Tulevaisuutta koskevaa tietoa tuotetaan niin Suomessa kuin ulkomailla runsaasti eri tahojen toimesta. Tulevaisuuden trendejä ja muita ilmiöitä kokoavat tutkimustahot, julkisen sektorin toimijat, ajatuspajat ja yritykset. Tietoa on paljon, mutta mistä se koostuu, mitä kaikkea se oikeastaan sisältää ja minkä tahojen julkaisuja kannattaisi seurata? Tämä analyysi vastaa seuraavaan kolmeen tulevaisuusvaliokunnan esittämään kysymykseen: 1. Mitkä ovat merkittävimmät ennakointitiedon tuottajat ja julkaisut, joita suomalaisten päättäjien kannattaisi seurata? 2. Minkälaiset teemat ovat painottuneet kyseisten toimijoiden julkaisuissa, ja mitä uhkia ja mahdollisuuksia ne ovat nostaneet esiin, jotka eivät vielä ole toteutuneet? 3. Miten hyvin tuotettu tieto on pystynyt ennakoimaan viime vuosina toteutuneita haasteita? Ensimmäiseen kysymykseen vastaamiseksi tunnistimme 94 julkisesti saatavilla olevaa relevanttia suomalaista ja kansainvälistä ennakointiraporttia ja julkaisua, jotka luotaavat tulevaisuuden ilmiöitä “yleisesti” eli ilman erikseen mainittua rajausta. Useimmissa raporteissa painotetaan megatrendejä ja yleisemmin tunnettuja tulevaisuuden ilmiöitä, ja vain muutamissa keskitytään heikkoihin signaaleihin ja villeihin kortteihin. Tämä painotus ei ole tutkimustiimin tekemä, vaan seurausta raporttiaineiston vinoumasta: heikkoihin signaaleihin ja villeihin kortteihin keskittyviä raportteja on yksinkertaisesti huomattavasti vähemmän tarjolla. Valitut 94 raporttia julkaisutietoineen ja verkkolinkkeineen löytyvät liitteestä 2. Toista kysymystä varten valitsisimme ensimmäisessä vaiheessa tunnistetuista 94 raportista 20 tarkempaa tarkastelua varten. Raporttien valinta perustui tavoitteeseen koota mahdollisimman monipuolinen otos, jossa olisivat edustettuina sekä erilaiset kirjoitustyylit sekä julkaisija- ja kirjoittajatahot. Valikoiduista 20 raportista keräsimme kaikki niissä mainitut tulevaisuuden ilmiöt. Tämän jälkeen ilmiöt luokiteltiin 37 avainsanan mukaisesti. Nämä avainsanat luokiteltiin edelleen poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin, ympäristöllisiin, kulttuurisiin sekä turvallisuuteen liittyviin ilmiöihin. Ilmiöitä tunnistettiin yhteensä 430. Niissä painottuivat erityisesti teknologian kehityksen mahdollisuudet ja eettiset kysymykset, ilmastonmuutos, terveysuhat sekä erilaiset talouteen, poliittiseen päätöksentekoon ja globalisaatioon liittyvät ilmiöt. Kolmas kysymys koski ennakoinnin onnistumista. Kokonaisuutena ennakoinnin onnistumisen arviointi on vaikeaa, emmekä tämän analyysin puitteissa pystyneet paneutumaan asiaan kovin syvällisesti. Lähestyimme kysymystä kahdella eri tavalla. Ensin teimme kansanedustajille, tulevaisuudentutkijoille ja asiantuntijoille kyselyn, jossa heitä pyydettiin tunnistamaan viimeaikaisia ilmiöitä, joiden merkitystä ei suomalaisessa päätöksenteossa ole riittävästi ennakoitu. Vastauksia saatiin 75 henkilöltä, ja he mainitsivat yhteensä 277 tällaista ilmiötä. Ilmiöt luokiteltiin samalla tavoin kuin raporteista tunnistetut ilmiöt ja näitä verrattiin keskenään. Verrattuna tarkasteltuihin 24 raportteihin, kyselyn vastaajat nostivat enemmän esiin erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten demokratian haasteet, hyvinvoinnin, muuttoliikkeet, arvojen muutoksen, suunnittelun, poliittisen päätöksenteon sekä elämäntapojen muutoksen. Toiseksi valitsimme kaksi ajankohtaista ilmiötä, pandemia sekä henkilötietoihin kohdistuva tietomurto rikollisessa tarkoituksessa, ja tarkastelimme sitä, kuinka laajasti näitä ilmiöitä oli raporteissa ennakoitu. Pandemia oli mainittu useissa raporteissa jo pidemmällä tarkastelujaksolla, kun taas tietomurrot oli mainittu huomattavasti harvemmin ja ilmiö nousi esiin vain viimeaikaisissa julkaisuissa. On kuitenkin todettava, että ennakoitujen ilmiöiden määrä on niin valtava, että useamminkin mainittu ilmiö, kuten pandemia, hukkuu helposti suureen ilmiöiden massaan. Johtopäätöksissä kiinnitämme huomiota siihen, miten paljon tulevaisuustietoa ja erilaisia ilmiöitä on, kuinka erilaisiin tarkoituksiin tietoa tuotetaan ja kuinka haastavaa on tunnistaa tärkeimmät ilmiöt. Erilaisista syistä johtuen tärkeimmät ilmiöt saattavat hautautua muiden vähemmän tärkeiden alle. Näin voi käydä etenkin, mikäli ilmiöt ovat valtavirrasta poikkeavia, epäuskottavia tai epämiellyttäviä. Tässä korostuu tulevaisuustiedon välittäjien ja käyttäjien rooli. Organisaatioilla tulisi olla paitsi kykyä, myös uskallusta ja halua ottaa avoimesti erilaiset mahdollisuudet huomioon. Tulevaisuustiedon tulkinta ja hyödyntäminen on vaativaa ja edellyttää sekä tulevaisuuslukutaitoisia käyttäjiä että rakenteita, joissa heidän taitonsa pääsevät esiin. Aineiston analyysin pohjalta esitämme kolme suositusta. Ensimmäiseksi tulisi nimetä ja resursoida taho, jonka tehtävänä olisi koota, analysoida ja ylläpitää tietovarantoa tulevaisuuden ilmiöistä kaikkien saataville. Toiseksi pitäisi vahvistaa ennakointikykyä niin hallinnossa kuin muissakin organisaatioissa. Ja kolmanneksi tulisi käynnistää kehityshanke, jonka avulla luodaan menetelmiä, työskentelytapoja ja toimintamalleja, joilla poikkeavia ilmiötä, kuten heikkoja signaaleja ja villejä kortteja, voidaan paremmin käyttää poliittisen päätöksenteon tukena. </p
