Tiivistelmä. Tässä tutkielmassa selvitettiin valtion erityisavustuksen käyttöä ja vaikutuksia varhaiskasvatuksen järjestämiseen. Valtio ohjaa kuntien toimintaa erilaisin toisiaan täydentävin ohjausmenetelmin. Resurssiohjauksen yhtenä osana ovat erityisavustukset, joihin sisältyy myös informaatio-ohjausta sekä normatiivista ohjausta tukevia elementtejä. Varhaiskasvatukseen suunnattujen erityisavustusten kohdentumista ja vaikuttavuutta on tärkeää tutkia sekä valtionhallinnon ohjausjärjestelmien että varhaiskasvatuksen järjestämisen arvioinnin ja kehittämisen näkökulmista.
Tämän tutkielman aineistona oli Opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta kerätyn seurantakyselyn vastaukset. Seurantakyselyn koskiessa covid-19 pandemian vaikutusten tasoittamiseksi myönnettyä valtion erityisavustusta, antoivat vastaukset tuloksia myös covid-19 pandemian aiheuttamista vaikutuksista varhaiskasvatuksen järjestämiseen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin monimenetelmäistä tutkimusta. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka muodostamia analyysiyksiköitä kvantifioitiin. Kvantitatiivisen aineiston muodostavia muuttujia tarkasteltiin niiden jakaumien ja tunnuslukujen perusteella, sekä tehtiin SPSS-ohjelmaa apuna käyttäen normaaliustestaukset. Muuttujien ja taustamuuttujan välisiä tilastollisia merkitsevyyksiä testattiin parametrittömille muuttujille soveltuvalla Kruskall-Wallisin testillä sekä ristiintaulukoimalla.
Tutkielman kohteena ollut erityisavustus on vaikuttanut pääasiassa lasten hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen tuen tehostamiseen, syrjäytymisvaarassa olevien lasten tukemiseen, sekä varhaiskasvatuksen toiminnan kehittämiseen. Avustuksen kustannukset ovat kohdistuneet pääasiassa henkilöstökuluihin. Palkattu lisähenkilöstö on mahdollistanut lasten saaman tuen tehostamisen sekä laajemmin toiminnan kehittämisen. Covid-19 pandemian tuottamana myönteisenä vaikutuksena koetaan digitalisaation lisääntyminen sekä siihen liittyvät uudet toimintatavat varhaiskasvatuksessa. Tutkielman kohteena ollut erityisavustus on edistänyt pyrkimystä lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen varhaiskasvatuksen toiminnassa, sekä lisännyt koulutuksellista tasa-arvoa. Kuntien välillä on eroa siinä, miten varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin kehittämiseen suhtaudutaan. Olemassa olevan henkilöstön työhyvinvointiin sekä työntekijöiden saatavuuteen ja riittävyyteen liittyvät seikat ovat keskeisimpiä varhaiskasvatuksen järjestämisen haasteita ja tulevaisuuden tarpeita. Tutkielman tulosten perusteella erityisavustus on ollut ohjausvälineenä paitsi merkittävä, myös välttämätön covid-19 pandemian aiheuttamien vaikutusten tasoittamiseksi
