Luonnon Tutkija -lehden päätoimittajana aloitti vuoden 2021 lopulla FT Pasi Reunanen. Pasilla on monipuolinen tutkija- ja kirjoittajatausta, mutta vastailkoon hän itse omin sanoin toimitusneuvoston esittämiin kysymyksiin

Komonen, Atte

Finnish

Journal.fi

4 - Luonnon TutkijaHenkilökuvaUuden päätoimittajan esittelyvaihdoin pääaineen biologisiin tieteisiin. Tämä muutos tarkoitti myös tavaroiden pakkaamista ja muuttoa Ouluun. Tasaisella opiskeluvauh-dille sain maisterin paperit neljässä vuodessa. Pääopintojen lisäksi kuuntelin välipalaksi myös filosofian luentoja. Oulussa oli tuohon aikaan hyvä ote ympäristöfilosofisiin aiheisiin.Miten kuvailisit tutkijanuraasi?Rion ympäristökokous 1992 avasi monelle nuorelle tutkijanalulle mahdollisuuden päästä kiinni tutkijanuraan. Luonnon monimuotoi-suus nousi raketin lailla yleiseen tietoisuuteen, ja biodiversiteetitutkimukseen virtasi aikai-sempaa enemmän rahoitusta. Kansallinen FIBRE-hanke oli monen nykyisen tutkijan ja professorin ponnahduslauta alalle. Näistä varoista maksettiin minunkin palkka neljäk-si vuodeksi, kun aloin kierrellä Koillismaan vanhoja valtion metsiä liito-oravien peräs-sä. Väitöskirjassa selvitin lajin esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä, tutkimus oli luonteeltaan maisemaekologista. Olin kaksi vuotta tutkija-vaihdossa Pohjois-Amerikassa, minkä jälkeen juutuin vuosiksi tutkijantöihin erilaisiin, usein ministeriöiden rahoittamiin hankkeisiin. Tutki-mustyön ulkopuolella tein alustavia opintoja ympäristölainsäädäntössä ja kansantaloustie-teessä. Ympäristötutkijan on hyvä olla perillä näiden kahden alan perusteeseistä.Mitä olet puuhaillut viime aikoina?Viime vuosina olen kuluttanut paljon aikaa luonnonsuojelun lähimenneisyyttä tutkivan tietokirjan kirjoittamiseen. Olin erehtynyt kuvittelemaan, että olisin hyvin kärryillä mistä suomalaisessa luonnonsuojelussa on kysymys. Nyt tiedän, että olin katsellut historian rintaku-vaa, mutta loput patsaasta oli jäänyt piiloon. Luonnon Tutkija -lehden päätoimittajana aloitti vuoden 2021 lopulla FT Pasi Reunanen. Pasilla on monipuolinen tutkija- ja kirjoittaja-tausta, mutta vastailkoon hän itse omin sanoin toimitusneuvoston esittämiin kysymyksiin.Kuka olet ja mistä tulet?Olen aika tavallinen keski-ikäinen, harmaa-päinen suomalainen mieshenkilö. Et erottaisi minua mitenkään muista Helsingin neljän ruuhkassa vastaan astelevista samanlaisis-ta suomalaisista miehistä. Olen alun alkaen 1960-lukulainen, paljasjalkainen helsinkiläinen, vaikka vietinkin suuren osan nuoruusvaiheis-tani Keravalla. Koulut kävin Helsingissä. Vasta yliopisto-opinnot erottivat minut pääkaupun-gin taikavoimasta ja otin suunnan pohjoiseen kohti Oulua, Perämeren valkoista kaupunkia.Mistä ja milloin sait biologisen herätyksen?Linnuista. Ihmisen luontoherääminen alkaa nuorena, ja silloin yksilön luontosuhde raken-netaan tukevimmalle mahdolliselle perus-tukselle, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Linnut ovat luontokappaleista helpoin ja kiehtovin kohde innostua tarkkailemaan luon-toa. Luontoinnostus tarvitsee myös mentorin. Vanhan sukupolven luonnonystäville tärkein innoittaja oli Luonto-Liitto, minulle Suomen luonnonsuojeluliiton pääsihteeri, entinen luontoliittolainen Esko Joutsamo. Kun luonto tulee varhain nuoren lähelle, ei siitä halua py-sytellä kaukana vanhempanakaan. Opiskeluhistoriasi?Menin Helsingin yliopistoon alun perin opiske-lemaan matemaattisia luonnontieteitä, mutta aika pian elottomien numeroiden tarkkailu sai vaihtua elävän luonnon tutkimiseen, kun 5 - Luonnon TutkijaYritän kirjassani kertoa luonnonsuojelun koko kuvan yhden vuosikymmenen (1962-1972) ajalta, jolloin käsityksemme luonnonsuojelusta ja ihmisen paikasta luonnonkierrossa mullistet-tiin ja siirryttiin ympäristönsuojelun aikaan.Mitkä ovat aiemmat kokemuksesi Vanamos-ta ja Luonnon Tutkijasta?Minun ikäpolveni biologit