Jussila R

Várkonyi G

UTUPub

2Kaksi Suomelle uutta siroahmasta (Hymenoptera, Ichneumonidae, Anomaloninae)Gergely Várkonyi & Reijo JussilaVárkonyi, G. & Jussila, R. 2017: Kaksi Suomelle uutta siroahmasta (Hymenoptera, Ichneumonidae, Anomaloni-nae) [Two anomalonine (Hymenoptera, Ichneumonidae) species new to Finland]. – Sahlbergia 23(1), 2–6Therion brevicorne (Gravenhorst, 1829) and Trichomma fulvidens Wesmael, 1949 (Ichneumonidae, Anomaloni-nae) are reported from Finland for the first time. Both species are likely to have recently spread to the southern part of the country. Diagnostic characters for species identification are given and host associations are discussed.Gergely Várkonyi, Finnish Environment Institute SYKE, Natural Environment Centre, Friendship Park Research Centre, Lentiirantie 342B, FI-88900 Kuhmo, Finland. gergely.varkonyi@ymparisto.fiReijo Jussila, Zoological Museum, Section for Biodiversity and Environmental Sciences, FI-20014 University of Turku, Finland. reijo.jussila@utu.fiSuomen siroahmasten lajiluettelon julkaisivat Koponen ym. vuonna 2003. Luettelo perustuu pääosin kotimaisiin julkai-suihin ja tekijän RJ kokoelmatietoihin. Sittemmin Suomen siroahmaslajistoa on tutkittu perusteellisesti (H. Schnee, käsikirjoitus valmisteilla). Tekeillä olevan selvityksen laa-juudesta huolimatta kahta helposti tunnistettavaa lajia ei ole aiemmin löytynyt suomalaisista kokoelmista. Lajien Trichomma fulvidens ja Therion brevicorne ensihavainnot Suomesta ovat vasta vuodelta 2009 ja 2012. Molemmat la-jit kuuluvat sukukuntaan Gravenhorstiini Enderlein, 1912, jonka lajeille on tunnusomaista, että metasoman 3. selkä-kilven keskikilpi (tergiitti) ja sivukilvet (epipleuronit tai la-terotergiitit) liittyvät toisiinsa ilman taitetta tai harjannetta. Tähän sukukuntaan kuuluu valtaosa Suomen siroahmasista.Tässä artikkelissa esittelemme Suomen faunalle uusien la-jien Trichomma fulvidens ja Therion brevicorne havainto-tiedot, lajien lähilajeista erottavat tuntomerkit ja pohdimme niiden isännänvalintaa Suomessa.Terminologian osalta seurataan Townesin (1969) sekä Gauldin ja Mitchellin (1976) käsikirjoja. Valokuvat on otet-tu Turun yliopiston Eläinmuseon kerroskuvauslaitteistolla (Olympus SZX16 stereomikroskooppi, johon on yhdistetty-nä Canon-merkkinen digitaalinen järjestelmäkamera). Ker-roskuvapinot on yhdistetty Zerene Stacker -ohjelmalla.Therion brevicorne (Gravenhorst, 1829)Löytötiedot: 10 ♂♂ + 2 ♀♀, Ab: Raasepori, Åminnefors, rinne, 6669:3309, 16.6.2012, kerääjinä R. Jussila, R. Leinonen ja P. Malinen (pistiäistyöryhmän kesäretkellä).Sahlbergia 23.1 (2017), 2-6Therion-suvun siroahmaset voidaan tunnistaa kolmen tun-tomerkin yhdistelmän avulla: 1. Etusiiven ulomman keskisaran (2nd discoidal cell) etu-reuna ja sisäsaran (1st brachial/subdiscal cell) etureuna ovat suunnilleen samanpituiset,2. Etuselän etureunalla, lähellä kilven alakulmaa, on mo-lemmilla puolilla pieni hammas tai reunassa mutka, ja3. Keskivatsan takareunalla oleva poikkiharju (posteri-or transverse carina of mesosternum) puuttuu kummankin keskilonkan edestä.Aiemmin Therion-suvusta Suomesta tunnettiin vain ylei-nen Therion circumflexum (Linnaeus, 1758) (ks. Koponen ym. 2003), joka kehittyy useiden yökkösten, mm. mänty-yökkösen Panolis flammea (Denis & Schiffermüller, 1775) ja useiden Acronicta-lajien, toukkaloisena. Therion brevi-corne voidaan erottaa lajista Th. circumflexum taulukossa 1 esitettyjen tuntomerkkien avulla. Yhteenveto perustuu Schneen (1989) taulukkoon (ibid., s. 247) pienin muutoksin ja lisäyksin. Gauldin & Mitchellin (1977) antama kuvaus lajista Therion brevicorne on virheellinen. Atanasovin kaa-van (Atanasov 1981) avulla laji voidaan määrittää oikein.Lajin Therion brevicorne naaraan habitus sivulta, koiraan habitus päältä sekä naaraan ja koiraan pää edestä on esitetty kuvataulussa 1.Therion brevicorne -ahmasen isäntinä mainitaan yökköset Acronicta cinerea (Hufnagel, 1766), Melanchra persicariae (Linnaeus, 1761) ja Shargacucullia scrophulariae (Denis & Schiffermüller, 1775) (Yu ym. 2012 ja viitteet siellä). Näis-tä ensimmäiset kaksi lajia esiintyvät Suomessa ja viimeksi mainittu lähimpänä Baltian maissa. Therion brevicorne tun-netaan Suomesta vain Raaseporin Åminneforsista. Lajia ei ole Suomessa kasvatettu, joten sen isäntälaji on maassam-3 Trichomma fulvidens Trichomma enecatorRuumiinpituus ilman munanasetinta ≥15 mm ≤10 mmEtuselän sivuilla lähellä alareunaa ei harjua korkea mutta lyhyt pitkittäisharjuNaaman väritys musta kuviointi keltaisella pohjalla kokonaan keltainen tai punertavaVerkkosilmien etäisyys toisistaan päälaella: niiden etäisyys suukilven kohdalla<1,5 ≥2,0Suukilven alareunan väritys kapealti ruskea, erivärinen kuin muu suukilpiläpikuultava ja pohjaväriltään samanlainen kuin muu suukilpiSahlbergia 23.1 (2017), 2-6me toistaiseksi tuntematon. Therion brevicorne on kookas (ruumiinpituus jopa yli 20 mm) ja varsinkin lennossa huo-miota herättävä laji, jota hyönteisharrastajat olisivat toden-näköisesti tallentaneet, mikäli laji olisi esiintynyt Suomessa jo pidempään. Tästä syystä pidämme todennäköisenä, että laji on verrattain uusi tulokas Suomen faunaan. Laji tunnetaan useista Länsi- ja Keski-Euroopan mais-ta sekä Venäjältä Moskovan alueelta (ks. Yu ym. 2012 ja viitteet siellä). Pohjois-Euroopasta lajia on havaittu vain etelänorjalaisesta Sarpsborgin kaupungista (Riedel & Berg 1997). Lajia on kerätty myös Turkin itäisestä Karsin maa-kunnasta (Çoruh 2008).Trichomma fulvidens Wesmael, 1949Löytötiedot: Ab: Mynämäki, Peururahka, 672:322, 16.5.2014, M. Vuola leg. (3 ♂♂); Sammatti, Paikkari, 66977:33280, 24.5.2015, R. Jussila leg. (1 ♂)N: Espoo, Lukupuro, 667658:337574, 22.5.2014, Ilkka Te-räs leg. (1 ♀)Sa: Lappeenranta, Hovinpelto, 6774:3569, 20.5.2009, M. Raekunnas leg. (1 ♀)Ta: Hämeenlinna, Hauho, Hyypiänv., 6789:3375, 17.5.2013, M. Raekunnas leg. (1 ♀)Trichomma-suvun siroahmaset voidaan tunnistaa kahden tuntomerkin yhdistelmän avulla: 1. Verkkosilmät tiheästi karvaiset, ja2. Verkkosilmien sisäreunat ovat etummaisen pistesilmän tasolla vähintään 1,3 kertaa kauempana toisistaan kuin suu-kilven tasolla.Aiemmin Trichomma-suvusta tunnettiin Suomesta vain har-voin kerätty Trichomma enecator (Rossi, 1790), joka on Keski-Euroopassa etenkin omenakääriäisen Cydia pomo-nella (Linnaeus, 1758) yleinen toukkaloinen (H. Schnee, henkilökohtainen tiedonanto). Trichomma fulvidens voi-daan erottaa lajista T. enecator taulukossa 2 annettujen tuntomerkkien avulla. Koosteessa on hyödynnetty kirjal-lisuutta (Gauld & Mitchell 1977; Atanasov 1981) ja omia havaintoja. Therion brevicorne Therion circumflexumTuntosarven jaokkeiden määrä 37–39 45–58Tuntosarven pituus hieman pidempi kuin pään ja mesosoman yhteenlaskettu pituusselvästi pidempi kuin pää+mesosoma ja lähes yhtä pitkä kuin etusiiven pituus5. nilkkajaokkeen kynnet kampamaiset ja loivasti kaartuneet ilman kampaa ja voimakkaasti kaartuneetAedeaguksen sivuilla olevat ulokkeet heikot vahvatKilvekkeen (scutellum) väri musta musta, tummanruskea tai keltainenTakanilkan väritys jaokkeet 2–5 (koiraat) tai 4–5 (naaraat) tummat/mustattakanilkat kokonaan keltaisetSuukilven ja naaman väritys, naaraat pääosin mustat, naama silmien sisäreunoja pitkin joskus ohuelti keltainensuukilpi keskeltä useimmiten keltainen, naamassa keskellä ja silmien sisäreunoja pitkin keltaiset pystyjuovatSuukilven ja naaman väritys, koiraat lähes kokonaan keltaiset suukilpi ja naama kuten naaraalla tai lähes kokonaan keltaisetTaulukko 1. Lajien Therion brevicorne ja Th. circumflexum erottaminen ulkoisten rakennepiirteiden ja värityksen perusteella.Taulukko 2. Lajien Trichomma fulvidens ja T. enecator erottaminen toisistaan ulkoisten rakennepiirteiden ja värityksen perusteella.4ABDCKuvataulu 1. Lajin Therion brevicorne yleishabitus ja pää. (A) naaraan habitus sivulta, (B) koiraan habitus päältä sekä (C) naaraan ja (D) koiraan pää edestä. Mittajanan pituus 2 mm (A ja B), 1 mm (C) ja 0,5 mm (D).Figure 1. General habitus and head of Therion brevicorne. (A) Habitus of female in lateral aspect, (B) habitus of male in dorsal aspect, head of (C) female and (D) male in frontal aspect. Scale 2 mm (A & B), 1 mm (C) and 0.5 mm (D).Sahlbergia 23.1 (2017), 2-65ABCDKuvataulu 2. Lajin Trichomma fulvidens yleishabitus ja pää. (A) naaraan habitus päältä, (B) koiraan habitus sivulta sekä (C) naaraan ja (D) koiraan pää edestä. Mittajanan pituus 2 mm (A ja B) ja 0,5 mm (C ja D). Figure 2. General habitus and head of Trichomma fulvidens. (A) Habitus of female in dorsal aspect, (B) habitus of male in lateral aspect, head of (C) female and (D) male in frontal aspect. Scale 2 mm (A & B) and 0.5 mm (C & D).Sahlbergia 23.1 (2017), 2-66Lajin Trichomma fulvidens naaraan habitus päältä, koiraan habitus sivulta sekä naaraan ja koiraan pää edestä on esitet-ty kuvataulussa 2.Trichomma fulvidens -ahmasen isäntää ei tunneta (vrt. Yu ym. 2012). Koska laji on lähes kaksi kertaa kookkaampi kuin T. enecator, se todennäköisesti loisii omenakääriäistä suurempaa isäntälajia. Trichomma fulvidens -ahmanen on havaittu Suomesta v. 2009 alkaen, yhteensä viideltä paik-kakunnalta ja neljästä luonnontieteellisestä maakunnasta Etelä-Suomesta. Vanhemmasta suomalaisesta materiaalista lajia ei ole löytynyt (H. Schnee, henkilökohtainen tiedonan-to), mikä viittaa siihen, että laji on vasta äskettäin levittäy-tynyt Suomeen. Lajin löytyminen useammasta maakunnas-ta useampana vuonna (havaintovuodet 2009, 2013, 2014, 2015) taas viittaa siihen, että laji on muodostanut pysyvän kannan Suomessa. Trichomma fulvidens tunnetaan toisaalta Euroopan keskile-veysasteilta (Ranskasta ja Iso-Britanniasta Ukrainaan ulot-tuvalta vyöhykkeeltä) ja toisaalta Japanista, Koreasta ja Ve-näjän Kaukoidästä (Primorjen aluepiiristä) (Yu ym. 2012). Pohjois-Euroopan alueelta lajista ei ole aiempia havaintoja.KiitoksetKiitämme Heinz Schneetä (Markkleeberg, Saksa) tiedon-vaihdosta, ml. julkaisemattomien tietojen lähettämisestä. Ilari Sääksjärvi (Turku) mahdollisti Turun yliopiston Eläin-museon kerroskuvauslaitteiston käytön ja Kari Kaunisto (Turku) perehdytti tekijä GV:a laitteiston käyttöön, mistä heille sydämelliset kiitokset. Luomuksen Eläinosasto osoitti tekijä GV:lle työtilat vieraillessaan museolla. Tämä tutki-mus on saanut tukea Ympäristöministeriön Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmasta (Putte).KirjallisuusAtanasov, A. Z. 1981. Subfam. Anomaloninae. - In: Kasparyan, D.R.  (ed.), A guide to the insects of the European part of the USSR. Vol. III Hymenoptera, Part 3 Ichneumonidae. Oprede-liteli po Faune SSSR 129: 432–451. Nauka, Leningrad.Çoruh, S. 2008. Two new records of Ichneumonidae species from Turkey (Hymenoptera: Ichneumonidae). - Entomological News 119(3): 311–314.Gauld, I. D. & Mitchell, P. A. 1977. Hymenoptera Ichneumonidae (Part), Orthopelmatinae & Anomaloninae. Handbooks for the identification of British Insects Vol. VII, Part 2(b). - Royal Entomological Society of London, London. 32 pp.Koponen, M., Jussila, R. & Vikberg, V. 2003. Suomen loispistiäis-luettelo. Osa 5. heimo Ichneumonidae, alaheimot Tersilochi-nae, Ophioninae, Anomaloninae, Paxylommatinae, Cremasti-nae ja Campopleginae. [A check list of Finnish Hymenoptera, Parasitica, part 5. family Ichneumonidae, subfamilies Tersi-lochinae, Ophioninae, Anomaloninae, Paxylommatinae, Cre-mastinae and Campopleginae.] (Hymenoptera, Parasitica). - Sahlbergia 8(1): 27–48. Riedel, M. & Berg, Ø. 1997. Faunistic remarks on Norwegian Ichneumonidae (Hymenoptera). - Fauna Norvegica Series B. 44(1): 39–53.Schnee, H. 1989. Revision der von Gravenhorst beschriebenen und redeskribierten Anomaloninae mit Beschreibung zweier neu-er Arten (Hymenoptera, Ichneumonidae). -Deutsche Entomo-logische Zeitschrift 36(4–5): 241–266.Townes, H. 1969. The genera of Ichneumonidae, Part 1. - Memoirs of the American Entomological Institute 11: 1–300.Yu, D. S. K., van Achterberg, C. & Horstmann, K. 2012. Taxapad 2012, Ichneumonoidea 2011. Database on flash-drive. www.taxapad.com, Ottawa, Ontario, Canada.Sahlbergia 23.1 (2017), 2-6

Kaksi Suomelle uutta siroahmasta (Hymenoptera, Ichneumonidae, Anomaloninae)

https://www.utupub.fi/bitstream/10024/162063/1/sahlbergia_23_1_Varkonyi_Jussila.pdf

Kaksi Suomelle uutta siroahmasta (Hymenoptera, Ichneumonidae, Anomaloninae)

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

UTUPub