Kulttuuriperintö (heritage) on eräs myöhäismoderneille länsimaisille yhteiskunnille leimallisista kulttuurisista, sosiaalisista ja taloudellisista ilmiöistä. Nyky-Eurooppaa onkin kuvattu muistin ja kulttuuriperinnön maanosaksi. Artikkeli tarkastelee kulttuuriperintöä sekä historiantutkimuksen kohteena että näkökulmana ja analyyttisena käsitteenä, jota lähihistoriaa tutkiva voi käyttää aineistonsa analyysissa. Artikkeli osoittaa, että kulttuuriperinnön käsitteellä on paljon annettavaa historiapolitiikan, historiakulttuurin sekä kulttuurisen muistin tutkimukselle, ja näiden näkökulmien kautta lähihistorialle. Kulttuuriperintö toimii järjestävänä käsitteenä erilaisille tavoille ja tarinoille, joilla menneisyyttä koskevia tulkintoja yhteiskunnassa tuotetaan, ja joiden kautta sosiaalinen muisti toimii. Historiapolitiikan tapaan kulttuuriperintö tekee näkyväksi myös yhteiskunnassa tapahtuvan muistamisen ja unohtamisen poliittisen ja tietoisen käytön. Se voidaankin ymmärtää oman aikansa konteksteista käsin määrittyvinä suhteina menneisyyden objekteihin, tiloihin ja käytäntöihin.publishedVersionPeer reviewe
