Tiivistelmä. Ilmastonmuutosta voidaan pitää merkittävänä uhkana boreaalisen metsän aluskasvillisuudelle ja sen tarjoamille ekosysteemipalveluille. Aluskasvillisuuden pitkäaikaisista muutoksista sekä niiden alueellisen vaihtelun syistä on kuitenkin vähän tutkimuksia. Yksi mahdollinen tapa ilmastonmuutoksen uhkaaman luonnon suojelemiseksi on Conserving Nature’s Stage (CNS) -strategia, joka pohjautuu ajatukseen, että geodiversiteetti puskuroi ilmastonmuutoksen ekologisia vaikutuksia vastaan. Tätä CNS-hypoteesia ei ole kuitenkaan testattu aiemmin.
Tutkielmassa selvitettiin pohjoisboreaalisen metsänrajametsän aluskasvillisuuden muutoksia 40 vuoden aikana sekä niiden yhteyttä paikallistason geodiversiteettiin Saariselällä Suomen Lapissa. Vuosina 1981 ja 2022 kerätyt kasvillisuusaineistot sisältävät putkilokasvien, sammalten ja jäkälien laji- tai sukukohtaiset peittävyydet 82 tutkimusalalta. Geodiversiteetin mittarina käytettiin erilaisten geokohteiden lukumäärää, joka määritettiin visuaalisesti havainnoiden samoilta tutkimusaloilta. Kasviyhteisön koostumuksen muutosta visualisoitiin NMDS-menetelmällä (non-metric multidimensional scaling), ja ajallisen beta-diversiteetin indekseillä (temporal beta diversity index, TBI) tutkittiin kasviyhteisöjen kokonaismuutosta sekä niissä tapahtuneita poistumia (losses) ja ilmaantumisia (gains) koko kasviyhteisön sekä putkilokasvien, sammalien ja jäkälien osalta. Laji- tai sukukohtaiset peittävyysmuutokset selvitettiin parittaisilla t-testeillä. Kasvillisuusmuutosten yhteyttä geodiversiteettiin tutkittiin lineaarisilla regressiomalleilla käyttäen vasteina TBI-muuttujia.
NMDS-analyysi osoittaa kasviyhteisön koostumuksessa tapahtuneen selkeää vaihduntaa, joka on samansuuntaista koko tutkimusalueella. TBI-muuttujien perusteella kasvillisuusmuutos johtuu putkilokasvien runsastumisesta ja jäkälien selvästä vähenemisestä, kun taas sammalissa ei ole keskimäärin tapahtunut muutosta. Lajikohtaisissa tarkasteluissa putkilokasveista mustikan (Vaccinium myrtillus), puolukan (V. vitis-idaea) ja variksenmarjan (Empetrum nigrum) peittävyys on kasvanut ja kanervan (Calluna vulgaris) laskenut. Jäkälistä poron- ja torvijäkälien (Cladonia sp.) sekä tinajäkälien (Stereocaulon sp.) peittävyys on romahtanut, luultavasti porojen (Rangifer tarandus) laidunnuksesta johtuen. Kasvillisuusmuutokset eivät olleet yhteydessä paikalliseen geodiversiteettiin, mikä ei tue CNS-strategian käyttöä tutkimusalueella. Tulokset osoittavat, että kasvillisuusmuutos voi olla voimakasta jopa karuissa ja yksipuolisissa elinympäristöissä, ja alleviivaavat, kuinka tärkeää on löytää empiirisiä todisteita CNS-hypoteesille ennen sen käytännön hyödyntämistä esimerkiksi suojelussa
