erityisesti kansainväliset metsärahastot ja muut usean valtion alueelle ulottuvat sijoitusrakenteet voivat tietyissä tilanteissa saavuttaa Suomessa merkittäviäkin veroetuja. Tästä syystä metsärahastot ja ylipäänsä kansainväliset ulottuvuudet on syytä ottaa aiempaa laajemmin huomioon arvioitaessa metsätulojen ja muiden kiinteistötulojen verottamista koskevan verolainsäädännön kehittämistarpeita. Raportin johtopäätöksissä ja suosituksissa tuodaan esiin lainsäädännöllistä keinovalikoimaa ja toimenpiteitä, joiden avulla Suomen verotusvaltaa voidaan vahvistaa ja puuttua havaittuihin veropohjan aukkoihin.202
