Mälkiä, Matti

Finnish

Journal.fi

KIRJA-ARVIOITA MITEN ARVIOIDA TIETEELLISTÄ TIETOA Opas tiedon hyväksikäyttäjille Katzer, Jeffrey & Cook, Kenneth H. & Crouch, Wayne W.:Evaluating lnformation. Guide forUsers of Social ScienceResearch. 3rd Ed. New York:McGraw-Hill, 1991. x, 272 p.ISBN 0-07-033588-5.Tieteellisen tiedon hyväksikäyt­töön liittyvät ongelmat ovat usein vaikeita. Erään keskeisen ongelma­ryhmän tällä alueella muodostaa kysymys tiedon käyttökelpoisuuden arvioinnista: Millä edellytyksillä tie­teelliseksi väitettyä tietoa voidaan pitää sillä tavalla perusteltuna ja asiaan vaikuttavana, että tiedon hyväksikäyttäjällä on asiallista syy­tä ottaa tieto huomioon päätöksen­teossa? Ongelma Vaikka tieteellisen tiedon hyväk­sikäyttäjällä onkin usein taustallaan ylempi akateeminen koulutus, ovat he vain harvoin riittävästi informoi­tuja tieteellisen tiedon luotettavuu­den arviointiin liittyvistä ongelmista. Perinteisessä akateemisessa kou­lutuksessa tällainen tieto ei juuri käyttäjien näkökulmasta tarkasteltu­na ole ollut yleensä esillä. Ja muu­toinkin kysymys on helposti niin monimutkainen, etteivät edes am­mattitutkijat kykene asiaa aina ar­vioimaan. Käytännössä tilanne johtaa hel­posti siihen, että tieteellinen tieto jätetään joko kokonaan huomiotta tai sitten se hyväksytään sellaise­naan, tiedontuottajan, siis tutkijan henkilökohtaiseen sanaan ja am­mattitaitoon luottaen. Liioittelemat­ta voitaneen sanoa, että ensiksi mainittu vaihtoehto on todennäköi­nen varsinkin silloin, kun tieteellinen lieto on päättäjän ennakkokäsitys­ten vastaista - ja jälkimmäinen vaih­toehto on todennäköinen varsinkin silloin, kun »tieteen sana» tukee päättäjän omia ennakkokäsityksiä. Surullista, eikö totta. Tiedeyhteisön suhtautuminen Yhtä lailla surullista on tiedeyh­teisön usein hämmentynyt suhtau-luminen edellä kuvatun kaltaisiin ongelmiin. Tavallista on, että syyt­tävä sormi kohdistuu vain tiedon käyttäjiin. Yritysten tai julkisyhteisö­jen johtoa väitetään haluttomaksi hyödyntämään tieteellistä tietoa. Asiaa tasapainottavia kannanot­toja ei tiedeyhteisön piiristä juuri­kaan esitetä. Tutkija asettuu usein tutkijan puolelle. Vain harvoin kuul­laan tutkijoiden kysyvän: Onko meillä riittävästi annettavaa tiedon hyväksikäyttäjille? Onko tietomme niin luotettavaa ja merkittävää, että sen pohjalta tulee ryhtyä toimenpi­teisiin? Onko se rajauksineen ja ehtoineen niin selkeästi muotoiltua, että tiedon hyväksikäyttäjä voi sitä ymmärtää? Entä olemmeko tehneet riittävästi työtä tietomme levittämi­sen ja markkinoinnin hyväksi? Edelleen yhtälailla tärkeää on kysyä, olemmeko omissa koulutus­ohjelmissamme pitäneet huolta sii­tä, että valmistuneilla maistereilla on valmiuksia arvioida tieteen piirissä tuotetun tiedon soveltuvuutta juuri praktisen päätöksenteon pohjaksi? Ratkaisu Jo kolmanteen laitokseensa en­nättänyt Jeffrey Katzerin, Kenneth H. Cookin ja Wayne W. Crouchinteos 'Evaluating lnformation' on tar­koitettu tiedon hyväksikäyttäjienavuksi edellä kuvatun kaltaisissatilanteissa. Kiitettävän kattavasti jamonipuolisesti teoksessa käydäänläpi eräitä keskeisiä sosiaalitieteel­lisen tutkimuksen käyttökelpoisuu­den arviointiin liittyviä kysymyksiä.Kirjan perusajatus on yksinkertai­nen: Sosiaalilieteellisessä tutkimus­käytännössä esiintyy vakavia virhei­tä, jotka usein lukijan sitä huomaa­matta, kyseenalaistavat tutkimustu­loksina esitetyt väittämät. Tällaiset ongelmat ovat paljon yleisesti us­kottua yleisempiä. Usein ne ovat myös sillä tavalla hankalia, ettei tie­don tuottajan omaan arvioon voida ehdoitta luottaa. Saattaa näet olla, että tiedontuottajat ovat itse tuotta­mansa tiedon puutteisiin sokeita. Koska tieteellisen tiedon hyväk­sikäyttö on ongelmistaan huolimat­ta tärkeää, jää ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi tiedon hyväksikäyttä­jien koulutus tieteellisen tiedon käyt­tökelpoisuuden arvioijina. Tällaises­sa koulutuksessa perinteisiä meto­dikoulutuksen aineksia on uudel­leenmuokattava ja -järjestettävä. Käyttäjän näkökulmasta jäsen­neltynä koulutuksessa tarvittava tie­toaines poikkeaa selvästi siitä mal-247 lista, jolla perinteisessä metodiop­paissa ja -oppikirjoissa asioita on totuttu käsittelemään. Tavanomai­sissa metodikirjoissa (ks. esim. Bernstein & Dyer 1992; Frankforth­Nachmias & Nachmias 1992; O'Sullivan & Rassel 1989) painote­tun empiirisen aineiston kokoami­seen ja käsittelyyn liittyvän ainek­sen sijasta esille nousevat varsin­kin hypoteesin muodostukseen, ra­jaukseen ja argumentointiin liittyvät kysymykset. Yleissisältö Kirjan sisältö on jaettu kuuteen os&an. Näistä ensimmäisessä (lu­vut 1 ja 2) käsitellään kysymystä tieteellisestä tiedosta ja sen luon­teesta. Osaa voidaan pitää lähinnä lyhyenä yleisjohdantona koko on­gelma-alueelle. Vahvasti koroste­taan tieteellisen totuuden likimää­räistä luonnetta. Kysymys tiedon luotettavuudesta nähdään riskien hallintana. Tieto ei ole oikeaa tai väärää (dikotomisointi) vaan aina enemmän tai vähemmän uskotta­vaa, luotettavaa tai käyttökelpoista 0ne.). Täten ajatellen tiedon arvioin­ti on tietoon liittyvien riskitekijöiden hallintaa. Toinen osa (luvut 3-5) perustuu jonkinlaiseen yksinkertaistettuun malliin tieteellisen toiminnan pro­sessista. Prosessi kuvataan kolmi­vaiheisena siten, että toisistaan ero­tetaan empiirisen todellisuuden ha­vainnointi ja siihen liittyvä tiedon­muodostus, tutkimustulosten rapor­tointi sekä kolmantena raportoitujen tietojen tulkinta tiedonkäyttäjän ta­holta. Jaksossa tuodaan vahvasti esille, että näihin kaikkiin osavaihei­siin sisältyy niille kullekin ominaisia virhelähteitä. Riskitekijöillä on tapa­na kasautua. Kolmannessa osassa (luvut 6 ja 7) esitetään lyhyt kuvaus tieteelli­seen tietoon liittyvistä perusvirheis­tä. Virheet jaetaan kahteen ryh­mään. Ensiksi käsitellään tulostensystemaattista vääristymää aiheut­tavia virheitä. Tämän jälkeen esillenostetaan epäsystemaattista hälyäaiheuttavat virheet. Kumpikin virhe­tyyppi johtaa erilaisiin tulkintaongel­miin. Samoin tutkijoiden näiden vir­hetyyppien hallintaan kehittämätmenettelytavat ovat toisistaan poik­keavia.Asioiden käsittelyä jatketaan teoksen neljännessä osassa (luvut 8-13). Nyt siirrytään tutkimustulos­ten muotoiluun ja perusteluun liitty­viin virhelähteisiin. Käsittelyn koh-248 teeksi nostetaan ensiksi tutkimus­kohteen sekä peruskäsitteiden määrittely. Tämän jälkeen huomio kiinnitetään mittaukseen ja sen vir­heisiin. Tästä siirry1ään tutkimustu­losten tiivistämiseen, käsitteiden välisten suhteiden eksplikointiin, kilpailevien selitysmallien eliminoin­tiin sekä tulosten tilastolliseen luo­tettavuuteen liittyviin ongelmiin. Osa on selvästi kirjan laajin. Kirjan viidennessä osassa (luvut 14 ja 15) tiedon luotettavuutta kos­kevista kysymyksistä siirry1ään tie­don käyttökelpoisuuteen ja merkit­tävyyteen liittyviin kysymyksiin. En­siksi nostetaan