Tiivistelmä. Puheen ja kielen kehityksen haasteet ovat yleisiä lapsuudessa esiintyviä ongelmia, joihin varhaiskasvatuksessa voidaan puuttua monin eri keinoin. Tällaisia keinoja ovat puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointimenetelmät eli AAC-menetelmät [Augmentative and Alternative Communication], joiden avulla voidaan kehittää lapsen kommunikointia, puheen ymmärtämistä, tuottamista ja vastaanottamista. Varhaiskasvatuksen erityisopettajilla on tärkeä tehtävä tuoda AAC-menetelmät tukea tarvitsevien lasten, henkilöstön ja muiden lasten käyttöön. Tutkimustieto AAC-menetelmistä on rajallista, ja tästä syystä Pro gradu -tutkielmamme tavoitteena on tutkia, millaisia AAC-menetelmiä varhaiskasvatuksen erityisopettajat käyttävät työssään, sekä millä tavoin he näitä menetelmiä ohjaavat tukea tarvitsevien lasten, muiden lasten sekä henkilöstön käyttöön. Tarkoituksena on myös selvittää, millaisia merkityksiä varhaiskasvatuksen erityisopettajat näkevät AAC-menetelmillä olevan lapsen kommunikoinnille ja kielen kehitykselle. Kartoitamme myös varhaiskasvatuksen erityisopettajien saamaa koulutusta AACmenetelmistä sekä mahdollisia lisäkoulutustoiveita.
Tutkimuksemme toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Puolistrukturoitu kyselylomake suunnattiin varhaiskasvatuksen erityisopettajille, ja kyselyn linkkiä jaettiin sekä sähköpostin että sosiaalisen median kautta. Kyselyyn vastasi 11 varhaiskasvatuksen erityisopettajaa. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin kautta.
Tuloksista ilmenee, että varhaiskasvatuksen erityisopettajat käyttävät monipuolisesti erilaisia AAC-menetelmiä työssään. Tuloksissa nousee esille etenkin kuvakommunikaatio, tukiviittomat sekä kehonkieli ja selkeä puhe. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat ohjaavat AAC-menetelmiä varhaiskasvatuksen arkeen pääosin mallintamalla niiden käyttöä itse sekä opettamalla menetelmien käyttöä henkilökunnalle, tukea tarvitseville lapsille ja muille lapsille. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien mukaan AAC-menetelmät ovat tärkeitä etenkin tukea tarvitsevien lasten osallisuuden, tasa-arvon, minäpystyvyyden sekä kommunikoinnin ja kielen kehityksen kannalta. Erityisopettajat nostavat kuitenkin esille selkeän puutteen AAC-menetelmien koulutuksesta koskien niin perusopettajan koulutusta kuin täydennyskoulutusta.
Tutkimustulostemme perusteella voidaan päätellä, että AAC-menetelmien avulla voidaan tukea lasten osallisuuden, tasa-arvon ja itseilmaisun toteutumista. Vaikka tutkimustulostemme mukaan varhaiskasvatuksen erityisopettajat käyttävät työssään monipuolisesti erilaisia AAC-menetelmiä, nousee aineistosta esille selkeä puute AAC-menetelmien koulutuksesta sekä lisäkoulutuksen tarve niin varhaiskasvatuksen erityisopettajien kuin varhaiskasvatuksen muun henkilökunnan koulutuksessa. Jatkotutkimusmahdollisuutena voitaisiin tutkia yleisesti varhaiskasvatuksessa työskentelevien ammattilaisten AAC-menetelmien osaamista ja käyttöä tukea tarvitsevan lapsen kanssa
