Veron kiertäminen nousee mediassa jatkuvasti esille, jolloin myös aiheesta keskustelu on yleistä. Media kirjoittaa usein veron kiertämisestä negatiivisin sävyin, jolloin tämä varsin vallitseva negatiivinen mielikuva välittyy myös lukijoille. Veron kiertäminen pitää kuitenkin sisällään useita lähikäsitteitä, joista kaikkia ei tulisi mieltää laittomaksi. Käsitteitä ovat esimerkiksi verosuunnittelu, veron minimointi sekä aggressiivinen verosuunnittelu. Edellä mainittuja on kuitenkin lähes mahdoton erottaa täysin toisistaan, mutta niiden yksityiskohtaisempi tarkastelu ja jonkin asteinen erottelu on silti mahdollista ja tarpeellista.
Veron kiertämisen ehkäisemiseksi on säädetty verotusmenettelystä annetun lain (VML, 1558/1995) 28 §, joka on yleinen veronkiertosäännös. Säännöstä voi kuvailla yleislausekkeeksi, joka tarkoittaa, ettei sitä ole säädetty kovinkaan yksityiskohtaiseksi, vaan sille on ominaista pikemminkin formaalisesti väljä muotoilu. Vuonna 2018 Euroopan unioni on säätänyt yleisen veronkiertodirektiivin (2016/1164, ATAD), jolla on ollut vaikutusta myös kansallisen lainsäädännön tulkintaan. Tutkielman kannalta tällä direktiivillä on ollut vaikutusta myös VML 28 §:n tulkintaan, ja tutkielman tarkoituksen on pyrkiä hahmottamaan direktiivin vaikutus VML 28 §:n tulkintaan.
Tutkimusote on lainopillinen, eli oikeusdogmaattinen. Lainopilla tarkoitetaan voimassa olevan oikeuden tilan selvittämistä systematisoimalla ja tulkitsemalla normeja. Tutkielman lähteinä ovat voimassa oleva EU-oikeus, kansallinen lainsäädäntö, erityisesti verolainsäädäntö, lain esityöt sekä oikeuskäytäntö. Tutkielmassa käytetään laajalti myös oikeuskirjallisuutta ja niiden myötä syntyneitä keskeisimpiä teorioita