esille kysymys tulos­ten yleistettävyydestä. Millaisten ehtojen vallitessa tulokset pitävät paikkansa? Onko tieto tältä osin soveltuvaa sen ajatellulle käyttö­alueelle? Tämän jälkeen esille nos­tetaan vielä käytännöllisiä kysymyk­siä esim. tiedon hyväksikäyttöön liit­tyvistä riskeistä ja tiedon puoltamien toimenpiteiden toteutuskelpoisuu­desta. Kirjan viimeinen, kuudes osa (lu­vut 16-18) käsittelee varsinaista tutkimustiedon arviointiprosessia. Luvussa 16 esitellään kirjoittajien laatima tutkimustiedon arviointioh­jeisto. Seuraava luku sisältää sitä tukevan tarkistuslistan. Ja lopuksi, luvussa 18 tuodaan esille kaksi ly­hyttä esimerkkiartikkelia ja niiden tulosten luotettavuutta koskevat laa-jahkot arviot. Konkreettisten esi­merkkien toivotaan helpottavan tie­don sisäistämistä. Edellä kuvattujen osien lisäksi kirja sisältää laajahkon metodisa­naston (s. 242-265) sekä asiaha­kemiston (s. 267-272). Yhteenveto Kirja väittää olevansa kirja tutki­muksesta muille kuin tutkijoille. Tätä rajausta ei lukijan tule ottaa huo­mioon liian vakavasti. Mielestäni kirja on hyvin kirjoitettu ja tiivis esi­tys tutkimustiedon keskeisistä vir­helähteistä. Sellaisena se on yhtä lailla opettavainen sekä tutkimustie­don tuottajille että tiedon hyödyntä­jille. Kummankin ryhmän kannalta teos nostaa esille monia tärkeitä ky­symyksiä ja monia vaikeita vaara­tekijöitä - tekijöitä, joiden välttä­minen on aina vaikeaa ja monasti jopa mahdotonta. Näitä asioita kos­keva tietoisuus ei ole koskaan liian suuri. Kirjan keskeinen perusajatus, tut­kimustiedon hyväksikäyttäjien tar­peita varten suunniteltu metodikou­lutus, antaa sekin aihetta komment­teihin. Ainakin ensikuulemalta aja­tus kuulostaa hyvältä. Tällaisia kurs­seja en muista Suomessa kuiten­kaan nähneeni, eikä niistä ole aina­kaan omassa yhteisössäni vaka-HALLINNON TUTKIMUS 2 • 1993 vammin puhuttu. Kiinnostus tämän kaltaisia kysymyksiä kohtaan lienee kuitenkin kasvussa - onhan asiaa ehditty jo eräissä suomenkielisissä­kin teoksissa sivuta (ks. erit. Luos­tarinen & Väliverronen 1991 ). Siis: Olisiko nyt tullut aika keskustella vakavasti käyttäjäorientoituneesta metodikoulutuksesta ja sen järjes­tämiseen liittyvistä vaihtoehdoista? Sana on vapaa. LÄHTEET: Bernstein, Robert & Dyer, James A.: An lntroduction to Political Science Methods. 3rd Ed. Eng­lewood Cliffs (NJ): Prentice Hall, 1992. Frankforth-Nachmias, Chava & Na­chmias, David: Research Meth­ods in the Social Sciences. 4th Ed. New York: SI. Martin's Press, 1992. Luostarinen, Heikki & Väliverronen, Esa: Tekstinsyöjät. Yhteiskunta­tieteellisen kirjallisuuden lukutai­dosta. Jyväskylä: Vastapaino, 1991. O'Sullivan, Elizabethann & Rassel, Gary R.: Research Methods for Public Administrators. New York: Longman, 1989. Matti Mälkiä 

MITEN ARVIOIDA TIETEELLISTÄ TIETOA Opas tiedon hyväksikäyttäjille : Katzer, Jeffrey & Cook, Kenneth H. & Crouch, Wayne W.: Evaluating lnformation. Guide for Users of Social Science Research. 3rd Ed. New York: McGraw-Hill, 1991. x, 272 p. ISBN 0-07-033588-5.

https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/download/102272/59598

MITEN ARVIOIDA TIETEELLISTÄ TIETOA Opas tiedon hyväksikäyttäjille : Katzer, Jeffrey & Cook, Kenneth H. & Crouch, Wayne W.: Evaluating lnformation. Guide for Users of Social Science Research. 3rd Ed. New York: McGraw-Hill, 1991. x, 272 p. ISBN 0-07-033588-5.

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi