Metsien ja ilmakehän vuorovaikutusten professori Jaana Bäck on turhautunut Suomessa käytävään metsäkeskusteluun. Tutkijoiden ääni on pikkuhiljaa alkanut kuulua, mutta kuuluuko se vieläkään riittävän kovaa

Partti, Helen

Finnish

Journal.fi

TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2018  67TUTKIMUSTA SUOMESSATUTKIMUSTA SUOMESSAMETSÄNTUTKIMUKSEN MYRSKYNSILMÄSSÄMetsien ja ilmakehän vuorovaikutusten pro-fessori Jaana Bäck on turhautunut Suomessa käytävään metsäkeskusteluun. Tutkijoiden ääni on pikkuhiljaa alkanut kuulua, mutta kuuluuko se vieläkään riittävän kovaa? Tuskin mikään muu luontoaihe kuohuttaa suo-malaisten mieliä yhtä paljon kuin metsä, mutta ei ihme. Metsä on monelle läheinen ja tärkeä. Na-pit ovat napakasti vastakkain tutkijoilla, metsäte-ollisuudella, hallituksella ja lukuisilla metsäalan toimijoilla sekä metsänomistajilla. Jaana Bäckille ristiriitojen kyllästämä tilanne on tuttu. Kun 2010-luvulla intohimojen kohteena ovat metsähakkuut, 1980-luvulla nuoren tutkijan kirjoittaessa väitöskirjaansa peistä taitettiin hap-pamista sateista.Syksyllä 2018 hallitustenvälinen ilmastopanee-li IPCC julkaisi tuoreen raportin ilmastonmuutok-sesta. Sen mukaan ilmasto ei saa lämmetä puol-tatoista astetta enempää seuraavien sadan vuoden aikana, jotta ilmastokatastrofilta vältytään. Se puo-lestaan edellyttää hiilidioksidipäästöjen leikkaa-mista 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Vuon-na 2050 päästölukemien pitäisi olla nolla.Metsät sitovat hiilidioksidia tehokkaasti. Eten-kin nuoret, kasvavat metsät toimivat hiilinieluina. Suurimmat hiilivarastot löytyvät kuitenkin van-hemmista, pitkän kiertoajan metsistä ja suojelluista vanhoista metsistä. Vuonna 2016 Suomen metsiin ja maaperään oli varastoitunut yli 27 miljoonaa ton-nia hiilidioksidiekvivalenttia*. Kiihkeää keskustelua käydään nyt kestävästä metsänhoidosta ja etenkin siitä, miten metsien ja maaperän käyttö vaikuttaa hiilinieluun ja sitä kautta ilmastoon.Juuri siinä on villakoiran ydin. Se, mikä on met-sänhoidossa kestävää ilmastollisesti, ei ole kestä-vää taloudellisesti – Suomessa. Suomen metsäteol-lisuus on suunnitellut ennätysmäärän investointeja kotimaahan. Lukuisat tehdashankkeet edellyttävät varmoja ja kilpailukykyisiä raaka-ainetoimituksia. Jotta investoinnit kannattaisivat myös pitkällä ai-kavälillä, metsää on saatava hakata runsain mää-rin. Vuonna 2017 Euroopan unioni myönsi Suomel-le niin sanotun erillisjouston nostaa hakkuita yli 80 miljoonaan kuutiometriin vuosittain 65 miljoonan kuutiometrin sijaan. Se oli erävoitto metsäteolli-suudelle ja Suomen hallitukselle mutta karvas tap-pio kriittisille tutkijoille.Karvas pala se oli myös Bäckille. Hän oli luovut-tanut Euroopan tiedeakatemioiden yhteistyöjärjes-tö EASAC:n laatiman metsäraportin Euroopan ko-missiolle juuri ennen kuin suomalaiset lobbarit saivat tahtonsa läpi Euroopan parlamentissa.Metsäraportti oli Bäckille ”iso haaste ja mah-dollisuus”. Työ vei kaksi ja puoli vuotta, puoli vuot-ta suunniteltua kauemmin. Syy venymiseen oli ai-heen laajuus. Raportti kokosi yhteen kymmenien huippututkijoiden tuoreimmat tutkimustulokset neljästätoista maasta. Bäck johti tutkimusta ja ha-vaitsi, että metsä on kuuma peruna koko Euroo-passa.– Euroopassa raportin tulokset tukivat jo en-nestään kriittistä ajattelua metsien käytöstä. Koti-maassa isoa laivaa ei nopeasti käännetä, vaan tar-vitaan pitkäjänteistä työtä, Bäck sanoo.Bäck onnistui ainakin Suomalaisen Tiedeaka-temian mielestä. Akatemia myönsi hänelle, en-simmäisenä lajissaan, Pro Scientia -palkinnon ”pyyteettömästä tieteen eteen tehdystä työstä”. Sanamuotoilu ilahdutti Bäckiä.Kaikki eivät olleet metsäraportista yhtä ilah-tuneita. Bäck ja muut kriittiset tutkijat leimattiin isänmaanpettureiksi. Mutta miksi täystyöllistetty metsätutkija ylipäänsä suostui työlään hankkeen nokkanaiseksi?