Autto, Janne

Saarreharju, Maiju

Finnish

Journal.fi

S O S I O L O G I A  4 / 2 0 2 0 3 2 3Koronavuoden sosiaalinen etäisyys – tai tarkem-min ilmaistuna sosiaalisista syistä otettu fyysinen etäisyys – on varmasti saanut monet kaipaamaan tieteen tekemiseen sisältyvää puhumista ja kes-kustelemista. Tällainen vuorovaikutuksellinen ää-neen ajatteleminen ja ajattelemisen yhteisöllisyys on keskeinen osa akateemista työtä, vaikka se tah-tookin jäädä varjoon usein kovin yksilökeskeisissä käsityksissä tieteentekijöistä ja heidän saavutuk-sistaan. Ehkäpä korona-ajan etätyöskentely lisää juuri suullisen keskustelun arvostusta.John Clarke – jonka Sosiologipäivien plenaari-puheenvuoro peruuntui juuri koronapandemian vuoksi – korostaa kriittisen ajattelun sosiaalisuutta ja dialogisuutta keskusteluihin perustuvassa teok-sessaan Critical Dialogues: Thinking Together in Turbulent Times (Policy Press 2019). Akateemista työtä tekevien julkinen kuva perustuu paljolti vii-meisteltyihin esityksiin, kuten julkaistuihin artik-keleihin ja kirjoihin sekä valmisteltuihin suullisiin esitelmiin ja puheenvuoroihin. Clarke kuitenkin huomauttaa, että akateeminen työ on myös pal-jolti keskustelemista tutkimusryhmissä ja kanssa-kirjoittajien kanssa sekä spontaanisti esimerkiksi kahvimukin äärellä. Tällaiset keskustelut jonkun kanssa palkitsevat eri tavalla kuin kirjoittaminen jollekin tai jonkin vuoksi. Ne auttavat ajattele-maan asioita paremmin, eri tavalla ja uudelleen. Näkemys kriittisestä ajattelemisesta dialogisena prosessina – ettemme koskaan ajattele yksin –  on hyvin erilainen kuin näkemykset, joissa kriittinen ajattelu on yksilöllistä päättelyä ja yksilön kriittistä ajattelua.  Clarke tuo esille dialogisuuden piirteitä ja ehto-ja, jotka on hyvä muistaa dialogiseen ajatteluun pyrittäessä. Dialogisuus edellyttää sitoutumista keskustelevaan suhteeseen toisen osapuolen kanssa – oli tämä henkilö tai teksti. Tähän liittyen Clarke korostaa tarvetta välttää keskustelun lo-pettavaa viimeisen sanan, lopullisen tulkinnan tai tuomion esittämistä. Dialogisuuden näkö-kulmasta on järkevämpää tavoitella väliaikaisia pisteitä, joissa sanomme asiasta sen, mitä juuri sillä hetkellä pystymme siitä sanomaan, ja jotka avaavat mahdollisuuksia päästä asian ajattele-misessa eteenpäin. Lisäksi dialogisessa kriittisen ajattelemisen prosessissa on tärkeää olla halukas ajattelemaan paitsi toisia vastaan myös heidän kanssaan. Vastaan ajatteleminen tarkoittaa epäi-levää tai haastavaa asennetta toisen näkemystä ja argumentteja kohtaan, mikä yleisesti mielletään kriittisen ajattelun lähtökohdaksi. Toisen kanssa ajatteleminen sen sijaan merkitsee avoimutta ja halukkuutta nähdä sellaistenkin näkemysten ja tulkintojen vahvuuksia, joissa itse havaitsee myös heikkouksia. PääkirjoitusKriittisen ajattelun sosiaalisuudestaJanne Autto & Maiju SaarreharjuS O S I O L O G I A  4 / 2 0 2 03 2 4Kriittisen ajattelun dialogisuus sisältää luonnolli-sesti muutakin kuin vain suullisen vuoropuhelun. Siihen kuuluu esimerkiksi suhde ajattelijoihin, joiden jälkeen meidän on ollut mahdotonta aja-tella jostakin asiasta toisin, joiden kanssa käym-me pään sisäistä vuoropuhelua ja joiden avulla ajattelemme kriittisesti. Monille yksi tällaisista keskustelukumppaneista luultavasti on tämän vuoden elokuussa kuollut Erik Allardt, jonka kirja Sosiologia I tai jokin sen edeltävistä Yrjö Littusen kanssa kirjoitetuista versioista on ollut monille ensikohtaaminen sosiologian kanssa. Allardt toi-mi myös Westermarck-seuran puheenjohtajana vuosina 1961–1966. Westermarck-seuralla, jonka syntysanat lausuttiin 80 vuotta sitten, on ollut keskeinen rooli sosio-logian institutionalisoitumisessa suomalaisissa yliopistoissa ja kasvamisessa ”Westermarckin tieteestä” nykyiseen laaja-alaiseen muotoonsa (ks. Mikko Lagerspetzin Avauksia ja keskustelua -osion kirjoitus tässä numerossa). Westermarck-seuralla on edelleen tärkeä rooli sosiologisen ajat-telun dialogisuuden ja sosiaalisuuden kannalta. Sen kustantama Sosiologia toimii kanavana, joka mahdollistaa tekstin muodossa käytäviä vuoropu-heluja sekä tarjoaa tieteellisiä artikkeleita, joiden kanssa voi ajatella kriittisesti. Seuran vuosittain järjestämät Sosiologipäivät puolestaan antavat mahdollisuuden puhujan ja yleisön suulliseen vuoropuheluun sekä spontaaneihin keskustelui-hin työryhmien ulkopuolellakin. Sosiologia-lehti osaltaan onnittelee 80-vuotta täyttävää Wester-marck-seuraa arvokkaasta toiminnasta suomalai-sen sosiologian ja sosiologien hyväksi.* * *Vuoden viimeisen numeron aloittaa Linda Haapa-järven, Jutta Juveniuksen ja Lotta Junnilaisen ar-tikkeli, jossa kirjoittajat analysoivat helsinkiläisten monietnisten asuinalueiden haastatteluaineistoa ja erittelevät, millaisia keinoja kantasuomalaiset käyttävät rakentaakseen eroja suomalaisen väes-tön ja maahanmuuttajataustaisen väestön välille. Haapajärvi ja kumppanit vertailevat artikkelissa eroja hyvätuloisen ja pienituloisten naapurusto-jen rajatyössä ja osoittavat etnisten erontekojen olevan yleisiä kaikilla alueilla tulotasosta huoli-matta. Merkittäviä tekijöitä erojen tekemisessä ovat erityisesti kulttuurinen yhtenäisyys, palk-katyön normi sekä yhtenäisen suomalaisen elä-mäntavan ajatus. Artikkeli avaa suomalaiseen yhteiskuntaan sulautumisen haasteita ja havain-nollistaa, kuinka hankalaa ja seikkaperäistä pai-kallisyhteisöön kuuluminen voi monenlaisista integraatiopyrkimyksistä huolimatta olla. Maahanmuuttajateema jatkuu seuraavassa ar-tikkelissa, jossa Eveliina Heino ja Annika Lillrank ovat tutkineet maahanmuuttajavanhempien  institutionaalisen luottamuksen rakentumista tilanteissa, joissa vanhemmilla on vammainen lapsi. Artikkelissa korostuvat valta- ja eriarvoi-suuskysymykset: sekä vammaisen että maahan-muuttajan sosiaaliset kategoriat johtavat usein epätasa-arvoiseen asemaan valtaväestöön ver-rattuna. Sisällönanalyysin kautta lähestytty 20 vanhemman aineisto paljastaa nykyisten palvelu-käytäntöjen luovan epäluottamusta suomalaisia instituutioita kohtaan ja aiheuttavan vaikeuksia maahanmuuttajaperheiden arkeen. Risteävät vammaisuuden ja maahanmuuttajuuden kate-goriat tuottavat riippuvuutta palveluista muun muassa kielen sekä palveluiden saatavuuden ja niihin kohdistuvien odotusten osalta. Tulokset haastavat lukijaa pohtimaan kriittisesti institu-tionaalisia käytäntöjä, jotka syrjäyttävät maahan-muuttajia ja heikentävät heidän toimijuuttaan palveluiden käyttäjinä.Anton Sigfrids ja Mikko Jauho johdattavat lukijat tarkastelemaan lääkkeellistymistä Suomessa. Yh-den yleisimmistä kansantaudeistamme, sydän ja verisuonitautien, lääkehoito on lisääntynyt mer-kittävästi. Sen lisäksi, että lääkkeillä hoidetaan S O S I O L O G I A  4 / 2 0 2 0 3 2 5itse tautia, niitä käytetään myös ehkäisevässä tarkoituksessa. Lääkehoidon laajeneminen ris-kien hoitoon on saanut osakseen myös kritiik-kiä. Tähän kritiikkiin Sigfrids ja Jauho perehtyvät artikkelissaan tarkastelemalla kolesterolihoidon hoitosuosituksia sekä niistä virinnyttä asiantunti-jakeskustelua. Analyysissa hoitosuositusten muu-toksia arvioidaan eritoten kahden merkittävän ajanjakson kautta. Sigfridsin ja Jauhon havainto-jen mukaan hoitosuosituksilla on tuettu lääkkeel-listymiskehitystä Suomessa ja ajan myötä tämä kehitys on saanut osakseen vähemmän kritiikkiä. Artikkeli tuottaa arvokasta informaatiota sekä ter-veydenhuollon kehittämiseen että yleisempään pohdintaan lääkkeistä, niiden käytöstä ja riskilo-giikan vaikutuksista. Lopuksi Jenny Säilävaara ja Hilkka Mehtätalo tarkastelevat kriittisen diskurssianalyysin kei-noin julkiseen ja pitkään jatkuneeseen imetyk-seen liittyvien diskurssien rakentamista ja yllä-pitämistä Suomen suurimpien uutissivustojen julkaisuissa. Yleisesti täysin luonnollisena pidet-tyyn imetykseen kohdistuu kulttuurisia oletuksia ja odotuksia, joiden rikkomisesta saattaa seurata äitien paheksuntaa. Suomessa vallitsevasta ime-tysmyönteisyydestä ja intensiivisen äitiyden ihan-teesta huolimatta äidit joutuvat puolustelemaan valintojaan, mikäli niiden koetaan poikkeavan vallitsevista normeista. Säilävaaran ja Mehtäta-lon tulosten perusteella mediateksteistä nousee kolme diskurssia, jotka liittyvät imetyksen sopi-vuuteen, oikeuteen imettää ja imetyksen terveys-vaikutuksiin. Vaikka tällainen sopivuusnormeja noudattava, äidin ja lapsen oikeuksiin perustuva sekä terveysohjeiden mukainen imetys on tavoi-teltavaa, se on kuitenkin käytännössä hyvin haas-tavaa toteuttaa.

Kriittisen ajattelun sosiaalisuudesta

https://journal.fi/sosiologia/article/download/124580/74737

Kriittisen ajattelun sosiaalisuudesta

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi