Tutkielmallani haluan selvittää mielikuvia, joita ihmisillä on tulevaisuuden jätteestä. Ymmärrys jätteestä ja tulevaisuudesta on tärkeää ilmastokriisin kiihtyessä. Sosiaalitieteellistä tietoa ja tulevaisuudentutkimuksen näkökulmia yhdistelevällä tutkielmallani haluan nostaa esiin ihmisten mielikuvien moninaisuutta ja valintojen merkitystä. Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Millaisia mielikuvia ihmisillä on jätteen tulevaisuudesta?
2. Miten nämä mielikuvat suhteutuvat toisiinsa?
Käytän aineistonani osaa Helsingin Sanomien vuonna 2018 tuottaman jätekyselyn avokysymyksen "Onko jotain, mitä haluat vielä kertoa jätteestä, jätteen käsittelystä ja jätteen tulevaisuudesta?" vastauksista, ja tarkastelen niitä yhteiskuntatieteellisen jätetutkimuksen sekä tulevaisuudentutkimuksen käsitteiden avulla.
Jätetutkimuksessa on tärkeää ymmärtää jäte laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä, jolla on muitakin ominaisuuksia ja rooleja, kuin poisheitettävä arvoton roska tai ulkoapäin määritelty hallittava aines. Jäte on toisaalta toiminnan kohde, toisaalta se taas määrittää toimintaa ja tulee jätteeksi vasta toiminnan seurauksena. Jätteen käsitteen moninaisuuden ymmärtäminen syventää analyysiani ja antaa mahdollisuuden ymmärtää jätteen laajasti aineistoni suhteen.
Yksi tulevaisuudentutkimuksen keskeisiä perusajatuksia on se, että tulevaisuus ei ole olemassa jonakin kohtalon määräämänä tapahtumien ketjuna, vaan erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia ja niihin johtavia tule-vaisuuspolkuja on ääretön määrä. Käsitykset tulevaisuudesta ohjaavat tämän hetken päätöksentekoa ja valintoja. Näin ollen tulevaisuutta siis tehdään esimerkiksi nykyhetken valinnoissa, käytännöissä ja puhetavoissa. Tutkielmani keskiössä eivät ole aineistoa koostavat vastaukset ja lausumat sinänsä, vaan niiden sisältämät merkitykset. Näitä merkityksiä nimitän tutkielmani kontekstissa mielikuviksi, ja pyrin saamaan ne esiin tulkinnan avulla.
Tulkintojeni pohjalta olen pelkistänyt ja jäsennellyt aineistoni sisällönanalyysin menetelmiin kuuluvan teemoittelun avulla. Teemoittelun tarkoituksena on jaotella, järjestää ja ryhmitellä aineistoa. Teemoittelussa sovellan PESTEV-kehikkoa, sillä se tarjoaa teoreettisen lähtökohdan, jonka mukaan jäsennän aineistoni poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin, teknologisiin, ympäristöllisiin sekä arvopohjaisiin mielikuviin ja näiden alateemoihin. Esitän teemoittelun tulokset ajatuskarttana. Syvennän analyysiä tekemällä näkyväksi teemojen risteyskohtia ja ristiriitaisuuksia sekä jätteen tulevaisuuden suhteita muihin ilmiöihin.
Mielikuvissa jätteen tulevaisuudesta poliittisena nousee esiin muun muassa lainsäädännön merkitys ja politiikan eri tasot. Taloudellisena ilmiönä jätteen tulevaisuutta tarkastellaan esimerkiksi elinkeinoelämän kehyksessä. Asenteen ja valistaminen kuvaavat mielikuvia jätteen tulevaisuudesta sosiaalisena ilmiönä. Teknologiseen teemaan kuuluvat erilaiset innovaatiot ja materiaalien käsittelytavat. Jätteen tulevaisuuden ympäristöllisyyttä korostetaan pohdinnoissa ihmisen ja luonnon suhteesta. Arvopohjaiseen teemaan sijoitan etiikkaan ja ideologioihin kiinnittyvät vastaukset. Analyysin perusteella voidaan todeta, että mielikuvat jätteen tulevaisuudesta ovat moninaisia, osin ristiriitaisia ja mahdollisuuksissaan avoimia
