Cvetanović, Dragana

Louveau, Nastasia

Finnish

Journal.fi

106      IDÄNTUTKIMUS 3-4/2018uskonnolliset ristiriidat ovat edesauttaneet puolustusasemiin jumiutumista Venäjän po-liittisessa eliitissä. Kun kyseessä on Venäjällä ollut kansallinen identiteetti ja olemassaolo, globalisaatioon sopeutumisessa ei keskustella enää vain ilmastonmuutoksesta, energiapolitii-kasta, maahanmuutosta ja muista globalisaation kysymyksistä. Sen sijaan agendalle nousee perustavanlaatuinen pohdinta siitä, mikä on Venäjän paikka maailmassa. Nykyinen vastaus näyttää olevan kansallista turvallisuutta koros-tava euraasialainen vaikuttaja. Globalisaation tutkimus Venäjällä vaatii laaja-alaista näkökulmaa ja monitieteistä tutki-musta. Venäjä-tutkimus pitäisi tuoda pois omasta kuplastaan, erityisyyden korostamisesta, ilmiöi-den keinotekoisesta rajaamisesta, sekä orienta-lismin taakasta. Teorian tuominen vahvemmin yhteiskuntatieteelliseen Venäjän tutkimukseen voisi onnistua muun muassa globalisaatio-kes-kustelun kautta. Edessä on myös sellaisen uuden tutkijasukupolven kasvattaminen ja kouluttami-nen, joka on vapaa tekemään yhteiskuntatieteitä kehittävää tutkimusta.Anna-Liisa HeusalaLähteetCarothers, Thomas (2002), The End of the Tran-sition Paradigm. – Journal of Democracy 13 (1): 5-21.Heusala, Anna-Liisa (2005), The Transitions of Local Administration Culture in Russia. Saarijärvi: Kikimora Publications. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/12658Legvold, Robert (2011), Encountering Globa-lization Russian Style. In Wilhelmsen, Julie and Wilson Rowe, Elana (Eds.), Russia´s Encounter with Globalization. Actors, Pro-cesses and Critical Moments. Chippenham and Eastbourne: Palgrave Macmillan. McMichael, Philip (2017), Development and Social Change: A Global Perspective. Sixth Edition. Thousand Oaks: Sage.Rosenau, James (1997), The Complexities and Contradictions of Globalization. Current History, 96 (613): 360–364.Rozanova, Julia (2003), Russia in the Context of Globalization, Current Sociology 51: 649–669.Said, Edward (2012), Orientalismi. Tallinna: Gaudeamus. Aleksanteri-konferenssin avajaisissa ensimmäi-set juhlapuhujat luovat tunnelman seuraavalle kolmelle päivälle. Päärakennuksen pienen salin eturivillä istuu nuori nainen, kuuntelee ja… piirtää. Ensimmäisen paneelin jälkeen kävelen hänen ohitseen ja huomaan puoliksi avatussa vihkossa piirustuksia juuri kuulluista puhujista. Kauniit kuvat jäävät mieleeni. Iloitsen siitä, että konferenssistamme tulee tällainenkin muistio. Mutta kuka on tämä taiteileva konferenssin kävijä?Nastasia Louveau syntyi vuonna 1988 Rans-kassa kaksikieliseen perheeseen. Hänen äitinsä oli yksi niistä nuorista, jotka olivat muuttaneet työn perässä Serbiasta Ranskaan vuonna 1966. Kun Nastasia oli samanikäinen kuin äitinsä muuttaessaan, valitsi hänkin oman paikkansa jättämällä lapsuutensa seudut Atlantin rannikolla ja muuttamalla Berliniin. Siellä hän opiskeli slaavilaista ja amerikkalaista kirjallisuutta ja kulttuuria sekä oleskeli lisäksi pidempiä aikoja Venäjällä ja Serbiassa. Samalla hän kehitti omaa Muistiinpanoja, ihmisiä ja konferenssejataiteellista kieltään ja tyyliään, joka perustuu jatkuvan tarpeeseen piirtää. Tämä intohimo on ollut lapsesta saakka läsnä hänen elämässään. Koulussa hän teki esiintyvien ihmisten muotoku-via tarkoituksenaan kehittää omaa herkkyyttään kuunnella ja prosessoida luennoilla kuultua asiaa. Hän ymmärsi pian, että tämä tapa, joka edisti hänen omaa oppimistaan, kiinnosti mui-takin – kuvilla oli merkitystä hänelle itselleen, mutta myös muille. Kun Nastasia oivalsi, että hänen kuvistaan pidetään kaikkialla, missä vain hän liikkuu, hänen taiteellis-akateeminen taipa-leensa sai alkunsa. Nastasia opiskeli varhaisen 1900-luvun te-atteriteorioita ja hänen pro gradu -tutkielmansa käsitteli dokumentaatiostrategioita Jugoslavian sodista kertovissa sarjakuvissa. Humboldtin yli-opiston Slaavilaisen kirjallisuuden ja kulttuurien professori Sylvia Sassen ansiosta Nastasia kiin-nostui historiallisesta avantgardesta ja performa-tiivisesta estetiikasta totalitaarisissa valtioissa. Varsinkin Nikolai Evreinovin konsepti ”elämän IDÄNTUTKIMUS 3-4/2018    107teatralisoinnista” (theatricalization of life), vaikutti häneen paljon. Nastasia aloitti Itäisen Euroopan performatiivista taidetta käsittelevän väitöskirjansa vuonna 2014 ja nykyään hän myös opettaa kirjallisuuden teoriaa ja performatiivista taidetta Humboldtin yliopistossa. Yksi Nastasian opetusuran kohokohdista tuli vastaan viime vuonna, kun yksi hänen kurssinsa opiskelija esitti lopputehtävänsä sekä tutkimustuloksensa performanssin muodossa. Nastasian mielestä hänen työssään taiteen tekeminen, opettaminen ja tutkiminen ovat käsitteellisesti kietoutuneet yhteen. Hänellä on aina piirustusvihko tai papereita ja vesivärejä mukana. Muutama vuosi sitten hän löysi mat-koillaan vesiväripensselin, jolla voi maalata milloin ja missä vain, kunhan muistaa pitää kynän pienen vesisäiliön täytettynä. Pensseli on yleensä ensimmäinen asia, jonka hän pakkaa mukaansa konferensseihin ja matkoille: ”pystyn piirtämään kuitenkin vain silloin, kun saan olla hiljainen kuuntelija, häiritsemättä ketään. Joskus minua on harmittanut, kun työkaluja ole ollut mukana. Silloin piirrän aivan millä tahansa väli-neillä mille tahansa pohjalle, kuten mainokseen, serviettiin, jne.”Kysymykseen millaista piirtäminen on pro-sessina, hän vastaa, että hyvin nopeaa. Piirros syntyy vain muutamalla vedolla. Hän ei yleensä piittaa, mitä puhujan tai piirroksen objektin ym-pärillä on, millainen tila tai millaiset huonekalut ovat, vaan keskittyy ihmiseen ja tämän ilmeisiin ja olemukseen. Hän on innostunut ihmisten piirteistä ja ominaisuuksista, eroista ja saman-kaltaisuuksista. Nastasian silmissä kaikki ihmiset ovat yhtä kiinnostavia ja kauniita. Nastasialla on myös tapana nähdä ajatuksissaan tuttujen ja tuntemattomien ihmisten yhteisiä piirteitä. Jotkut hänen kuvistaan saattavat joskus näyttää pilapii-rustuksilta, mutta hänen ideansa on aina kuvata tietyn hetken aitous ja vaikutelma ihmisestä. Nastasia ei usko käyttävänsä hyperrealistista tyy-liä, vaan pikemminkin tyyliä, joka on syntynyt ranskalais-belgialaisen sarjakuvakoulukunnan (bandes-dessinées) ympärille. Myös yhdysval-talaiset indie-sarjakuvat sekä virkeä, Jugoslavian jälkeinen taideskene ovat vaikuttaneet häneen: ”kuvani ovat mielestäni täynnä tällaista pyöreää, yksinkertaistavaa epätarkkuutta ja kieli poskessa -tunnelmaa”.Nastasian töissä on myös tekstiä osana kuvaa, muutama lyhyt sitaatti kuvatun henkilön puhees-ta. Teksti tekee joskus kuvasta absurdin sarjaku-vamaisen, mutta usein tämä näennäisesti jatkuva assosiaatio kuvan ja tekstin välillä sisältää jonkin verran totuutta. Se vangitsee viehkeällä tavalla hetken aitouden.Kuvien tekeminen on Nastasialle mahdol-lisuus luoda dialogia, vaihtaa ajatuksia, tulla piirtämänsä ihmisen luokse näyttämään kuvi-108      IDÄNTUTKIMUS 3-4/2018aan. Yleensä ihmiset ovat hyvin yllättyneitä, varsinkin akateemisessa tai musiikkimaailmassa ihmiset eivät odota, että heidät kuvattaisiin sillä tavalla. Moni on kiitollinen huomios-ta. Se on myös välitön tapa tehdä vaikutus keskustelukumppaniin. Mutta on heitäkin, joiden on vaikeaa suhtautua kuviin itsestään. Silloin tarvitaan ”katseen kouluttamista”, sosialista-mista kuvien kautta, jonkinlaista perinnettä ja ymmärrystä siitä, miten kuvat on rakennettu ja mitä niillä voidaan tehdä. Näiden konferenssimuistiinpanokuvien ohella Nastasia tekee kookkaitakin teoksia pahville tai paperille ja maalaa akryyli-, öljy- ja temperaväreillä. Viimeisimpiin teoksiin kuuluva maalaus on ollut esillä Kunsthallessa Zürichis-sa. Teos oli osana yhteistä pajaa puolalaisen taitelijan, Artur Żmijewskin, kanssa teemalla ”Miten opettaa taidetta”. Kyseinen maalaus on valokuvan reproduktio eräästä ensimmäisen maailmansodan aikaisesta Le Mirror -lehdestä, jossa puolialaston aasialainen mies kylpee laivan kannella. Mies on sotilas Indokiinasta ja hänet oli lähetetty Ranskaan sodan vahvistuksena vuonna 1917. ”Minulle tuli tuosta valokuvasta mieleen Kobayashin japanilainen proletariaattiromaani Tehdaslaiva 1920-luvulta. Romaani kertoo kokonaisen laivaston miehistöstä, joka rakentaa romaaniin protagonistin. Samalla minun tulkin-IDÄNTUTKIMUS 3-4/2018    109tani indokiinalaisesta sotilaasta voidaan nähdä kriittisenä tulkintana, jossa toiseutta, kolonialis-mia, sukupuolta ilmaiseva alaston mies nähdään oman tarinansa sankarina.”Nastasian vesivärikynästä Aleksanteri-konferenssin aikana syntyi viitisentoista kuvaa, lähinnä key-note –puhujien paneeleissa ja Marčelon konsertissa. Julkaisemme tässä osan näistä kuvista. Teksti: Dragana CvetanovićKuvat: Nastasia Louveau

Muistiinpanoja, ihmisiä ja konferensseja

https://journal.fi/idantutkimus/article/download/77577/46242

Muistiinpanoja, ihmisiä ja konferensseja

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi