Pioneeriaselajissa sodan jälkeen tapahtuneen kehityksen suuntaviivat

Abstract

Artikkeli on useiden kyvykkäiden pioneeriupseerien laatimien selostusten yhdistelmä. Pioneeritoiminta on jaettu linnoittamiseen, sulutustoimintaa, ylimenotoimintaan, tietöihin, selustan rakennustoimintaan sekä pioneerihuoltoon. Johdannossa todetaan, että kehittämisessä tuloksia tuottavaksi menettelytavaksi ovat osoittautuneet tehtävä- tai tutkimusalakohtaisesti muodostetut toimikunnat. Toisessa luvussa tarkastellaan pioneerijoukkojen tehtäviä ja organisaatioita. Pioneerijoukot jaetaan siinä käsitteellisesti taistelupioneereihin ja rakentajapioneereihin sekä käsitellään niiden tehtäviä. Organisaatiota käsiteltäessä todetaan, että pioneerijoukkojen käytölle on luonteenomaista keskittäminen. Perusyhtymä on alin johtoporras, jolla on orgaanisia pioneereja. Lisäksi käsitellään lyhyesti pioneeritoiminnan johtamista. Kolmannessa luvussa tarkastellaan linnoittamista, ottaen esille yleisperiaatteiden lisäksi ulkomaisen ja suomalaisen linnoittamisen kehittämisen. Siinä todetaan muun muassa että, linnoittamisalan ohjesäännöt on uusittu ja eritystä huomiota on kiinnitetty rakenteiden yksinkertaistamiseen, työmäärän vähentämiseen ja nopeuttamiseen sekä materiaalitarpeen pienentämiseen lujuutta vähentämättä. Sulutustoimintaa ( hävittäminen, miinoittaminen ja miinoitteiden raivaaminen) ja käsittelevässä luvussa käsitellään ensin perusteena sodista saatuja oppeja ja sen jälkeen niiden perusteella tehtyjä taktillisia johtopäätöksä. Lopuksi todetaan, että suluttamisella on tulevaisuuden sodissa yhä kasvava merkitys. Ylimenotoimintaa käsittelevässä luvussa esitellään ensi ulkomaisia kalustoja ja sitten tarkastellaan kotimaisten kalustojen kehittämispiirteitä. Loppuluvuissa tarkastelun kohteena ovat tietyöt ja pioneerihuolto. Loppulauseessa todetaan, että pioneerit eivät käy omaa sotaansa , vaan "Pioneeritoiminnan tuloksellisuus perustuu ennen kaikkea kitkattomaan yhteistoimintaa.