Johanna Kallio &amp; Mia Hakovirta (toim.): Lapsiperheiden köyhyys ja huono-osaisuus. Tampere: Vastapaino, 2020, 330 s.
I S B N 978-951-768-816-

Lindberg, Marja

Finnish

Journal.fi

S O S I O L O G I A  1/ 2 0 2 1 7 7Nelson ei siis käsittele sinänsä eläinkokeiden tai käyttäytymis-genetiikan käyttökelpoisuutta tai niiden käytön etiikkaa vaan kuvaa, millä tavoin tämänkal-taisen koe-eläintutkimuksen hyödyllisyys rakentuu. Hän pi-täytyy paljolti siinä, millä tavoin tutkijat sovittavat yhteen tutki-muskohteensa moninaisuutta ja tulevat toimeen sen kanssa. Kysymys siitä, mitä oikeastaan tutkitaan ja tuotetaan, kun tutkitaan alkoholismia tarkas-telemalla hiirten genetiikkaa ja käyttäytymistä, on Nelsonin tarkastelussa resurssikysymys. Hän ei katso kyseessä olevan perustavanlaatuisen erimieli-syyden epistemologisten läh-tökohtien suhteen vaan konk-reettisemmin kysymyksen siitä, mihin tutkimus- ja toimenpi-deresursseja kannattaa ohjata. Itse en ole vakuuttunut siitä, että nämä ovat yhtä erillisiä ky-symyksiä kuin Nelson esittää. Nelson kertoo rakentavansa la-boratoriotyön kuvaamista var-ten sanastoa, joka olisi eläväm-min kiinni siinä, miten tämä työ orientoituu kohti komplek-sisuutta. Laboratoriotyö ja sen ulkopuolinen maailma jäävät tässä kohtaa Nelsonin tarkas-telua kuitenkin kovin erillisiksi areenoiksi. Tätä vastoin esi-merkiksi Carrie Friese (Cloning Wild Life, N Y U  Press, 2013) on esittänyt, että eläinmallien ra-kentaminen aina mallintaa myös sekä tieteentekemisen tapaa että niiden instituutioi-den toimintaa, joihin tutkimus yhdistyy. Tietynlainen tutki-muksen tekemisen tapa ja tu-lokset tulevat ymmärrettäviksi aina tietyissä institutionaalisis-sa konteksteissa, ja komplek-sisuuspuheesta ja varauksista huolimatta hiirimallit tuottavat tietynlaista alkoholismia ja ym-märrystä sen hoitokeinoista.Nelsonin kirja on mielenkiin-toista luettavaa eläinmalleja koskevasta tieteen- ja tekno-logiantutkimuksesta kiinnos-tuneille. Laboratorion sisällä pitäytymisestä huolimatta Nelsonin kuvaus tutkijoiden tavasta hallita kompleksisuutta ja epävarmuutta voi kiinnostaa myös ketä tahansa moniulottei-sia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ongelmia tutkivaa sosiologia. Marianne MäkelinNäköaloja lapsiperheiden köyhyyteen ja huono-osaisuuteen Suomessa Johanna Kallio & Mia Hakovirta (toim.): Lapsiperheiden köyhyys ja huono-osaisuus. Tampere: Vastapaino, 2020, 330 s.  ISB N 978-951-768-816-1Suomen kielen termi huono­osaisuus on paljonpuhuva ja kattava käsite, jolle ei löydy vastaavaa napakkaa sanaa ko-vin helposti ainakaan ruotsin tai englannin kielestä. Yhtä lailla kattava ja paljonpuhu-va on Johanna Kallion ja Mia Hakovirran toimittama kirja lapsiperheiden köyhyydestä ja huono-osaisuudesta. Teok-selle on ollut tilausta. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, ja eri-tyisesti lasten subjektiivisen hyvinvoinnin tutkimuskentällä on ollut tarvetta tutkimukselle. Kirja luo onnistuneesti ja tavoit-teensa mukaisesti näkemyksen lapsiperheiden kokemasta köy-hyydestä ja huono-osaisuudes-ta kokoamalla yhteen aiempaa tutkimusta. Kirja jakautuu kol-meen osioon, joista ensimmäi-sessä käsitellään lapsiperhei-den tilanteita, toisessa lasten kokemuksia ja kolmannessa tarkastellaan köyhyyden ja huono-osaisuuden ylisukupol-visuutta. Kirjan keskipisteessä ovat lasten ja nuorten koke-mukset ja kohtalot, ja aihetta tarkastellaan hyvin monipuo-lisesti hyvinvoinnin eri tasoilla.Aluksi kirjan toimittajat Kallio ja Hakovirta pohtivat lapsuu-den eriarvoistumista sekä sitä, miten hyvinvoivassa valtiossa lapsiperheiden pahoinvointi saattaa jäädä yleisen hyvinvoin-nin ja vaurauden varjoon. Huo-no-osaisuuden ylisukupolvisuus kuitenkin ylläpitää pahoinvoin-nin ketjuja, ja lapsuudessa koet-tu huono-osaisuus ja köyhyys S O S I O L O G I A  1/ 2 0 2 17 8voivat vaikuttaa ihmisen koko elämänkaareen. Kallio ja Ha-kovirta nostavat esiin huono-osaisuuden moniulotteisuuden ja laajentavat tarkastelua köy-hyydestä myös sosiaalisen ja ter-veydellisen hyvinvoinnin puut-teisiin, elinoloihin, sosiaalisiin suhteisiin, fyysiseen ja psyykki-seen terveyteen sekä näin ollen koskemaan laajemmin koko elämänhallintaa. Kirjan ansioksi voidaankin katsoa aiheen moni-puolinen tarkastelu ja erityisesti lasten hyvinvoinnin sekä subjek-tiivisten hyvinvointikokemusten nostaminen keskiöön. Tarkastelen seuraavassa lyhyes-ti kirjan osatutkimuksia pai-nottaen niissä tehtyjen johto-päätösten antia hyvinvointi- ja perhepolitiikalle. Näiden poh-jalta kiteytän kirjan sanoman terveisinä päätöksentekijöille ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäjille.  Lapsiperheiden köyhyyttä ja huono-osaisuutta tarkastele-vat Minna Salmi köyhyyden kierteen näkökulmasta, Tuomo Laihiala leipäjonojen narratii-veista sekä Marika Jalovaara eri perhemuotojen ja sosiaali-sen aseman yhteyksistä. Salmi toteaa, että vaikka lasten hy-vinvointi on ollut poliittisella ja yhteiskunnallisella areenalla keskustelunaiheena pitkään, ei hyvinvoinnin vastuukysymyk-sissä vanhempien ja yhteis-kunnan välillä ole kuitenkaan päästy selvyyteen. Oleellista oli-si kuitenkin köyhyyden kierteen katkaiseminen, mikä Salmen mukaan edellyttää investoimista lapsiperheiden toimeentuloon, varhaiskasvatukseen, koulutuk-seen ja oppimisen tukeen. Lai-hiala niin ikään peräänkuuluttaa yhteiskunnalta enemmän tukea lapsiperheille, jottei heidän tar-vitsisi tukeutua viimesijaiseen hyväntekeväisyysapuun, lei-päjonoihin. Jalovaaran luvussa todetaan, että yhteiskunnan tu-lisi huolehtia siitä, ettei perhe-muotojen erilaisuus vaikuttaisi lasten hyvinvointiin ja mahdol-lisuuksiin negatiivisesti. Hyvin-vointipolitiikalla tulisi huoleh-tia riittävistä resursseista, joilla paikataan perhedynamiikasta johtuvia vaikutuksia esimerkiksi koulutus- ja työuriin.Enna Toikka ja Leena Haan-pää tarkastelevat köyhyyttä, huono-osaisuutta ja lasten kokemaa hyvinvointia artik-kelissaan vanhempien huono-osaisuuden yhteydestä lasten subjektiiviseen hyvinvointiin. Heidän tutkimuksensa mukaan niukka taloustilanne vaikuttaa negatiivisesti lasten hyvinvoin-nin kokemuksiin. He toteavat, että eriarvoistumista voidaan nähdä palvelujärjestelmän ta-son lisäksi myös kokemusten kautta, ja he peräänkuulutta-vat perheiden palveluihin ja etuuksiin vaikuttamisen lisäksi toimenpiteitä, jotka koskettavat konkreettisesti lasten arkea ja osallistumismahdollisuuksia. Leena Koivusilta puolestaan tarkastelee perheiden huono-osaisuuden yhteyksiä lasten ja nuorten tulevaisuuden voima-varoihin sekä ajatuksiin tulevai-suudesta ja toteaa, että lasten kotitaustojen merkitys tasa-ar-volle tulisi tiedostaa kaikkialla, missä lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan liikkuu. Köyhyyden ja huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta keskus-televat Johanna Kallio, Helena Hautala ja Jani Erola tarkastellen yhteyksiä koulupudokkuuteen, Ilari Ilmakunnas, Timo Kauppi-nen ja Pasi Moisio tarkastellen nuorten aikuisten toimeentulo-tukiasiakkuutta sekä Antti Kää-riälä ja Tiina Ristikari pohtien kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten aikuisuutta. Kuten teoksen johdantoluvussa todetaan, myös Kallio ja kumppanit korostavat huono-osaisuuden moniulot-teisuutta. Taloudellisten seik-kojen lisäksi on kyse monista sosiaalisista ja terveydellisistä ongelmista, joiden ehkäise-miseksi tarvitaan sosiaali työtä sekä panostusta perusope-tukseen ja erityisesti laaduk-kaaseen varhaiskasvatukseen. Ilmakunnas kumppaneineen korostaa huono-osaisuuden ylisukupolvisuudessa toimeen-tulotuen merkitystä, koska juuri toimeentulotukiasiakkuuden periytyminen vaikuttaa olevan voimakasta. Tähän kuitenkin liittyy useita tekijöitä, kuten työt-S O S I O L O G I A  1/ 2 0 2 1 7 9tömyyttä, matalaa koulutustasoa tai yksinasumista, eikä yhteys ole niin yksiselitteinen. Oleel-lista on huomioida vanhempien toimeentulotukiasiakkuus mah-dollisena riskitekijänä lasten ja nuorten kohdalla ja panostaa tämän kaavan katkaisemiseen jo varhaisella puuttumisella, kuten tukemalla laadukasta varhaiskasvatusta. Kääriälä ja Ristikari pohtivat artikkelissaan lapsuuden aikaisia riskitekijöitä todeten, että sijoitettujen lasten kohdalla perheiden ongelmat liittyvät pitkittyneisiin taloudel-lisiin ongelmiin tai muihin arkea kuormittaviin tekijöihin. Yhteis-kunnan tulisi taata oikea-aikaisia ja riittävän varhaisia palveluita, joilla voitaisiin tukea lapsiper-heitä, joiden ongelmat ovat kasaantuneet. Ennaltaehkäise-vät toimet ovat avainasemassa, mutta tärkeää on kehittää myös sijais- ja jälkihuoltoa.Kirjan näkökulmat nostavat esiin hyvin erilaisissa perheissä varttuvien lasten tilanteita. Kirjo avaa muun muassa yksinhuolta-japerheissä, köyhyyden kanssa kamppailevissa, toimeentulo-tuella elävissä ja leipäjonoihin turvautuvissa perheissä tai si-jaishuollossa kasvavien lasten tilanteita ja niiden yhteiskunnal-lisia vaikutuksia. Yhteenvetona voidaan todeta kaikkien kirjan osatutkimusten päätyvän hyvin pitkälle samoihin johtopäätök-siin. Yhteiskunnalta peräänkuu-lutetaan sekä taloudellista tukea että palveluita. Teoksessa koros-tuu lasten ja heidän arkensa huo-mioiminen. Varhaiskasvatuksella nähdään olevan keskeinen rooli mahdollisuuksien tasa-arvon lisääjänä ja eriarvoisuuden vä-hentäjänä. Koulutukseen panos-taminen tarjoaa keinoja huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden katkaisemiseen.Kirjaa voidaan tarkastella yh-teiskunnan päättäjille suun-nattuina terveisinä, jotka edellä tiivistetysti esitetään. Se tarjoaa myös laaja-alaisen paketin pe-rustietoa lapsiperheiden nyky-tilasta, keskeisistä käsitteistä ja alan tutkimuksesta. Näin ollen kirjaa voi suositella niin poliit-tisille päätöksentekijöille, ken-tällä perheiden kanssa työsken-televille kuin alan opiskelijoille tai muuten yhteiskunnan tilasta kiinnostuneille. Marja LindbergMerkitykselliseltä tuntuva valinta Anne Mattila: Ansiotöitä vai lapsenhoitoa? Valinnanvapaus ja reunaehdot pienten lasten äitien valinnoissa. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2019, 187 s. ISB N 978-951-51-3402-8Anne Mattilan vuonna 2019 il-mestynyt väitöskirja arvioi ja reflektoi kysymystä siitä, onko pienten lasten äideillä vapaus valintaan tilanteissa, joissa he vanhempainvapaan jälkeen punnitsevat vaihtoehtoja an-siotyöhön palaamisen ja ko-tihoidon jatkamisen välillä. Teoksessa kysytään pienten lasten äitien haastatteluaineis-ton pohjalta, kuinka perheissä toteutuneita lastenhoito- ja an-siotyöratkaisuja perustellaan sekä suhteutetaan käsityksiin lapsen edusta ja perheen talou-desta.  Tutkimusasetelman rakenta-mista on motivoinut suomalai-nen lastenhoitopolitiikka, eri-tyisesti sen dualistinen luonne, joka sekä tunnistaa äitien oi-keuden ansiotyöhön ja talou-delliseen riippumattomuuteen että tukee äitien antamaa infor-maalia kotihoivaa. Osoituksena kaksinapaisuudesta ovat suo-malaisten lapsiperheiden kan-sainvälisesti vahvat oikeudet päivähoito- ja varhaiskasvatus-palveluihin sekä lasten kotihoi-don tuki erilaisine kunnallisine lisineen. Tutkimusta taustoittaa myös lastenhoitopolitiikkaan jo 1960-luvulta sisältynyt valin-nanvapauden retoriikka, joka korostaa vanhempien oikeutta valita lapselleen parhaaksi kat-somansa hoitomuoto.  Lastenhoitopolitiikan erityisyy-den korostaminen luo jännittei-syydessään toimivan kontekstin teoksen empiiriselle tutkimus-

Näköaloja lapsiperheiden köyhyyteen ja huono-osaisuuteen Suomessa

https://journal.fi/sosiologia/article/download/124583/74739

Näköaloja lapsiperheiden köyhyyteen ja huono-osaisuuteen Suomessa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi