Museoiden yleisötyöstrategioissa osallisuus, moninaisuus ja inkluusio ovat yleisiä käsitteitä. Ne sanallistavat museoiden motivaation ja tarpeen täyttää niihin kohdistuvan yhteiskunnallisen odotuksen olla kaikille avoimia. Jokainen saa käydä museossa ja osallistua aktiviteetteihin. Mutta onko tämän osallistuminen sellaista, joka edistää strategioissa mainittua osallisuutta tai inkluusiota?
Kriittisen ja etnografisen tarkastelun kautta kattotermi ”yleisötyö” suomalaisella ja saksalaisella museokentällä paljastaa, että osallisuuden ja inkluusion käsitteet voidaan ymmärtää eri tasoilla. Ne voivat viitata esteettömään tiedonsaantiin ja tiloissa kulkemiseen tai ennalta suunniteltujen aktiviteettien toteuttamiseen. Museoalan kirjallisuus toteaa tämänkaltaisen osallistamisen riittämättömäksi museoiden tavoitteen ollessa osallistujien kuuluvuuden tunne. Siten, museota tarkastellaan kriittisesti käsitteenä, jossa osallistavan yleisötyön yleisimpiä käytäntöjä teoretisoidaan ja kyseenalaistetaan. Kuuluvuuden tunteeseen sisältyvät merkityksellisyys, samaistuttavuus ja omistajuus, joiden saavuttaminen yleisötyön kontekstissa kaipaa ohjenuoria. Tarjonta, jonka odotetaan edistävän strategioissa esiintyvää osallisuutta museoissa, esiintyy kahden ääripään, ennalta suunniteltujen aktiviteettien ja jaetun vallan näyttelysuunnittelussa välillä.
Tämä synnyttää tarpeen tarkastella yleisötyössä käytettyjen termien, kuten osallistumisen, inkluusion, moninaisuuden ja saavutettavuuden sisältöjä. Käytettyjen käsitteiden ymmärtämistä voidaan parantaa, kun niitä tarkastellaan niiden käytännön merkityksen tasolla ja arvioidaan, toteutuvatko nämä odotukset nykyisillä yleisötyön vakiometodeilla. Ymmärtämisen kautta voidaan luoda uusia tekemisen tapoja ja siten todellista osallisuutta, joka voi mahdollistaa osallistujan inkluusion museossa. Koska suurinosa museokokemuksista luodaan näyttelysaleissa ja vastaanotossa työskentelevän henkilökunnan myötävaikutuksesta, ymmärtäminen voi edistää myös asiakaspalveluhenkilökunnan arvostusta, joka ei yleensä ole osallinen näyttelysuunnitteluprosessien ensimmäisissä vaiheissa.
Pohdinta kumuloituu museon ja yleisön välisen suhteen käsitteeseen, jota havainnoillistetaan museo-yleisö-suhteen kaaviossa (museum-audience relationship blueprint). Tässä suhteessa osallistujien valta määritellä ja päättää omien kokemustensa ehdot ja puitteet on jakautunut kentällä jokseenkin epätasaisesti. Todellisen osallisuuden ja inkluusion nimissä tätä suhdetta tulee voida avata. Kysymys on lopulta osallistujien todellisesta osallisuudesta ja omistajuudesta, museoiden sidosryhmien tuntemuksesta, ylläpidetyistä suhteista entisten osallistujien ja museoiden välillä ja näkymättöminen esteiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta yleisötyön kontekstissa.
Tämä väitöskirja ehdottaa inkluusio-orientoitunutta osallistumismallia (inclusiondirected participation model), joka perustuu palvelumuotoiluun pohjautuvaan lähestymistapaan. Osallistumismallissa yhdistyvät museokentän odotukset osallistumiseen liittyvästä yleisötyöstä ja palvelumuotoilun teoria ja filosofia. Osallistumisen viiden osa-alueen – tutkimuksen; yhteistyön ja kommunikoinnin; kestävyyden; mielekkyyden ja omistajuuden; sekä vastoinkäymisten – kautta konsepti ehdottaa osallistumisen iteratiivista sykliä, joka mahdollistaa osallistujien vallan yhteissuunnitteluprosessissa, edistää kävijätutkimusta yksittäisissä instituutioissa ja huomioi kehittämishankkeiden avoimen luonteen. Tämän ehdotuksen tavoitteena on siis edistää palvelumuotoilun syvällisempää tunnustamista ohjenuoraksi museoille, kun tavoitteena on saavuttaa uuden museologian (New Museology) asettamat vaatimukset osallistumiselle ja edistää museoiden yhteiskunnallisen vastuun toteutumista meille kaikille kuuluvasta kulttuuriperinnöstä.In museums’ strategies for Audience Development, concepts such as participation, diversity, and inclusion are common. They state the museums’ initial motivations and need to fulfill their societal xpectations, which is to be “open for all.” Everyone is welcome to visit museums and take part in the activities therein. However, does this participation promote the type of participation or inclusion mentioned in their
strategies?
Through a critical and ethnographic exploration of the umbrella term “Audience Development” in the Finnish and German museum domains, it becomes evident that the very meanings of the concepts of participation and inclusion are understood on differing levels. They can indicate barrier-free information and access to spaces or the realization of pre-designed activities. The literature on the museum field states this type of participation insufficient when museums aim for the feeling of belonging among participants. The critical examination discusses the museum as a concept and theorizes and questions the most common practices in participative Audience Development. The “feeling of belonging” includes meaningfulness, relevancy, and ownership. Notably, achieving these within the context of Audience Development still lacks specific guidelines. Moreover, the offerings expected to promote participation in museums occur at two extremes: pre-designed activities and shared power in exhibition design.
A need to examine the contents of the terms used in the strategies such as “participation,” “inclusion,” “diversity,” and “accessibility” is evident. The understanding of these terms can be improved when they are examined on the level of their practical functions and evaluated as to whether the standard methods of Audience Development realize these practical expectations. The emerging understanding promotes new ways of doing and, thus, “real” participation, which can lead to the participants’ inclusion in museums. Most museum experiences are created with the influence of frontline staff, so this understanding can also promote the value laid on this portion of the staff that is usually not included in the first phases of the exhibition planning processes.
This discussion evolves to focus on the museum-audience relationship, which will be exemplified in the form of a museum-audience blueprint. In this relationship, the participants’ power over the terms and circumstances of their experiences is divided unevenly in the field. In the name of “real” participation and inclusion, this relationship should be able to be opened. The issue eventually concerns participants’ involvement and ownership, the museums’ knowledge about stakeholders, sustainable relationships with former participants, and recognizing and acknowledging the invisible barriers in Audience Development.
By leveraging the Service Design-based approach, this dissertation proposes an inclusion-directed participation model that combines the participatory expectations of the museum field with the tools and philosophy of Service Design. Through the five parts of participation, namely, research, collaboration and communication, sustainability, meaningfulness and ownership, and obstacles, the concept proposes an iterative cycle of participation that would allow participants to influence the codesign process, promote visitor research in individual institutions, and acknowledge the open-ended nature of developmental projects. This proposal aims to promote the acknowledgment of Service Design as a guideline in the museum field more profoundly when the goal is to achieve the participatory aims of New Museology and promote the fulfillment of the museums’ societal responsibilities concerning access to and participation in culture