– Se onkin hyvä kysymys. Kun olen seurannut metsäkeskustelua, on selvää, että nykyisen met-68 TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2018 TUTKIMUSTA SUOMESSAsänkäytön menetelmille kriittiset tutkimustulok-set jätetään usein huomiotta, koska poliittiset pai-neet ovat kovat. Toivoin, että raportin kautta ne saisivat jalansijaa metsänkäytön ja maankäytön suunnittelussa. Ehkä se oli idealistinen tulokul-ma. Olen kuitenkin optimisti ja uskon objektiivi-seen tutkimukseen ja siitä löytyviin tieteellisiin tu-loksiin, Bäck kertoo.Mitä kaikkea Suomalaisen Tiedeakatemian ra-hoittama raportti sitten sisälsi, että sen vuoksi leimataan isänmaanpetturiksi? Ei ainakaan suu-ria yllätyksiä. Sen ydinajatus on, että vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksen hengessä metsiä tulisi hoitaa kestävästi ja niin, että metsien hiilivarastoja voidaan lisätä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kestävä metsänhoito tarkoittaa metsänhoitotapo-jen monipuolistamista ja metsien monikäytön tu-kemista.– Opin raportin teon aikana paljon uutta met-sästä keski- ja eteläeurooppalaisilta asiantunti-joilta. Esimerkiksi Hollannissa metsällä on paljon suurempi merkitys virkistyskäytössä kuin uskoi-si, Bäck sanoo.Voi olla, että asenteet Suomessakin muuttu-vat lähivuosien aikana. Suuret ikäpolvet jättävät metsäomistuksensa perinnöksi kaupungistuneille jälkeläisilleen, joille metsä ei välttämättä tarkoita enää vain tulonlähdettä vaan sienestyksen, marjas-tuksen ja virkistymisen paikkaa.Mutta palataan vielä metsäraportin syntyhet-kiin, koska ne olivat niin poikkeukselliset Bäckin uralla. Miten oli mahdollista, että raportin tulok-sista huolimatta suomalaiset lobbarit saivat yli-määräiset hakkuumäärät läpi Euroopan parlamen-tissa?– Kun kävimme esittelemässä raporttia suoma-laisille mepeille, meille sanottiin, että oven takana ei ole koskaan ollut yhtä pitkiä lobbareiden jonoja kuin nyt, Bäck kertoo.Oliko lobbareille tullut kiire edistää omaa asi-aansa?– Ehkä oli. Ympäristöjärjestöjen olisi pitänyt osata varautua vyörytykseen ja toimia samalla ta-valla. Nyt tahot, jotka toivoivat EU:lta tiukempaa otetta metsien suojeluun, yllätettiin housut kin-tuissa, Bäck pohtii.Lokakuussa 2018 Bäck muistelee työhuonees-saan Viikin Metsätieteiden talossa raportin syn-nyttämiä laineita levollisesti. Raportti sai lopulta paljon positiivista näkyvyyttä, ja sen argument-teja on ollut mahdoton sivuuttaa metsäkeskuste-lussa. Se poiki muun muassa lähes kahden sadan tutkijan allekirjoittaman adressin, jossa tutkijat ympäri maailmaa Yhdysvalloista, Australiasta ja Euroopasta vetosivat poliittisiin päättäjiin kestä-vämmän metsäpolitiikan puolesta. Kriittinen ajat-telu on lisääntynyt Suomessakin. Se näkyy muun muassa lukuisina tutkijaryhmien julkilausumina, kansalaisaloitteina ja esimerkiksi Koneen Säätiön rahoittaman BIOS-tutkimusyksikön toimintana.– Ne kertovat kaikki samaa viestiä siitä, että kriittiselle ajattelulle on tullut mandaatti, Bäck summaa. Professori Jaana Bäck penää vas-tuullisuutta Suomen hallitukselta ja metsäteollisuudelta. Metsätutki-muksen tulokset on otettava käyt-töön päätöksenteossa. Kuva: Olli Tahvonen.TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2018  69TUTKIMUSTA SUOMESSAPohjoisten ekosysteemien tuntijaBäck nimitettiin metsien ja ilmakehän vuorovaiku-tusten professoriksi Helsingin yliopistoon vuon-na 2013. Hänen johtamansa tutkimusryhmä on osa Suomen Akatemian ilmakehätutkimuksen huippu-yksikköä ”Molekyyleistä ja soluista globaaliin il-mastoon” vuosina 2014–19. Bäck ryhmineen tut-kii sitä, miten pohjoiset ekosysteemit vaikuttavat ilmastonmuutokseen ja miten ympäristötekijät nä-kyvät ekosysteemien toiminnassa erityisesti aine- ja energiavirroissa ja niitä säätelevissä fysiologi-sissa prosesseissa.Tutkimuksen peruspilareita ovat monitieteiset SMEAR-mittausasemat. Suomessa niitä on neljä ja Virossa yksi. Myös Kiinassa toimii asemia, joiden rakentamiseen suomalaiset ovat osallistuneet. Kii-nassa tehdään Bäckin mukaan hyvää metsä- ja il-manlaatututkimusta. Asemaverkoston kehittäminen on ollut Bäck-in päätehtäviä noin viidentoista vuoden ajan. Työ on ollut uraauurtavaa ja se tunnetaan ympäri maa-ilman.–  Olemme selvittäneet mittauksissa proses-seja, miten metsät vaikuttavat ilmakehään, ja ha-vainneet, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut 22-vuotisen tutkimusjakson aikana noin kymmenen prosenttia, Bäck toteaa.Metsät vapauttavat kasvaessaan ilmakehään yh-disteitä, jotka tunnetaan metsän tuoksuna. Kysei-set pienhiukkaset tuottavat pilviä ja pilvet puoles-taan ilmastoa viilentävää sadetta. Kyse on siis siitä, Bäck havainnollistaa, kuinka iso metsä tarvitaan, jotta se synnyttää oman sateen. Metsien hakkuumäärät vaikuttavat näin ollen myös sateen määrään, eivätkä yksinomaan Suo-messa, vaan maailmanlaajuisesti.Hallituksen ja metsäteollisuuden haastajaMiten metsää tulisi hoitaa hyvin, jotta ilmastovai-kutukset olisivat mahdollisimman suotuisat?– Jos tuon tietäisin, olisin viisas, Bäck huoahtaa.Hänellä on ideoita, ja hän on laatinut rahoi-tushakemuksen Suomen Akatemialle hiilinielu-jen lisäämistä tutkivasta hankkeesta. Parhaillaan hän tutkii muun muassa sitä, miten puut reagoi-vat metsätuholaisten lisääntymiseen. Tuholaison-gelman oletetaan pahenevan ilmaston lämmetessä: uudet tulokkaat valtaavat alaa ja vanhat porskutta-vat entistä elinvoimaisempina.Metsänhoitoon on tarjottava vaihtoehtoja, Bäck korostaa. Ennen metsänhoidossa mukailtiin luon-non omia mekanismeja, metsäpaloja ja myrskyjä, ja metsänhoito-ohjeistus laadittiin sen mukaan. Se toi mukanaan avohakkuut. Nykytutkimus osoittaa kuitenkin, että jatkuvapeitteinen metsänhoito on monesti parempi ratkaisu kuin avohakkuu. Bäck suosittelee toimimaan pienipiirteisesti ja tarkas-telemaan metsäpalstoja tapauskohtaisesti, ennen kuin lopullisia päätöksiä metsän kohtalosta teh-dään.Tärkeintä Bäckin mielestä on pidentää metsän-kasvatuksen kiertoaikaa. Kun puu kaadetaan ja sitä jalostetaan, sen sitoma hiili palaa takaisin ilmaan keskimäärin viidessä vuodessa. Tätä aikaa pitää saada pidennettyä jalostamalla pitkäikäisiä puu-tuotteita, joissa hiili säilyy.– Hakkuiden lisääminen on vastuutonta hal-litukselta, koska se ei ota huomioon seurannais-vaikutuksia. Haastan myös metsäteollisuutta miettimään omaa vastuutaan. Se voi nostaa jalos-tusastettaan, tehostaa prosessejaan ja panostaa tuotekehittelyynsä luomalla kestävän portfolion. Meillä on biotaloudessa suuri innovaatiopotenti-aali, joka on hyvän metsänhoidon seurausta. Met-sät ovat hyvässä kunnossa. Ei haaskata niitä polt-tamalla puuta, Bäck vetoaa.Metsät voivat myös sitä paremmin ja ovat sitä tuottoisampia, mitä monimuotoisempia ne ovat. Metsänhoito on suuri syy lajikatoon. Kansainvälis-ten uhanalaisuuskriteerien mukaan Suomesta kato-aa seuraavien 50 vuoden aikana 70–240 lajia. Köyh-tyvät metsät ja lämpöön tukahtuva maapallo eivät hyödytä ketään. Löydät Euroopan tiedeakatemioiden metsien monikäyttöisyys ja kestävyys -selvityksen täältä: https://acadsci.fi/tiedostot/EASAC_forest_tiivis-telma_www.pdfViite* Hiilidioksidiekvivalentti: Kasvihuonekaasupäästöjen yhteis-mitta, jonka avulla voidaan laskea yhteen eri kasvihuonekaa-sujen päästöjen vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen. Päästöt yhteismitallistetaan eli muunnetaan ekvivalenttisek-si hiilidioksidiksi lämmityspotentiaalikertoimen avulla. Lähde: Ilmatieteen laitos.HELEN PARTTIKirjoittaja on vapaa toimittaja.

Metsäntutkimuksen myrskynsilmässä

https://journal.fi/tt/article/download/76498/37775

Metsäntutkimuksen myrskynsilmässä

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi