Tutkin pro gradu -tutkielmassani vanhempien kokemuksia perheen tuentarpeesta liittyen lapsen kouluakäymättömyyteen. Kouluakäymättömyydellä tarkoitetaan lapsen tai nuoren haluttomuutta mennä kouluun. Kouluakäymättömyyden taustalla voi olla monenlaisia asioita, jotka vaikuttavat lapsen tai nuoren haluttomuuteen mennä kouluun. Olen tutkielmassani keskittynyt lapsen toiminnasta lähtöisin olevaan kouluakäymättömyyteen ja sen vaikutuksiin vanhempien näkökulmasta. En tarkastele tässä tutkielmassa kouluakäymättömyyttä, joka on lähtöisin esimerkiksi vanhemman tai koulun toiminnasta.
Tutkielmani tutkimuskysymykset ovat: millaisia vaikutuksia lapsen kouluakäymättömyydellä on perheen arkeen vanhemman näkökulmasta sekä millaisia tukitoimia tai palveluita vanhemmat kokevat perheen tarvitsevan lapsen kouluakäymättömyyteen. Vastatakseni tutkimuskysymyksiini haastattelin viittä vanhempaa, joiden lapsilla oli kouluakäymättömyyttä ja olivat olleet mukana Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry:n Kotoa kouluun-hankkeessa. Vanhemmat kuvailivat tutkimuksessa, miten lapsen kouluakäymättömyys näyttäytyy perheen arjessa ja minkälaisia vaikutuksia sillä on arkeen. Tämän lisäksi vanhemmat toivat esille kokemuksiaan erilaisista tukitoimista, joita perheelle oli tarjottu sekä esittivät toiveita tarvittavalle tuelle. Haastatteluaineiston analyysiin hyödynsin laadullista sisällönanalyysiä, jonka avulla muodostin tekstimuotoisesta aineistosta tutkimuskysymyksieni kannalta keskeisiä kategorioita.
Tulosteni mukaan lapsen kouluakäymättömyys vaikuttaa laaja-alaisesti koko perheen arkeen niin lapsen kuin vanhemman. Tulosten mukaan kouluakäymättömyys vaikutti vanhemman kuormittuneisuuteen, arjen aikatauluihin sekä perheen sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Tuloksista on huomattavissa vanhempien erilaisia kuvailuja palvelujärjestelmän onnistumisista sekä epäonnistumisista kouluakäymättömyyden ehkäisyssä sekä perheen tukemisessa. Tuloksissa esille nousevat positiiviset kokemukset liittyivät vanhemman kokemuksiin siitä, että vanhempi oli saanut henkilökohtaista tukea tilanteessa. Negatiiviset kokemukset sen sijaan liittyivät pääsääntöisesti palvelujärjestelmän aiheuttamaan kuormitukseen perheessä.
Tutkielmani perusteella voidaan sanoa, että palvelujärjestelmän tulee huomioida enenevässä määrin myös vanhempia, kun työskennellään lapsen kouluakäymättömyyden problematiikan parissa. On yhteiskunnan velvollisuus tuottaa perheiden tuentarvetta vastaavia palveluita ja näitä kyseisiä palveluita voidaan kehittää kuuntelemalla palautetta niiden palveluiden käyttäjiltä.
Avainsanat: koulupoissaolot, kouluakäymättömyys, sosiaalityö, palvelujärjestelm
