Vuonna 2016 käyttöönotettu uusi opetussuunnitelma on herättänyt paljon keskustelua niin koulutuksen kentällä kuin valtakunnallisestikin. Suurelle yleisölle mieleenpainuvimmat muutokset lienevät opetussuunnitelmassa ilmenevät pienemmät yksityiskohdat, kuten ruotsin kielen opiskelun alkaminen jo kuudennella luokalla sekä käsialakirjoituksen muuttuminen vapaaehtoiseksi. Opetussuunnitelmaan on kuitenkin tullut suurilinjaisempiakin muutoksia, joita ovat esimerkiksi laaja-alaisuuden tavoite sekä monialaiset oppimiskokonaisuudet. Tiedot, taidot, arvot, asenteet ja tahto muodostavat kokonaisuuden, joka voidaan nimetä laaja-alaiseksi osaamiseksi. Laaja-alaiseen osaamiseen kuuluu lisäksi se, että osaa käyttää tietoja ja taitoja tilanteen vaatimalla tavalla. Monialaiset oppimiskokonaisuudet tarkoituksena on eheyttää opetusta ja luoda kokonaisuuksia, jotka perustuvat oppiaineiden yhteistyöhön. (POPS 2014.) Tämä pro gradu -tutkielma muodostuu kasvatustieteiden tiedekunnan ohjeiden mukaisesta vertaisarviointiin hyväksytystä tutkimusartikkelista. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten laaja-alaisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet käytännössä toteutuvat ja millaisia mahdollisuuksia ja haasteita niihin liittyy koulun arjessa.
Tutkimusaineisto (N=32) kerättiin eläytymismenetelmällä. Tutkimukseen osallistuneet opettajat kirjoittivat kertomuksen joko innostuneen tai huolestuneen opettajan näkökulmasta. Opettajat esittivät monipuolisia näkemyksiä laaja-alaisuuteen ja monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin liittyen, joten niiden pohjalta muodostettiin neljä tutkimyskysymystä, joiden pohjalta aineisto teemoiteltiin. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten monialaiset oppimiskokonaisuudet ja sitä kautta laaja-alainen osaaminen näkyy opetuksessa? 2) Millaisia käsityksiä opettajilla on laaja-alaisuuden ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien roolista koulun arjessa? 3) Miten laaja-alaisuus on muuttanut opetusta? 4) Mitkä asiat mahdollistavat/estävät laaja-alaisuuden sekä monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamista?
Tutkimustulokset jaoteltiin edellä esitettyihin tutkimuskysymyksiin sekä niiden pohjalta muodostettuihin teemoihin. Laaja-alaisen oppimisen ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteutumista opetuksessa jäsennettiin kahden teeman kautta: laaja-alaisuus opetuksessa ja monialaiset oppimiskokonaisuudet opetuksessa. Koulun arkeen liittyvän tutkimuskysymyksen kautta muodostuneet teemat olivat: osa koulun arkea, toiveena/tavoitteena, ei yhteistä toimintakulttuuria sekä yhteistyö. Uuden opetussuunnitelman tuomaa muutosta havainnollistetaan opettajan, oppilaan ja opetussuunnitelman sisällön kautta. Neljännessä tutkimuskysymyksessä teemoja oli useita. Mahdollistavien ja estävien tekijöiden lisäksi huolestuneesti opetussuunnitelmaan suhtautuvien opettajien vastaukset oli jaoteltu estävien tekijöiden osalta kolmeen alateemaan: aika/kiire, laitteet ja opettajat.
Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat opettajilla olevan hyvin ristiriitaisia käsityksiä uudessa opetussuunnitelmassa ilmenevistä laaja-alaisuudesta ja monialaisista oppimiskokonaisuuksista. Tutkimuksen tulosten perusteella ei voida sanoa, että laaja-alaisuudesta ja monialaisista oppimiskokonaisuuksista olisi tullut luonteva osa koulun arkea, vaikka osan innostuneista opettajista vastaus olikin tämän suuntainen. Uudessa opetussuunnitelmassa ilmenevät käsitteet laaja-alaisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat vaikuttaneet opetukseen ja jopa muuttaneet sitä monin tavoin. Opettajat näkevät laaja-alaisuudessa mahdollisuuksia, vaikka myös monia estäviä tekijöitä oli mainittu
