Vanhojen massiivitiiliseinien lämmöneristyskyky on nykyään rakennettaviin uudiskohteisiin verrattuna heikko, mutta niiden energiankulutusta voidaan vähentää lisälämmöneristämisen avulla. Lämmöneriste on lämpö- ja kosteusteknisesti parasta sijoittaa alkuperäisten rakenteiden ulkopuolelle, jotka siirtyvät siten lämpimämpiin ja kuivempiin olosuhteisiin. Ratkaisuna ulkopuolinen lämmöneriste muuttaa kuitenkin tiilijulkisivun ulkonäköä, mikä ei ole yleensä rakennussuojelun näkökulmasta sallittua.
Sisäpuolinen lämmöneristys on kosteusteknisesti haastava tapa parantaa massiivitiiliseinän lämmöneristävyyttä, sillä rakenteita rasittavat sekä sisäilmasta vesihöyryn diffuusiolla siirtyvä kosteus että tiileen sadevedestä kapillaarisesti imeytyvä vesi. Sisäpintaan asennettava höyrynsulku ei ole toimiva ratkaisu, koska se estää rakenteeseen tunkeutuneen sadeveden kuivumisen sisäänpäin. Ratkaisuna voidaan käyttää kapillaarista lämmöneristettä, joka voi varastoida kosteutta nesteenä ja vesihöyrynä, ja siirtää materiaalin huokosverkoston kapillaari-imun avulla rakenteen sisäpintaa kohti, josta kosteus voi kuivua sisäilmaan.
Tutkimuksessa etsittiin kosteusteknisesti toimivia sisäpuolelta eristettyjä rakenteita nykyilmaston ja ennustetun tulevaisuuden ilmaston olosuhteissa käyttämällä FRAME-projektissa valmistunutta rakenteiden kosteusteknisen toiminnan analysointimenetelmää. Rakenteet mallinnettiin yksiulotteisina lämpö- ja kosteustekniseen laskentaan sopivalla WUFI Pro 6.5 -ohjelmalla, ja rakenteiden toimivuutta arvioivana toimintakriteerinä käytettiin Suomalaisen homemallin homeindeksin maksimiarvoa. Homeen kasvua ei sallittu tiilimuurin sisäpuolisissa rakennekerrosten rajapinnoissa, joten toimintakriteerin raja-arvoksi valittiin Mmax < 1.
Kosteusteknisesti parhaiksi rakenteiksi todettiin kalsiumsilikaatilla lämmöneristetyt rakenteet, mutta niiden toimivuus vuoden 2100 ilmastossa vaikutti epävarmalta. Kalsiumsilikaattieristeen toiminta heikentyi oleellisesti, jos rakenteessa käytettiin sen kanssa yhteensopimatonta sisäverhouslevyä tai rakenteen sisäpinnassa vesihöyrytiivistä pinnoitetta. Epävarmuutta sisältävien reunaehtojen ja materiaaliominaisuuksien vaikutuksia saatuihin tuloksiin arvioitiin useiden herkkyystarkasteluiden avulla, ja etenkin tiilen materiaaliominaisuuksien havaittiin vaikuttavan homeindeksien suuruuksiin merkittävästi.
Rakenteiden toimivuutta voitiin parantaa merkittävästi sadeveden imeytymistä tiileen vähentävän impregnointikäsittelyn avulla. Impregnoinnin avulla 100 mm kalsiumsilikaattieristys havaittiin kosteusteknisesti toimivaksi ratkaisuksi myös tulevaisuuden ilmastossa
