Tässä artikkelissa esitän lyhyesti uutta teoriaa suomen partitiivin ja englanninprogressiivin formaalista semantiikasta. Kuten jo Erik Ahlman osoitti, suomessailmaistaan nominien sijamuotojen erolla monia niistä asioista, jotka muissa kielissäilmaistaan verbien aspekteilla. Esiintyessään objektin sijana suomen partitiivi vastaaenglannin progressiivia.Koska englannin progressiivin semantiikkaa on tutkittu runsaasti, voimme soveltaatätä tutkimusta suomen partitiivin semantiikan selvittämiseen. Esiintyessään subjektinsijana partitiivi taas vastaa englannin epämääräistä artikkelia. Englannin artikkeliensemantiikkaa on tutkittu paljon yleistettyjen kvanttorien teorian avulla, ja tätäkintutkimusta voidaan soveltaa suomen partitiivin merkityksen selvittämiseen.Klassinen esitys englannin progressiivista on David Dowtyn teoria, jonka Dowty esittiyleisen verbisemantiikan teoriansa yhtenä osana. Dowtyn teoria perustuu Montaguesemantiikkaan.Monet myöhemmät tutkijat, kuten Lascarides, Tedeschi ja Landman,ovat osoittaneet tässä teoriassa selviä virheitä. Dowtyn teorian tilalle on esitettymonia erilaisia teorioita. Argumentoin kuitenkin, että Dowtyn teoria oli lähempänätyydyttävää teoriaa kuin myöhemmät teoriat, ja osoitan, miten Dowtyn teoriassaesiintyneet virheet voidaan korjata, mikäli progressiivi formalisoidaan predikaatinmodifioijana lauseoperaattorin sijasta.Avainsanoja: partitiivi, progressiivi, intensionaalinen semantiikkaKeywords: Progressive, partitive, inrensianal semantie
