Tiivistelmä. Kandidaatintutkielmassani perehdyn Suomessa vuosien 1984–1985 välisenä aikana tapahtuneeseen poliovirusepidemiaan ja epidemian pysäyttämiseksi suoritettuun kansanterveysoperaatioon. Suomalaiset rokotettiin Albert Sabinin eläviä polioviruksia sisältävällä rokotteella, joka tarjoiltiin väestölle sokeripalaan liuotettuna. Ensimmäisellä tutkimuskysymykselläni selvitän, mitkä tekijät mahdollistivat villin polioviruksen leviämisen Suomessa 1980-luvulla. Toinen tutkimuskysymykseni käsittelee sitä, mitkä olivat edellytykset kansanterveysoperaation onnistumiselle.
Perehdyn aiheeseen tutkimalla Helsingin Sanomien Kotimaa- ja Mielipide -osioiden kirjoituksia aikaväliltä 13.11.1984–13.6.1985 sekä lukemalla aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Aikaisempaa historiatieteellistä Suomen vuosien 1984–1985 polioepidemiaa käsittelevää tutkimusta ei ole, minkä vuoksi käyttämäni tutkimuskirjallisuus käsittelee aihepiiriä yleisemmin. Per Axelssonin väitöskirja Höstens spöke: De svenska polioepidemiernas historia vuodelta 2004 tuo tutkielmaani pohjoismaalaista näkemystä polion historiasta ja Ruotsin epidemioista. Dora Varghan teos Polio across the iron curtain: Hungary’s cold war with an epidemic (2018) puolestaan käsittelee Itä-Euroopassa ilmenneitä polioepidemioita. Stuart Blumen sekä Ingrid Geesinkin poliorokotteeseen keskittyvät artikkelit sekä Seppo Utriaisen ja Hannu Vuoren poliota käsittelevät teokset toivat oleellista tietoa rokotteiden lääketieteellisestä puolesta. Sosiaalihistoriallista näkemystä tutkielmaani toivat Malte Thießenin sekä Wyatt Harold Vivianin artikkelit.
Tutkielmani tulokset osoittavat, että 1980-luvun poliovirusepidemia yllätti suomalaiset lääkintäviranomaiset, asiantuntijat sekä kansalaiset. Edellisen kerran polioepidemia koettiin Suomessa 1960-luvulla, minkä jälkeinen pitkä polioton ajanjakso johti siihen, että erinäisiä toimia poliolta suojautumiseen lakkautettiin. Esimerkiksi poliovirusta koskevat jätevesitutkimukset lopetettiin Suomessa vuonna 1982, sillä tautia ei uskottu enää esiintyvän. Samasta syystä myös useat vanhemmat saattoivat jättää lapsensa rokottamatta poliota vastaan. Lisäksi Suomessa käytössä ollut Jonas Salkin inaktivoitu poliorokote ei ollut tarpeeksi tehokas suojaamaan uudelta virusmuunnokselta, joka Suomeen rantautui. Vaikka suomalaiset terveysviranomaiset ja väestö olivat uuden äärellä, kansanterveysoperaatio onnistui lopulta hyvin, sillä 90 % väestöstä otti elävän poliovirusrokotteen, eivätkä polioepidemiat enää 1980-luvun jälkeen palanneet Suomeen
