Changes in mental health symptoms, bullying involvement, loneliness and service use among Finnish-speaking children aged 8-9 years over a 24-year period : A population-based study

Abstract

ABSTRACT Cross-sectional studies, which have been collected using similar study design and measures at different time points can provide important and reliable information on changes in children’s mental health and related problems in a population level. The aim of this thesis was to study changes in children’s psychiatric problems, in bullying perpetration and victimization, in loneliness and friendships, and in mental health service use during 24 years with four cross-sectional population-based studies. The research data was collected in 1989, 1999, 2005 and 2013 from the area of Turku University Hospital in South-West Finland. The target population was about 1000 8-9 years old Finnish-speaking children at every time point. The response rates were high varying from 86% to 95%. In the study, children and their parents and teachers filled out questionnaires concerning child’s psychiatric symptoms and background information. The questionnaires were Rutter A2 for parents, Rutter B2 for teachers and Children’s Depression Inventory (CDI) for children. Only minor prevalence changes were seen, parent reported conduct and emotional problems among boys and emotional problems among girls decreased during 24 years. However, mental health service use increased constantly, almost four times among boys and six times among girls, but still many children with problems were not in contact with services. Parent reported bullying perpetration and victimization decreased in 24 years time, but there were no decreases between the two last assessment points even though a national KiVa anti-bullying program was launched in between times. Children’s loneliness was stable resulting about 20% of children being lonely at every time point and 25% of children wishing to have more friends. Study results are important for policy-makers to develop services that are needed. Low-threshold help for children and families should be available both in school, health care and social care as early as possible. When developing bullying and loneliness interventions, the mental health aspects should be included.TIIVISTELMÄ Poikkileikkaustutkimukset, jotka on kerätty samanlaisia tutkimusasetelmia ja mittareita käyttäen eri ajankohtina, voivat tarjota tärkeää ja luotettavaa tietoa lasten mielenterveyden ja niihin liittyvien ongelmien muutoksista väestötasolla. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tutkia lasten psyykkisten ongelmien, kiusaamisen ja kiusatuksi tulemisen, yksinäisyyden ja ystävyyssuhteiden sekä palveluiden käytön muutosta 24 vuoden aikana neljän väestöpohjaisen poikkileikkaustutkimuksen avulla. Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 1989, 1999, 2005 ja 2013 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueelta. Tutkimuksen kohderyhmänä oli noin 1000 8–9-vuotiasta suomenkielistä lasta jokaisena ajankohtana. Vastausprosentit olivat korkeita vaihdellen 86% ja 95% välillä. Tutkimuksessa lapset ja lasten vanhemmat ja opettajat täyttivät lapsen psyykkisiä oireita ja taustatietoja kartoittavat kyselylomakkeet. Lomakkeet olivat Rutter A2 –lomake vanhemmille, Rutter B2 –lomake opettajille ja Lasten masennusseula (CDI) lapsille. Esiintyvyydessä tapahtui vain pieniä muutoksia, vanhempien raportoimat käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmat pojilla ja tunne-elämän ongelmat tytöillä vähenivät 24 vuoden aikana. Mielenterveyspalveluiden käyttö kasvoi kuitenkin jatkuvasti, noin nelinkertaiseksi pojilla ja kuusinkertaiseksi tytöillä, mutta silti moni ongelmia omaava lapsi ei ollut palveluiden piirissä. Vanhempien raportoima kiusaaminen ja kiusatuksi tuleminen vähenivät 24 vuoden aikana, mutta vähenemistä ei tapahtunut kahden viimeisimmän arviointiajankohdan välillä, jossa kansallinen kiusaamisen vastainen KiVa-ohjelma otettiin käyttöön. Lasten yksinäisyys oli pysyvää, noin 20% lapsista oli yksinäisiä kaikkina ajankohtina ja 25% lapsista toivoi, että heillä olisi enemmän ystäviä. Tutkimustulokset ovat tärkeitä päätöksentekijöille, jotta tarvittavia palveluita voitaisiin kehittää. Matalan kynnyksen apua pitäisi olla tarjolla lapsille ja perheille koulussa, terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kehitettäessä interventioita kiusaamiseen ja yksinäisyyteen, mielenterveyden näkökulma tulisi sisällyttää mukaan