Tämä pro gradu -työ tutkii sisäistetyn naisvihan ilmiötä kokonaisvaltaisesti naisten näkökulmasta. Tärkeimmät tutkimuskysymykset ovat mitä sisäistetty naisviha on, miten sitä koetaan, miten siitä puhutaan, miten sitä sanoitetaan, ja miten siitä voisi pyrkiä vapautumaan? Tutkimusprosessissa tutkitaan myös sitä, miten sisäistetyn naisvihan kaltaista tiedostamatonta ilmiötä voi ylipäätään tutkia.
Tutkimusaineisto koostuu kymmenen kanssatutkijan tuottamasta aineistosta nelivaiheisen tutkimusprosessin aikana vuosina 2021 ja 2022. Aineistokeruun vaiheet olivat verkkokysely, puolistrukturoitu yksilöhaastattelu, ryhmäkeskustelu viiden mediaesityksen pohjalta sekä jälkiseuranta. Tärkeimmät analyysityökalut olivat lähiluku ja teemoittelu.
Jokaisella kanssatutkijalla on kokemusta sisäistetystä naisvihasta. Sitä koetaan ja toistetaan itseä ja muita naisia kohtaan. Sisäistetty naisviha ulottuu elämän kaikille osa-alueille, kuten työhön, perhe-elämään sekä ulkonäköön.
Osa sisäistetyn naisvihan kokemusta voi joillakin olla sisäinen toiseuttaminen, jolloin perinteisiin sukupuolirooleihin luodaan eroa toiseuttamalla itseään niistä. Kapeat rajat täyttävät hyväksytyn naiseuden normit vaikuttavat jokaisen kanssatutkijan identiteettiin ja elämään huolimatta siitä, identifioituuko naiseksi. Haasteita aiheuttaa muiden ihmisten ja yhteiskunnan sukupuolittuneiden stereotypioiden ja ennakkoluulojen kautta kohdelluksi ja kohdatuksi tuleminen. Yhteiskunnan naisena näkemä ihminen vaikuttaa tulevan arvostelluksi stereotypisen naiseuden normin kautta huolimatta siitä, millainen ihminen hän on.
Lisääntynyt tietoisuus aiheesta lisäsi selkeästi tutkimusprosessin aikana kanssatutkijoiden kokemusta sisäistetyn naisvihan tunnistamisesta itsessään ja muissa. Tietoisuuden myötä lisääntyi myös tiedostavuus sekä tietoinen pyrkimys pois sisäistettyä naisvihaa toistavista ajatus- ja käytösmalleista. Tämä ilmeni monella kanssatutkijalla aktiivisella toimintana muiden esittämää sisäistettyä naisvihaa kohtaan.
Tietoisuuden lisääntymisessä yksi avaintekijä on se, että negatiivista asioista puhutaan suoraan ja ymmärrettävästi. Vaikeaselkoisuuden etäännyttävää vaikutusta pitää pyrkiä välttämään keskusteluissa, mediaesityksissä ja jopa tutkimuksessa. Samoin on tärkeä tuottaa keskustelua ja sisältöä suomeksi, sillä keskustelua on pääosin käyty englanniksi ja angloamerikkalaisesta näkökulmasta
