Sepelvaltimotautimuutoksista erityisesti ateroskleroottisten plakkien morfologialla on tärkeä merkitys taudin ennusteen ja kliinisten komplikaatioiden kehittymisen kannalta. Suurin osa sydäninfarkteista aiheutuu hauraan plakin repeytymisestä ja verihyytymän muodostumisesta, joka tukkii sepelvaltimon. Hauraan plakin tunnuspiirteitä ovat muun muassa suuri rasvaydin, ohut sidekudoskatto, tulehdus ja uudisverisuonien muodostuminen eli angiogeneesi. Tällä hetkellä kliinisessä käytössä on menetelmiä, joilla voidaan lähinnä arvioida sepelvaltimotautimuutosten aiheuttamaa suonen ahtauma-astetta. Kehitteillä on uusia molekyylikuvantamismenetelmiä, joiden avulla voitaisiin tunnistaa hauraat plakit mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mahdollisia menetelmiä ovat positroniemissiontomografia (PET) ja yksifotoniemissiotomografia (gammakuvaus), jotka ovat kajoamattomia ja herkkiä isotooppikuvantamismenetelmiä. Tämän erikoistyön tarkoituksena oli selvittää uuden gammakuvausmerkkiaineen soveltuvuutta ateroskleroottisten plakkien angiogeneesin kuvantamiseen ja plakkien haurauden arvioimiseen ateroskleroosin hiirimallissa.
Työssä käytettävä merkkiaine oli teknetium-99m leimattu synteettinen peptidi (99mTc-Maraciclatidi), joka tunnistaa alfa-v-beeta-3-integriinin (αvβ3). αvβ3-integriini on solun pinnan glykoproteiinireseptori, joka osallistuu uudisverisuonien muodostukseen myös ateroskleroottisissa plakeissa. Ateroskleroottisessa plakissa αvβ3-integriiniä esiintyy makrofageissa ja endoteelisoluissa. Koe-eläiminä käytettiin LDLR-/-ApoB100/100-poistogeenisiä hiiriä, jotka kehittävät sekä spontaanisti että varsinkin rasvadieetillä indusoituna tulehtuneita plakkeja valtimoihin, erityisesti aortankaareen. Kontrollieläiminä käytettiin C57BL/6N-kannan terveitä hiiriä.
Nukutetun hiiren häntälaskimoon injisoitiin 99mTc-Maraciclatidi. Tunti injektion jälkeen hiiret lopetettiin ja radioaktiivisuuskertymä eri kudoksissa (kokokehojaukauma) mitattiin gammalaskijalla. Aortta ja kudoskontrolli (lihas) leikattiin rinnakkaisiksi jääleikkeiksi ja merkkiaineen kertyminen plakkeihin ja terveen suonen seinämään tutkittiin tarkemmin aorttaan keskittyvällä ex vivo -autoradiografialla. Autoradiografian jälkeen jääleikkeet värjättiin histologisilla ja immunohistokemiallisilla menetelmillä, joista voitiin tarkastella plakin morfologiaa ja tulehdusmerkkiaineita (makrofagit, anti-Mac-3-vasta-aine).
Kokokehojakaumamittausten perusteella 99mTc-Maraciclatidi-merkkiaine kertyi enemmän ateroskleroottisten hiirien aorttaan kuin terveiden kontrollihiirien aorttaan. Lisäksi tunnin kuluttua injektiosta radioaktiivisuutta oli huomattavasti vähemmän verenkierrossa kuin aortassa, joten merkkiaine saattaisi soveltua in vivo -kuvantamiseen. Tarkemman ex vivo -autoradiografia-analyysin perusteella merkkiaine kertyi ateroskleroottisiin plakkeihin, mutta myös suonen seinämään sekä ateroskleroottisilla hiirillä että kontrollihiirillä. Lisätutkimuksia 99mTc-Maraciclatidin soveltuvuudesta ateroskleroosin in vivo -kuvantamiseen ja plakkien haurauden arvioimiseen tarvitaan vielä muilla eläinmalleilla