värvättiin yliopis-tossa Vanamon jäseniksi jo ensimmäisten luentojen aikana. Jos värväyksessä onnistuttiin Luonnon Tutkija alkoi ilmestyä postiluukkuun. Mutta koska Vanamon kokoukset järjestettiin aina tieteiden talolla Helsingissä, eivät oulu-laiset kuukausikokouksiin osallistuneet. Vana-mo jäi vieraaksi yhdistykseksi. Jos vaivautuu silmäilemään Luonnon Tutkijan/Ystävän van-hoja vuosikertoja, niin saa heti huomata, että Luonnon Tutkija on meidän kaikkien biologien oma lehti, ja ollut sellainen aina. Kaikki alalla toimineet ovat kirjoitelleet lehteen vuorollaan.Mitkä näet Luonnon Tutkijan suurimpina haasteina?Jos perinteen kahleen antaa vaikuttaa laa-husankkurin lailla liian kauan, kaikkea toimin-taa uhkaa ennen pitkää väljähtyminen. Luon-non Tutkijalla on kunniakas perinne biologian alan tärkeänä julkaisuna, jota kannattaa vaalia, mutta samalla lehden on vastattava uuden ajan huutoon. Lehden ilmettä ja jutturakennet-ta on kehitettävä lujan entisen julkaisulinjan päälle. Pitkiä, eri aiheita taustoittavia ja suurel-le yleisölle selittäviä artikkeleita on suosittava edelleen, mutta ajan henki vaatii myös toisen-laisten sisältöjen tuottamista lehteen. Ehkä vaikein edessä oleva tehtävä on lukijakunnan laajentaminen ja uusien biologisukupolvien ja muiden biologisista aiheista kiinnostuneiden innostaminen kirjoittamaan lehteen. Luonnon Tutkija on aina suosinut juttujen aihepiirien moninaisuutta, eikä sitä saa unohtaa nytkään.Luonnon Tutkijan toimitus siirtyi Kumpulan vehmaasta kartanomiljöstä Keski-Suomen jylhiin kuusimetsäisiin vuorimaisemiin.6 - Luonnon TutkijaMitkä näet biologian isoina kysymyksinä Suomessa ja maailmalla?Biologi eikä moni muukaan kansalainen voi olla tuntematta voimattomuuden ja/tai toi-vottomuuden tunnetta lukiessaan päivälehtiä. Ympäristökysymys vyöryy kaiken ylle mustan pilven lailla. Ympäristöasia liittyy nykyään niin lujasti kaikkeen biologiseen tutkimukseen, että se jättää varjoonsa monia tutkimusaiheita jot-ka ovat yhtä tärkeitä. Biologian ja lääketieteen rajapinnassa tehtävä tutkimustyö on ihmisen hyvinvoinnille tärkeä sarka, genetiikka ratkoo ruoantuotannon mahdollisuuksia. Monet bio-logian ja yhteiskunnan pulmakysymykset ovat globaaleja luonteeltaan, mutta suureen osaan niistä voidaan tarttua kotimaassa jos riittävää tahtoa vain löytyy. Etupihan siivoaminen ja julkisivun kohentaminen ulkomailla ei ole uskottavaa, jos kotimaassa takapiha rehottaa retuperänä.Perus- vai soveltava tutkimus?Molemmat. Ilman korkeatasoista perustutki-musta ei voi olla käytännön ongelmia ratkovaa soveltavaa tutkimustakaan. Gravitaatiota ei keksitty ennen kuin omena putosi maahan eikä ennen kuin utelias ihminen alkoi pohtia tätä eriskummallista tapahtumaa. Omenasta seurasi se, että tänä päivänä yksinäinen satel-liitti lähettää maahan tietoja aurinkokunnan perukoilta. Silloin kun perustutkimus ja so-veltava tutkimus lyövät kättä hedelmällisellä tavalla, voi odottaa mielenkiintoisia ja kauas kantavia tutkimustuloksia.Maksalaatikko: rusinoilla vai ilman?Ei kumpikaan. Jos kysymyksellä viitataan ruo-katottumukseen, niin vastaus on, että maksas-ta voi tehdä parempaakin ruokaa kuin laatikon. Jos taas kysymys on vertauskuvallinen, niin rusina vai ei on liian kaavamainen ja vaihto-ehdoton tapa ratkaista mitään kysymyksiä. Kun maksanpala nostetaan keittiön pöydälle, päätetään ensin, mitä ruokaa siitä tehdään, vaihtoehtoja on lukemattomia. Kun rakentava keskustelu on käyty ryhdytään teroittamaan veistä. Mustavalkoinen joko–tai-ajattelu on liiankin tyypillistä meidän ajallemme. Meidän on opittava noudattamaan vanhaa ja viisasta käräjätuomarin ohjetta: Audiatur et altera pars, kuunnelkaamme myös toista osapuolta.

Uuden päätoimittajan esittely

https://journal.fi/luonnontutkija/article/download/116974/69330

Uuden päätoimittajan esittely

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi